"Enkeleitä alemmaksi"

Laitan tänne lääkäri Pekka Reinikaisen kirjoituksen. Kannattaa lukea ennakkoluulottomasti.

***************************************

”ENKELEITÄ ALEMMAKSI”

”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi…” (Hebr. 2:6-7).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa tässä Raamatun kohdassa ihmisen ja ”ihmisen pojan” olemusta. Me olemme täällä langenneessa maailmassa, kärsimysten keskellä vaeltaessamme ’enkeleitä halvempia tai alempia’ ja myös Jeesus, johon ilmaus ’ihmisen poika’ viittaa, joutui kärsimään kun Hän vaelsi täällä ’kuoleman varjon maassa’. Jeesuksen kärsimykset olivatkin sanoin kuvaamattomia. Hänhän kärsi kehossaan rangaistuksen kaikkien ihmisten kaikista synneistä. Raamatussa todetaan tästä:
”Koska siis lapsilla on veri ja liha tuli hänkin [ihmisen poika] niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi…Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”. (Hebr. 2:14,18).

Kun Jumala kertoo Raamatun ensi lehdellä ihmisen luomisesta: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1Moos.1:26), mahtoiko Hän jo tuolloin tietää, että Paratiisissa tulisi tapahtumaan syntiinlankeemus? Tehtiinkö ihmisestä ’Jumalan kuva’ sentähden, että tiedettiin, että Jeesuksen pitää syntyä maailmaan ’ihmisen poikana’ vapahtamaan meidät kuoleman pelosta. Että saisimme luvatun iankaikkisen perinnön ja pääsisimme takaisin Paratiisiin, jossa kuolemaa ei enää ole?

Tietysti kaikkivaltias Jumala tiesi, että ihminen lankeaisi syntiin. Mutta Hän julisti ilosanoman pelastuksesta heti syntiinlankeemuksen tapahduttua ja lupasi meille ’vaimon siemenen’ eli neitsytvaimosta Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyvän poikansa Jeesuksen, joka olisi ’polkeva rikki käärmeen [eli perkeleen ja saatanan (Ilm. 20:2)] pään’ (1Moos. 3:15). Kuten lukija voi huomata, käytän vuoden 1933 ja 1938 Raamatunkäännöstä, koska uudesta käännöksestä on jätetty Hebrealaiskirjeestä ’ihmisen poika’ pois ja 1 Mooseksen kirjeestä ’vaimon siemen’ pois eli uudesta käännöksestä on karsittu pois viittaukset Jeesukseen, mitä on pidettävä vakavana ongelmana.

