Lukiessa tätä keskustelupalstaa tulee hyvin äkkiä selväksi se, että täälä puretaan negatiivisia tunteita ja omaa pahaa oloaan hoitohenkilökuntaan.
Työni on minulle kutsumusammatti. Olen opiskellut terveydenhuoltoalan ammattiin seitsemän vuotta. Olen ollut työelämässä viisitoista vuotta. Koulutukseni oli korkeatasoista ja jo alkukarsinnoissa ja psykologin testeissä meistä karsittiin sellaiset henkilötä pois, joista ei ole asiapalveluun. Koulutus ja työelämä karsi loput sopimattomat pois.
Työni on erittäin vastuullista. Joudun päivittäin tekemään päätöksiä jotka vaikuttavat toisten ihmisten elämään. Työni ei ole rutiiniluontoista vaan erilaisten yksilöiden kohtaamista ja heidän tarpeidensa kartoittamista ja toteuttamista yhteistyössä heidän kanssaan.
Hoitotyön tarkoitus ei ole tehdä asiakkaan ja omaisten puolesta sellaista mihin he itse pystyvät. Hoitotyön tehtävä on tukea asiakasta ja omaisia selviämään itsenäisesti päivittäisestä elämästään. Motto on: älä tee puolesta vaan auta itse tekemään!
Sitten ovat ne henkilöt jotka todella tarvitsevat ulkopuolista apua ja eivät itsenäisesti pärjää. Kyse voi olla niinkin vakavasta asiasta kuin toisen ihmisen elintoimintojen turvaamisesta.
Olen ollut työelämässä tarpeeksi pitkään, jotta jotta voin sanoa, että oli hoito-osasto mikä tahansa, vanhainkodin vuodeosasto, palveluasuntola, sairaalan osasto, teho-osasto tai terminaaliosasto, näillä kaikilla on oma hoitoajauksensa. Uskon lujasti että Suomen tasoisessa maassa tämän ajauksen idea on antaa mahdollisimman hyvää hoitoa, sillä laadunvarmistus on hoitoalalla tätä päivää.
Rakkaat omaiset. Mikä tätä laatua heikentää on hoitohenkilökunnan liian vähäinen määrä. Kukaan terveydenhuoltoalan ihminen ei tosissaan halua vanhuksille mitään pahaa. Ulkoiset puitteet ovat valitettavasti sellaiset että hoidon laiminlyöntejä tapahtuu, mutta nämä laiminlyönnit pyritään ajallaan korjaamaan. Aina siihen ei ehditä tai omaiset ehtivät ennen meitä. Tavoite on että kaikki saisivat hyvää hoitoa ja tasa-arvoisesti huomioiden auttavien käsien määrä.
Hoitohenkilökunta on hyvätahtoista väkeä ja haluaa tulla kaikkien kanssa toimeen.
Näin vilpittömästi uskon.
Työni on minulle kutsumusammatti. Olen opiskellut terveydenhuoltoalan ammattiin seitsemän vuotta. Olen ollut työelämässä viisitoista vuotta. Koulutukseni oli korkeatasoista ja jo alkukarsinnoissa ja psykologin testeissä meistä karsittiin sellaiset henkilötä pois, joista ei ole asiapalveluun. Koulutus ja työelämä karsi loput sopimattomat pois.
Työni on erittäin vastuullista. Joudun päivittäin tekemään päätöksiä jotka vaikuttavat toisten ihmisten elämään. Työni ei ole rutiiniluontoista vaan erilaisten yksilöiden kohtaamista ja heidän tarpeidensa kartoittamista ja toteuttamista yhteistyössä heidän kanssaan.
Hoitotyön tarkoitus ei ole tehdä asiakkaan ja omaisten puolesta sellaista mihin he itse pystyvät. Hoitotyön tehtävä on tukea asiakasta ja omaisia selviämään itsenäisesti päivittäisestä elämästään. Motto on: älä tee puolesta vaan auta itse tekemään!
Sitten ovat ne henkilöt jotka todella tarvitsevat ulkopuolista apua ja eivät itsenäisesti pärjää. Kyse voi olla niinkin vakavasta asiasta kuin toisen ihmisen elintoimintojen turvaamisesta.
Olen ollut työelämässä tarpeeksi pitkään, jotta jotta voin sanoa, että oli hoito-osasto mikä tahansa, vanhainkodin vuodeosasto, palveluasuntola, sairaalan osasto, teho-osasto tai terminaaliosasto, näillä kaikilla on oma hoitoajauksensa. Uskon lujasti että Suomen tasoisessa maassa tämän ajauksen idea on antaa mahdollisimman hyvää hoitoa, sillä laadunvarmistus on hoitoalalla tätä päivää.
Rakkaat omaiset. Mikä tätä laatua heikentää on hoitohenkilökunnan liian vähäinen määrä. Kukaan terveydenhuoltoalan ihminen ei tosissaan halua vanhuksille mitään pahaa. Ulkoiset puitteet ovat valitettavasti sellaiset että hoidon laiminlyöntejä tapahtuu, mutta nämä laiminlyönnit pyritään ajallaan korjaamaan. Aina siihen ei ehditä tai omaiset ehtivät ennen meitä. Tavoite on että kaikki saisivat hyvää hoitoa ja tasa-arvoisesti huomioiden auttavien käsien määrä.
Hoitohenkilökunta on hyvätahtoista väkeä ja haluaa tulla kaikkien kanssa toimeen.
Näin vilpittömästi uskon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedätkö muuten omaisen kannalta, että pelinappulaksi voi joutua jo ennen laitoshoitoa. Tohtisinko sinulle kertoa, että mitkä ovat tuntemukseni, kun voin aivan täysin allekirjoittaa toteamuksesi sen suhteen, että ei ole tarkoitus tehdä ihmisten puolesta sitä, mihin he itse kykenevät, mutta yhteiskunnan resurssien ollessa vajavaiset on tehtävä toisinaan epäinhimillisen vaativia ratkaisuja.
Vanhempieni kotipaikkakunnalla puuttuu lähinnä kokoomuslaisilta heidän kaipaamiaan palveluita, koska päätöksentekijät ovat kepulaisia ja vasureita. On mahdotonta sanoa, että mikä on syytä ja mikä seurausta. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että en ole mennyt peliin mukaan näin pienen ryhmän edustajana. Otan kaiken omaan piikkiini, ja hautaustoimisto palvelee kaikkia tasa-arvoisesti. Tämä on myös vanhempien tahto ja toivomus.