TIEDOKSI kaikille sureville/muuten kuolemaa pohtiville:
Elämä EI pääty hautuumaalle.
Tämä "maallinen vaellus" on vain väliaikaista. Todellinen kotimme on joka tapauksessa henkimaailmassa henkimuodossa.
Elämä EI pääty hautuumaalle.
Tämä "maallinen vaellus" on vain väliaikaista. Todellinen kotimme on joka tapauksessa henkimaailmassa henkimuodossa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Elämä tässä muodossa päättyy kuolemaan. Piste.
Atomitasolla jatkamme tietysti elämäämme (siinä mielessä olemme ikuisia) yhdistyneenä taas uuteen olomuotoon. Kuolemanjälkeinen elämä ei ole kuitenkaan sellaista tietoista henkimaailman elämää, koska tietoisuus päättyy kun aivojen hermoyhteydet lakkaavat toimimasta.
Sillä on kuitenkin merkitystä, millaisen elämän olemme eläneet. Olemmeko hukanneet sen, täyttäneet sen rutiineilla ja jossitteluilla, siirtäneet unelmien tavoittelemista jonnekin parempaan hetkeen? Vai olemmeko yrittäneet jatkuvasti kehittää itseämme, tehneet elämästämme seikkailun? Jos vastaat ensimmäiseen kyllä, herää ja muuta elämäsi suuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Jos vastaat jälkimmäiseen kyllä, älä sure vääjäämättä lähestyvää kuolemaa. Ole valmistautunut mutta jatka elämästä nauttimista. Jos suret lähimmäisen kuolemaa, ajattele hänen elämäänsä. Jos se oli täyttä, ei ole mitään syytä surra.
kannattaa olla avoimin mielin, koska totuus ei taida olla vielä kenellekään.
ja muita vastaavia koosteita aikanaan tapahtuneista tosiasioista! H
Missä oltiin ennen syntymää, ei missään.
Olen haudannut molemmat vanhemmat vuoden sisällä.
Makasivat arkussa, kylmänä, sydän ja aivotoiminta pysähtynyt. Se oli siinä.
Näin kun isä kuoli, siihen loppui hengitys, sydän pysähtyi. Ihminen kuolee ja kuihtuu ja maaksi muuttuu. Ei kukaan voi tietää, että tuolla leijuillaan. Me vaan halutaan uskoa niin ja vilkutellaan taivaalle. Siellä ei oo kuin ääretön avaruus.
Olimme ennen syntymää samassa paikassa (oikeampi sana on samalla taajuudella) kuin minne menemme fyysisen kuoleman jälkeen.
Ts. "henkimaailmassa".
Tottakai vanhempasi makasivat ARKUSSA "kylmänä, sydän ja aivotoiminta pysähtyneinä", koska eihän tässä ole tarkoituskaan sinne ARKKUUN jäädä kuolemamme jälkeen.
Arkussa makaava ruumis = vanhat "vaatteet", jotka jäävät sitten tänne maan päälle, koska ihmisen fyysinen keho on biologisesti muodostunut.
Taidanpa tietää, että tuolla "leijuillaan"...muutakin kuin vain ns. edesmenneet. Esim. enkelit kommunikoivat kanssani, joten tuossa ihan vieressähän ne "leijuilevat".:)
olen paljon miettinyt samoja asioita mutta en vielä päätynyt mihinkään vastaukseen..uskon toisaalta niikuin sinäkin että ihminen kuolee ja muuttuu mullaksi.Että elämä on lopullisesti ohi..minun kohdallani se tarkoittaa että kohtalokas erehdys..tai sattuma sai aikaan sen, ettei minulla ole enää poikaa..
sitten kun mietin mitä kaikkea taphtui ja kuinka paljon rakastin ja kaikki hyviä asioita, tuntuu kun kaikella ois ollut tarkoitus..miksi poika halsi minua niin kauan silloiun, miksi minä puhuin vaan kuolkemasta koko ajan..miksi sitä sun tätä.tapahtui..
miksi aistin poikani läheisyyden vaiukka maksasi kuolleena edessäni..ei sykkinyt sydän enää..miksi silti tunsin hänen olevan läsnä?kun menin toisella kerralla katsomaan kun haettiin"kotiin" en enää aistinuty sitä..mutta aistiko hänen tyttöystvää sen silloiin, en ole kysynyt sitä..mietin onko tunteilla merkitystä siinä kohtaa..mitä tunsin minä ja hän samana hetkenä..jos hän tunsi poikani läheisyyden toisell akerralla..kaikki on ihmismielen tuotetta..josllei tuntenut , sielu oli jo kaukaa..koska en minäkään tuntenut mitään..