Jos Raamatun kertomus ihmisen alkuperästä, Jumalan kuvaksi luodusta elävästä sielusta, ei ole totta, koko Raamattu ja kristinusko sen mukana menettää merkityksensä. Tämän tietävät ateistit erinomaisen hyvin ja siksi heidän tärkein pyrkimyksensä on luomiskertomuksen saattaminen naurunalaiseksi korvaamalla se akateemisella tarinalla evoluutiosta. Evoluutio onkin tieteen ”Suuri kertomus”, oikeastaan sitä voisi luonnehtia käsitteellä ”tieteellinen luomismyytti”. Eräs johtavista ateisteista, professori William Provine Cornellin yliopistosta, onkin todennut: ”Evoluutio on ateismin tueksi keksityistä moottoreista tärkein” (Daily Journal, University of Mississippi, 4.11.05). ”Modernin tieteen täytyy sulkea pois luomisen mahdollisuus”, totesi jo Darwinin kollegakin Thomas Henry Huxley (Stuart Burgess, The Origin of man, p.16). Evolutionisti Scott Todd kirjoittaa Nature-tiedelehdessä: ”Vaikka kaikki tutkimustulokset viittaisivat älykkääseen suunnittelijaan, tämä olettamus täytyy hylätä tieteellisestä tarkastelusta, koska se ei ole naturalistinen” (Nature 30.9.1999). Onkin aivan kristallinkirkas tosiasia, että luomisen poissulkeva evoluutio on ateistien tärkein ase heidän vuosisataisessa taistelussaan kristinuskoa vastaan. ”Tulostakin” on tullut. Epäilemättä tärkein syy tänä päivänä kristinuskon hylkäämiselle on tieteellisyyden valepukuun kääritty oppi evoluutiosta, josta on tehty jo peräti ’luonnonlaki’, jotta sen asema olisi ”turvattu”. Modernin ateismin keskeinen apostoli, Suomessakin syksyllä 2005 esitelmöinyt, Oxfordin yliopiston tieteen kansanomaistamisen professori Richard Dawkins, hylkäsi uskonsa Jumalaan sen jälkeen kun oli opiskellut evoluutiota ja kehuskelee nykyään sillä, että monet ovat luopuneet uskostaan luettuaan hänen kirjojaan. Dawkins on todennut luomiseen uskovista: ”On ehdottoman varmaa todeta, että jos tapaat jonkun, joka ei usko evoluutioon, kyseinen henkilö on tietämätön, tyhmä tai hullu ( tai mahdollisesti ilkeäkin)” (New York Times 5.9.1989). Dawkins kirjoittaa parhaillaan kirjaa, joka jyrkästi vastustaa kristinuskoa. Helsingin Sanomien tiedetoimittaja pitää Älykkääseen Suunnittelijaan uskomista idiotismina (HS 25.10.05).
Maailmassa on myös useita satoja toisin ajattelevia tiedemiehiä, siitäkin huolimatta, että heitä haukutaan hulluiksi. Unescon biolääketieteellisen teknologian akatemian varapresidentti, Montpellierin yliopiston anatomian professori Perre Rabischong on äskettäin todennut kirjassaan Le programme Homme (Ohjelma ihminen): ”Kysymys ihmisen alkuperästä ja hänen kohtalostaan kuoleman jälkeen on ainoa tärkeä kysymys, jota jokainen ihminen ennemmin tai myöhemmin pohtii. Vastaukset heiluvat kahden ääripään välillä: joko ohjattu tai itsestään tapahtunut maailman luominen. Toisin sanoen: ovatko elämän järjestelmät, joita tunnemme yhä paremmin, itsestään syntyneitä vai suunniteltuja ja rakennettuja? Ihmisen toimintojen kuten liikkumisen, kommunikaation ja biologisten säätelyjärjestelmien kuvaus ja joidenkin vertaansa vailla olevien bio-ohjelmien analysointi antavat aiheen todeta, että elämän järjestelmä ei ole voinut ilmestyä ja jatkua hämmästyttävässä monimuotoisuudessaan ilman ohjelmointia. Ajatus ohjelmoinnista korvaa darvinistisen polveutumisopin, joka esittää, että sattumanvaraiset mutaatiot tuottaisivat bakteerista ihmisen”. Ylläolevan kaltaista julistusta emme kuule Suomen saarnatuoleista, mutta ”kivet” sen sijaan huutavat. Kauppalehti ( 5.12.05) siteeraa Tiede-lehden päätoimittaja Tuula Koukkua: ”Elävää solua voi verrata nanokoneeseen – todella hienoon sellaiseen – ja kun vastaavia laitteita joskus pystytään valmistamaan, mullistuu koko näkemyksemme elämästä”.

Mielenkiintoista on, että Raamatussa ei mitenkään pyritä todistelemaan luomista, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä (Room. 1:18s.). Niiden osalta, jotka eivät tätä itsestäänselvyyttä halua nähdä, Raamatun teksti on varsin selkeää: ”Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa”, todetaan Psalmissa 14.

Bristolin yliopiston mekaanisen insinööritieteen osastopäällikkö Stuart Burgess on erikoistunut luonnossa havaittavan suunnittelun tutkimiseen. Kirjassaan The origin of man – The image of an ape or the image of God? (Ihmisen alkuperä – apinan vai Jumalan kuva?) hän osoittaa vakuuttavalla tavalla, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.
Jumalan kuvalla on ainutlaatuisia ominaisuuksia, ja ne erottavat meidät eläimistä. Tämä tulee yllätyksenä useimmille nykyihmisille, sillä heidät on aivopesty uskomaan, että olemme 99 prosenttisesti simpansseja.Tällaisia ainutlaatuisia ominaisuuksia ovat muun muassa taidokas pystykävely, herkkä tuntoaisti ja kätevät kädet. Ihmisellä on lukuisia täysin ainutlaatuisia fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä kykyjä, jotka tekevät hänestä Jumalan kuvan ja Jumalan kätten töiden vallitsijan.

Evoluutiota toisaalta ei nykyään enää esitellä tiedotusvälineissä teoriana vaan tieteellisenä tosiasiana, luonnonlakina, mikä tekee sen tieteellisyyden kriittisen arvioinnin mahdottomaksi. Sillä eihän ’luonnonlakeja’ voi asettaa kyseenalaisiksi. Mitään kiistattomia todisteita ihmisen evoluutiosta ei kuitenkaan ole olemassa. Marraskuussa 2005 suomeksi julkaistu kirja ’Myytti apinaihmisestä’ osoittaa kaikki tiedemiesten esiin marssittamat näennäistodisteet pätemättömiksi. Muita tärkeitä suomenkielisiä kirjoja aiheesta ovat ’Evoluutio – kriittinen analyysi’ ja ’Älykkään suunnitelman idea’. Itse kirjoitin jo 15 vuotta sitten kirjan ’Unohdettu Genesis’.

Ihminen on nerokkasti suunniteltu ja ohjelmoitu kahdella jalalla seisomista ja liikkumista varten. Ihmisen jalkaterä pystyy kantamaan kehon painon ja on kuitenkin samalla riittävän joustava kävelyä varten. Selkäranka sekä polvi- ja lonkkanivelet on myös suunniteltu kävelyä ja seisomista varten. Ihmisen vertaista kahdella jalalla liikkujaa ei luonnossa ole. Kaikkien tarvittavien rakenteiden pitäisi ilmestyä neljällä raajalla kävelevän takaraajoihin samanaikaisesti, jotta kyseinen evoluutiohyppy olisi mahdollinen. Näitä rakenteita on kuitenkin niin paljon, että on täysin mahdotonta, että neljällä raajalla liikkuva voisi ”kehittyä” kahdella raajalla liikkuvaksi. Välimuotoja ei tunneta ja ne olisivat toimimattomia. Tietysti Richard Dawkinsin kaltaiset ”tieteen kansanomaistajat” voivat kehitellä erilaisia tarinoita, joihin evoluutio-uskovaiset mieluusti tarrautuvat.
Jalkaterässä on kolme rakenteellista kaarta ja kolme kontaktipistettä maahan. Insinöörit tietävät, että tämänkaltainen rakenne takaa parhaan vakauden ja mahdollistaa myös yhdellä jalalla seisomisen. Jalkaterä on suunnittelun mestarinäyte. Se rakentuu 26 eri luusta sekä nivelsiteistä, jänteistä ja lihaksista. Osa luista on kiilamaisia, jotta kaari on mahdollista muodostaa. Nivelsiteet sitovat luut toisiinsa riittävällä jäykkyydellä, jotta kaaret pystyvät kannattamaan koko kehon painon, mutta samalla ne ovat riittävän joustavia, jotta kävely ja juokseminen on mahdollista. Jänteiden verkosto mahdollistaa lihasten avulla tapahtuvan iskunvaimennuksen juostessa. Jokainen insinööri tietää hyvin, että tämänkaltainen rakenne, jotta se toimisi, edellyttää kaikkien osien samanaikaisen paikallaan olon ja myös samanaikaisen yhteistoiminnan. Rakenteet eivät näin ollen voi ”kehittyä yksi kerrallaan”. Kaarevuuden täytyy lisäksi olla kuormaan nähden riittävä. Apinoiden jalkaterä on erilainen ja toimii ikään kuin”toisena käsiparina”, jolla voi tarttua oksiin. Tämän vuoksi apinoiden kävely tai seisominen takaraajojen varassa on kömpelöä. Ihmisen jalkaterän rakenne on ainutlaatuinen. Niin sanottu ”lättäjalka” ihmisellä ei enää ole peruste vapautua varusmiespalveluksesta. Se on signaali siitä, että elämme langenneessa, rappeutuvassa maailmassa.
Ihminen pystyy myös ojentamaan polvensa täysin suoraksi ja se ’lukittuu’ pystyasentoon, siten että seisominen ei rasita lihaksia. Apinat seisovat aina polvet hieman koukussa.
Ihmisen vertaansa vailla oleva kyky liikkua kahdella raajalla tulee esiin monissa urheilulajeissa. Huippu-urheilija voi liikkua hyvin monipuolisesti ja täsmällisesti ja tämän lisäksi koordinoida juostessaan käsien ja silmien liikkeet, vaikkapa tennistä pelatessaan. Vastaaviin suorituksiin ei yksikään eläin pysty. Ihminen on liikunnallisesti monipuolinen ja kykenee kävelemään pitkiä matkoja, kantamaan kuormia kävellessään sekä kiipeämään. Apina pystyy vain kiipeämään. Skeittilaudalla apina ei pysy muutamaa sekuntia kauemmin.