uskon niin kuin moni muukin..että on sieluja enkelitä jne..mutta olen myös pohtinut samoja kuin sinä..jos se sittenkin on vaan ihmisen tapa selvitä kriisistä..onhan ihminen selviytyjä luonteeltaan..lohduttaa itseään keinolla millä hyvänsä..
haluan usko enkeleihin..mutta missä oli enkeli kun minun poika teki kuolemaa..miksei hän saannut ihmepelastumista..???
luin sieluista kirjaa..puhutiin pahoista sieluista..olenko minä sellainen??miksi niitä on??eikö edes kaikkivaltias pysty heitä parantamaan?
miksi yleensäkin on elämää maan päällä' jos kaiken tarkoitus ja kaikki hyvä on siellä jossain??
ehkä ei ole hyväksi olla niin umpirehellinen itselleen ja hakea niitä vastauksia..ehkä sittenkin kannattaa uskoa kaikkiin asioihin mitkä vaan lohduttaa..en tiedä..mutta väärältä tuntuu että on paljon ihmisiä jotka haluaa täältä pois..heillä jokaisella on omat syynsä..ja sitten ne ketkä haluaa elää ja eli täysillä innostuneena ja onnellisinta aikaansa..he sai lähteä..juuri niinkuin minun poikani..joka jätti vaan syvän ikävän ja näitä kysmysksiä jälkeensä..
"uskon niin kuin moni muukin..että on sieluja enkelitä jne..mutta olen myös pohtinut samoja kuin sinä..jos se sittenkin on vaan ihmisen tapa selvitä kriisistä..onhan ihminen selviytyjä luonteeltaan..lohduttaa itseään keinolla millä hyvänsä.."
Voin VAKUUTTAA, että enkeleitä ON. En tiedä, miksi ne ilmestyvät/ilmoittavat itsestään vain tietyille ihmisille (kuten minulle), mutta minä en "valehtele lämpimikseni".
"haluan usko enkeleihin..mutta missä oli enkeli kun minun poika teki kuolemaa..miksei hän saannut ihmepelastumista..???"
Koska ei kaikkien sielujen olekaan tarkoitus "ihmepelastua". Itse asiassa (Raamatun mukaan) "päiviemme luvut" on laskettu jo ennen syntymäämme. Eli poikasi kuolema juuri sillä hetkellä oli jo ennalta tiedetty.
"luin sieluista kirjaa..puhutiin pahoista sieluista..olenko minä sellainen??miksi niitä on??eikö edes kaikkivaltias pysty heitä parantamaan?"
Poikasi kuolemalla ei ole mitään tekemistä sinun sielusi "pahuuden/hyvyyden" kanssa.
"miksi yleensäkin on elämää maan päällä' jos kaiken tarkoitus ja kaikki hyvä on siellä jossain??"
Kaikkihan me kuolemme joku päivä. Tulimme tänne maan päälle "ohjelmoitu kuolema" kehossamme. Elämän ei ole tarkoitus ilmentyä tässä maanpäällisessä muodossa ikuisesti, koska niin on säädetty ja elämää on myös muissa muodoissa muilla "tasoilla" kuin maan päällä.
Tämä maapallo on vain yksi "harjoittelukenttä" sielulle kehittyä.
"ehkä ei ole hyväksi olla niin umpirehellinen itselleen ja hakea niitä vastauksia..ehkä sittenkin kannattaa uskoa kaikkiin asioihin mitkä vaan lohduttaa..en tiedä..mutta väärältä tuntuu että on paljon ihmisiä jotka haluaa täältä pois..heillä jokaisella on omat syynsä..ja sitten ne ketkä haluaa elää ja eli täysillä innostuneena ja onnellisinta aikaansa..he sai lähteä..juuri niinkuin minun poikani..joka jätti vaan syvän ikävän ja näitä kysmysksiä jälkeensä.."
Tiedät varmaan tämän sanonnan: "Niitä, jotka kuolevat nuorina, Jumala rakastaa."
Asian voi selittää myös näin: Poikasi jatkaa nyt elämäänsä eri muodossa ja häntä todennäköisesti tarvitaan enemmän henkimaailmassa, koska hänen oli jo määrä lähteä sinne.
että elämä jatkuu, kannattaa lukea esim. Tiibettiläinen kirja elämästä ja kuolemasta.