Ihmiskäden veroista instrumenttia ei ole pystytty tekemään. Sillä voi kirjoittaa, suorittaa leikkauksia, maalata tauluja ja soittaa erilaisia soittimia. Ihmiskäden ainutlaatuinen peukalon liike, lihastoiminnan hienosäätö ja tuntoaisti mahdollistavat tämän. Apinan käsi kelpaa lähinnä vain kiipeämiseen ja liikkumiseen. Ihmiskäsi on luomakunnan hienostunein mekaaninen laite. Siinä on 27 luuta, 35 lihasta sekä huomattava määrä nivelsiteitä jotka pitävät luut kiinni toisissaan. Puolet käden lihaksista sijaitsee käsivarressa ja puolet kämmenen aluella. Jänteiden verkosto välittää lihasten voiman käteen ja sormiin. Jokaista sormea voi liikuttaa sivuttain, ojentaa ja koukistaa. Ihmiskäden hermot ja lihakset mahdollistavat äärimmäisen tarkan liikkeiden säätelyn. Kädessä voi hermojen avulla säädellä lihasten toimintaa kymmenkertaisella tarkkuudella reisilihaksiin verrattuna. Apinoilla tällaista hienosäätömahdollisuutta ei ole. Ihmisen peukalo on pitkä ja kämmen joustava ja näin peukalolla voi koskea jokaista sormenpäätä, tähän apinat eivät pysty. Ihmisellä käden lihastoiminnan kontrollialue käsittää neljänneksen aivokuoren lihaskontrollialueesta. Ihmisen kädessä on 27 niveltä ja erilaisia liikeyhdistelmiä on ainakin 58. Yhden liikeyhdistelmän toteuttaminen voi edellyttää 35 eri lihaksen yhteistyötä. Jotta käden monimutkaisia liikkeitä voidaan kontrolloida nopeasti, aivojen täytyy tietää tarkasti minkälaisia lihasyhdistelmiä kuhunkin liikkeeseen tarvitaan. Käden taidot voidaan jakaa neljään pääryhmään: viittominen, voimaote, tarkkuusote ja näppäimistötaidot. Apinat pystyvät lähinnä vain karkeaan voimaotteeseen. Ihminen sensijaan voi kommunikoida abstrakteja käsitteitä viittomakielellä, mihin apinat eivät pysty. Voimaotteella voi tarttua esimerkiksi tennismailaan. Tarkkuusotteella voi leikata tai piirtää huolellisesti, yhdistelmäotteen käyttö on myös mahdollista. Ihmiskäden veroista robottikättä eivät insinöörit ole kyenneet rakentamaan. Apinat eivät suoriudu tarkkuusottesta, koska niillä ei ole riittävää lihasten hallintajärjestelmää eikä asiaankuuluvaa käden anatomista rakennetta. Ihminen voi soittaa pianoa ja kirjoittaa koneella. Pianoa soitettaessa yhden käden sormet voidaan asettaa koskettimille 31 eri tavalla. Konserttipianisti pystyy soittamaan eri nuotin joka sekunti puolen tunnin ajan ja voi tarvittaessa soittaa 27 nuottia puolessatoista sekunnissa. Pianistin sormet ovat tällöinkin täsmälleen oikeassa paikassa ja soiton voimakkuus sekä nuotin kesto ovat myös täsmälleen oikeat. Beethovenin kuutamosonaatin eräässä kohdassa pianisti soittaa 6 500 nuottia 7 minuutissa eli keskimäärin 16 nuottia sekunnissa. Isaac Newton totesi aikanaan, että pelkästään peukalon olemassaolo sai hänet vakuuttuneesi Luojan olemassaolosta. On paradoksaalista että jumalankieltäjällekin hänen omat kätensä todistavat joka päivä ateismin mielettömyyden!

Ihmisen iholla on hämmästyttävän tiheästi aistinelimiä tarkkaa tuntoaistia varten. Nämä erilaiset ja erikoistuneet aistinelimet ovat rakenteeltaan kapselimaisia laitteita, jotka kykenevät hyvin täsmälliseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen ympäristöstä. Kädessä neliösenttimetrin alueella on yli 2000 aistinelintä kosketustuntoa varten. Näin on mahdollista lukea vaikkapa sokeain pistekirjoitusta nopeasti. Apinoilla tällaisia eri tyyppisiä tuntoelimiä on merkittävästi vähemmän.

Ihmisellä on hämmästyttävä kyky viestiä kasvojen ilmeillä. 50 naaman lihasta liikuttaa tarkasti kasvojen eri osia. Puolta lihaksista tarvitaan syömiseen, mutta puolet lihaksista on olemassa vain erilaisten ilmeiden luomista varten. Apinoilla ei näitä viimemainittuja lihaksia ole. Tämä kertoo siitä, että ihminen on luotu viestittämään tunteitaan kasvojen ilmeiden avulla. Ihmiset tarkkailevat jatkuvasti kanssaihmistensä ilmeitä, tieten tai tiedostamattaan. Kun joku hymyilee, vastataan hymyllä, kun joku näyttää huolestuneelta, kysytään mikä hätänä. Evoluutio ei pysty näiden lihasten olemassaoloa tyydyttävästi selittämään.
Naamalihaksia on kasvojen kaikissa osissa kuten silmäluomissa, huulissa, nenässä, korvissa ja poskissa sekä päänahassa. Puolet lihaksista ovat siis käytössä syötäessä, puhuttaessa ja silmiä räpyteltäessä. Toista puolta tarvitaan kasvonilmeiden muodostamiseen. Henkilön on opittava tiettyjen lihasryhmien yhteiskäyttöä ilmeiden muodostamiseksi. Tämä opitaan usein varhaislapsuudessa. Hymyyn tarvitaan vain 4-6 lihasta, synkkään ilmeeseen jopa 20.
Gorillalla naamalihaksia on puolet vähemmän eikä sillä ole ilmeiden tuottamiseen tarvittavia lihaksia ollenkaan. Ihmisten ja apinoiden ero ei siis ole 1 % luokkaa, kuten suurelle yleisölle jatkuvasti kerrotaan.Ihmisen silmänvalkuaiset näkyvät siksi, että näin kanssaihmisen katseen suunta voidaan helposti todeta. On arvioitu, että ihmisen naamalihaksilla voi muodostaa 10 000 erilaista ilmettä, apinat saavat aikaan vain muutamia irvistyksiä. Huomattavaa on, että aivot pystyvät myös tulkitsemaan eri ilmeiden merkityksen. ”Pokerinaamaa” on hyvin vaikea pitää. Ilme viestittää tunnelmat sekunnin murto-osassa.