Tai kvanttifysikkaa, mutta voi olla haasteena kovempi.
Mutta ei elämä lopu, miten jatkuu on vähän epäselvää.
Hei, Jenny. Sinä olet oikeassa, tiedän sen. Älä välitä toisten kirjoituksista.
Se harmittaa, jos joku nuorempi lähtee ennen itseään ja tietää kyllä, että tehtävä on tehty, on lähellä rakkaitaan / ystäviään, mutta silti jää kysymys, että miksi? Miksi hän - jo nyt?
Mutta aina ystävyys ja kauneimmat muistot lämmittää. Ja ilman enkeleitä emme jaksaisi täällä.
Jenny, minä toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja lämmintä joulun odotusta, jouluenkelin siiven kosketusta, joka saa tähdet syttymään silmiisi ja kynttilän valon kirkkaaksi, hymyn huulillesi.
Lämpimin ajatuksin... Kuun Lilja
Kiitos kauniista sanoistasi, Kuun Lilja.:)
Enkeleitä tosiaan on. Itse kuulen niitä päivittäin. Ja jokaisella on omat suojelusenkelinsä.
Hei. Minä uskon myös laillasi. Kun ukkini kuoli, olin vasta 8-vuotias lapsi. Mutta hautajaisissa, hautuumaalla, yhtäkkiä näin hopeanhohtoisen valopallon erään suuren kuusen latvan vierellä ja lapsen intuitiolla tajusin, että se oli ukki, ukin sielu. Tuli uskomattoman kevyt ja iloinen olo. Ei ukki ollut siellä arkussa maan povessa, vaan vapaana jossain muualla. Kun mummini kuoli, olin 12-vuotias ja heräsin yöllä: mummin henki kosketti ja kertoi, että hän menee nyt pois. Aamulla itkin suruani, ja silloin mummin sisko soitti, että mummi oli kuollut klo 02. Juuri silloin näin tuon "uneni", mummi tuli sanomaan hyvästit, ennenkuin jatkoi matkaansa. Ihminen ei ole sama kuin aivonsa, lihamöykky ja hermoradat. Ihmisen sielu vain majailee niissä ihmisen ruumiin eliniän ajan, käyttää niitä hermoratoja hyväkseen ja ilmaistakseen itseään tämän maailman tapaan. Kun hänen täytyy lähteä, hän jättää maallisen majansa ja irtoaa noista kytköksistä. Ruumis kevenee 9 grammaa, mutta tuskin sielu sitäkään painaaa.
"Ihminen ei ole sama kuin aivonsa, lihamöykky ja hermoradat. Ihmisen sielu vain majailee niissä ihmisen ruumiin eliniän ajan, käyttää niitä hermoratoja hyväkseen ja ilmaistakseen itseään tämän maailman tapaan."
Juuri niin.:)
Monien suuresti murehtimat aivotkin ovat vain maanpäällisen elämän "prosessointiyksikkö" ja sähköimpulssien jakelukeskus.
Ne ovat työkalu. Ei ihmisen sielu asu aivoissa.
Sielu voi olla miljardien valovuosien päässä olevan toisen elämänmuodon hallinnassa ja itse
signaali lähetetään aivoihin meille tuntemattomalla tavalla käyttämään kehoamme. Toisaalta ihmettelen ketä kiinnostaa hallita ja pystyykö mitenkään ihmistä kun meitä on niin PALJON, miljoonia ja miljoonia, satoja miljoonia eläinkunnan sielut ja kasvikunnan....muurhaisetkin toimivat tietyn osaamisen ja taidon varassa ja niitäkin on miljardeja! Miksi näin paljon marionetteja tarvittais, vähempääkin vois kaitsea ja ehtis paremmin paneutua niiden monimuotoiseen elämään, joka sisältää tuhansia toimintoja jo päivittäin/ihminen tai eläin/kasvi. Ajattelun pohjan pitäisi lähteä näistä näkökulmista, mikä teoria haluisi/pystyisi ja miksi hallitsemaan tätä porukkaa?
Vai olisimmeko itseriittoisia, ja vain muutama on ns. ohjailtavissa/kommunikaatiossa ulkopuolisen elämän kanssa?
Usko kuin usko. Omavanhurskaus paistaa aina läpi.