Ihminen on selvästi suunniteltu kommunikoimaan kielen ja puheen avulla. Ihmisen aivokuorella on erityiset alueet puheen tuottamista varten. Vaikuttaa siltä, että tämä kaikki on ohjelmoitu ihmisen DNA-koodiin. Näitä aivokuoren alueita ei apinoilla ole. Eri kieliä on noin 5000 kappaletta. Eläimet eivät voi välittää toisilleen abstrakteja ajatuksia edes viittomakielellä. Ihminen voi puhuessaan tuottaa yli 50 erilaista ääntä, joista voidaan muodostaa miljoonia erilaisia sanoja. Apinat eivät pysty tuottamaan puhetta. Ihmisen äänihuulet, kurkku, suu- ja nenäontelo, kieli, hampaat ja huulet vaikuttavat kaikki puheeseen. Äänihuulia ja äänen muodostumista kontrolloi noin 100 lihasta, joita voidaan hienosäätää. Jokaisen ihmisen ääni on yksilöllinen ja voidaan tunnistaa. Apinoilla lihaksia on huomattavasti vähemmän, eivätkä ne kykene samalla tavalla hallittuun puheen muodostamiseen kuin ihminen. Tiettyä äännettä muodostettaessa kymmenet lihakset toimivat samanaikaisesti ja täsmällisesti ja kieli säätää samalla suuontelon muodon. Sen lisäksi, että ihminen voi tuottaa tarkoin määrättyjä äänteitä, niitä voi tuottaa vaivattomasti ja huomattavalla nopeudella. Puhe vaikuttaa vaivattomalta, mutta puhuttaessa yli 100 lihasta työskentelee sanojen tuottamiseksi. Kieli ja huulet ovat puhuttaessa tärkeitä, apinat eivät kykene käyttämään niitä ihmisen tavalla. Ihmisen lauluääni voi olla hyvin kaunis, erityisesti jos sitä vertaa apinoiden örinään. Ääniskaalan laajuus voi olla yli kolme oktaavia.
Ihmisellä on hämmästyttävä kyky oppia ja muistaa sanoja. Päivittäisissä toimissa käytössä saattaa olla yli 100 000 sanan arsenaali. Apinoilla ei ole vastaavaa sanastoa. Varoittavia ja vaaraa ilmaisevia örähdyksiä toki on, mutta abstrakti ajatusten vaihto puuttuu. On varsin huvittavaa, että suurelle yleisölle edelleen jatkuvasti alleviivataan, että ihminen on 99 prosenttinen, ”päivitetty” simpanssi.
Ihminen kykenee puhumaan jopa 200 sanaa minuutissa eli 12 000 sanaa tunnissa ja myös kirjoittamaan kaiken muistiin pikakirjoituksella. Kiinan kielessä on yli 40 000 erilaista merkkiä, kiinankielistä lehteä voi lukea, kun hallitsee 3 000 eri merkkiä. Pianisti kykenee muistamaan jopa 10 000 nuottia sekä kunkin keston ja voimakkuuden. Japanilainen Hiroyuki Goto kykenee muistamaan ulkoa 42 195 piin desimaalia. Apinat eivät pysty kirjoittamaan tai soittamaan pianoa.
Kyky käyttää kieltä, puhua ja kirjoittaa, osoittaa, että ihmiset ovat sielullisia olentoja, jotka on ohjelmoitu kommunikoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Kieli ja puhe tekevät myös mahdolliseksi koota ja levittää suuria tietomääriä ja rakentaa tekniikkaa ja yhteiskuntaa.

Ihmisen lapsuus poikkeaa eläinkunnasta monin tavoin. Se on pitkäkestoinen, siihen liittyy hyvin mittava aivojen kehitys ja hyvin korkea oppimiskapasiteetti. Ihmisen ainutlaatuinen lapsuus osoittaa vakuuttavasti, että emme ole 99 prosenttisia simpansseja. Ihmislapsi tarvitsee erityistä hoivaa ja suojelua, muun muassa kylmää vastaan. Apinoiden poikaset sen sijaan ovat vankempia, liikkuvat pian itsenäiseti ja selviävät varsin vaivattomasti ja pienellä huolenpidolla viidakon oloissakin.
Lapsuuden aika on ihmisellä hyvin pitkä, pojilla jopa 18 ja tytöillä 16 vuotta. Aikaa tarvitaan monien fyysisten ja henkisten asioiden oppimiseen, eläimet sensijaan eivät tätä tarvitse ja varttuvat nopeasti täysikasvuisiksi. Ihmislapsen aivojen kasvunopeus on ainutlaatuinen. Ensimmäisen viiden elinvuoden aikana aivot kasvavat nopeammin kuin mikään muu kehon osa. Simpanssien aivot eivät vastaavana aikana kasva juuri ollenkaan. Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana ihmislapsen aivoihin syntyy joka sekunti 4000 uutta solua eli 14 miljoonaa aivosolua tunnissa. Lisäksi solujen välisiä yhteyksiä eli uutta hermoverkkoa tulee 1000 kappaletta kutakin solua kohden. Toisin sanoen, joka sekunti muodostuu 4 miljoonaa yhteyttä solujen välille eli 14 miljardia yhteyttä tunnissa. Kasvavissa aivoissa soluja ja niiden välisiä yhteyksiä muokataan lisäksi toiminnallisiksi joka hetki. Ylimääräiset solut poistetaan ja tarpeelliset jäävät jäljelle. Vertailun vuoksi: sähköverkkoa rakentava teknikko pystyy parhaimmillaan muodostamaan yhden yhteyden sekunnissa, kasvavat aivot muodostavat 4 miljoonaa yhteyttä samassa ajassa, vieläpä ilman työkaluja!
Lapsilla on hämmästyttävä kyky oppia erilaisia asioita, kuten kieliä, hyvin nopeasti. Kaksi vuotta täytettyään lapset oppivat noin 10 uutta sanaa joka päivä eli 3500 sanaa vuodessa. Lapsi voi oppia samalla nopeudella kolmekin eri kieltä samanaikaisesti.
On enemmän kuin ilmeistä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Meille annettiin luomisessa mahdollisuus ’viljellä ja varjella’ luomakuntaa ja myös ymmärtää, että Älykäs Suunnittelija on sen luonut.

”Uskon kautta me ymmärrämme,että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr. 11:3).
Tiedepalstoilla meille uskotellaan, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa 15 miljardia vuotta sitten tapahtuneessa alkuräjähdyksessä. ”Tähtitieteilijät uskovat, että kaikki tila, aika, energia ja aine sai alkunsa alle sekunnin ajan kestäneestä hetkestä noin 12 miljardia vuotta sitten”, kerrotaan Helsingin Sanomien tiedepalstalla (HS 23.01.00). Miksi alkuräjähdys ei kuitenkaan aikaansaanut suurinta kuviteltavissa olevaa epäjärjestystä vaan täydellisen järjestyksen aina pienimmästä hiukkasista galaksien joukkoihin asti? Miksi luonnonvakioden keskinäinen suuruus on hienosäädetty miljoonasosien tarkkuudella siten, että eri aineiden atomeja ja niiden muodostamia molekyylejä voi olla olemassa. Sähkömagneettinen voima esimerkiksi on 10 potenssiin 36 kertaa vahvempi kuin painovoima. Jos nollia olisi pari vähemmän, olisi voinut olla olemassa vain lyhytikäinen universumi. Jos nollia olisi pari enemmän, ei voisi syntyä tähtiä (Tieteen kuvalehti n:o 18/2005). Biomolekyylit voivat muodostaa informaatioketjuja ja valkuaisaineet voivat laskostua muodostaen aineenvaihduntakoneita, jotka mahdollistavat elämän. Tätä mysteeriä on pohtinut Suomessakin vieraillut alan asiantuntija, professori John D. Barrow, joka sanoo Hufvudstadsbladetin mukaan (27.09.03): ”Saattaa olla, että maailmankaikkeudet synnyttävät yhä uusia maailmankaikkeuksia virrassa, joka ei koskaan lopu ja joka ei koskaan ole alkanut.Uusissa maailmankaikkeuksissa luonnonlait voivat olla hieman muuttuneita. Loputtomassa maailmankaikkeuksien virrassa kaikki mahdolliset luonnonlakien yhdistelmät tulevat kokeilluiksi. Ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu maailmankaikkeus, missä ne ovat täsmälleen oikeat. Että me nyt istumme tässä ja luemme lehteä maailmankaikkeudessa, joka sinällään on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta jonka kuitenkin pitää ilmaantua ennemmin tai myöhemmin”. Albert Einstein oli hieman nöyrempi. Hän totesi, että kysymys luonnonvakioiden keskinäisistä arvoista on eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä, mitä yleensäkään voidaan esittää ja hän on itse pohtinut, oliko Jumalalla mitään muita mahdollisia vaihtoehtoja käytettävissään, silloin kuin Hän päätti luoda maailman. ”Minulle, joka luotan Jumalaan, on ilmeistä, että Hän on valinnut vakioiden keskinäiset suuruudet, mutta harvat tulevat olemaan samaa mieltä”, kirjoittaa Einstein kirjeenvaihdossaan (I. Rosenthal-Schneider, Reality and Scientific Truth: Discussions with Einstein, von Laue, and Planck, Wayne State University Press, Detroit, 1980, p.32). Professori Barrow toteaa kirjassaan The Constants of Nature , että luonnovakioiden olemassaolo on edelleen ratkaisematon mysteeri, joka samalla lopullisesti kumoaa nykyihmisolle niin ”rakkaan”, mutta vailla mitään merkitystä olevan ilmaisun ”kaikki on suhteellista”. Varmaa on myös, että luonnonvalinta ei ole luonnonlakeja ”valinnut”.
Nykyään on muodikasta olla ”astrobiologi” ja kirjoittaa erilaisia satuja ja tarinoita elämän alkuperästä ja tarkoituksesta. Maailmankaikkeus olisi astrobiologien mukaan ”täynnä elämän rakennuspalikoita” ja elämää muodostuisi näin ollen helposti itsestään kaikkiin paikkoihin, mihin näitä rakennuspalikoita sattuisi kertymään tarpeeksi ja missä olisi vettä ja ”suotuisat olosuhteet”, mitä sitten jälkimmäisellä loppujen lopuksi mahdetaan tarkoittaakaan. On hämmästyttävää, kuinka tietämättömiä nämä akateemisesti koulutetut ihmiset, enqvistit, dawkinsit, valtaojat, niiniluodot ym. evolutionistit, voivat olla orgaanisen kemian ja biokemian alkeistakin. Äärimmäisen valitettavaa on myös, että teologien koulutukseen ei sisälly luonnontieteellistä koulutusta Älykkään suunnittelun vaihtoehdosta. Itse olen useaan otteeseen tarjoutunut pitämään Pappisliitolle ilmaisen seminaarin aiheesta, mutta kiinnostusta ei ole ilmennyt.
Helsingin Sanomissa tiedetoimittaja kirjottaa (25.10.2005), että kunhan vaan alkumaapallolla hieman salamoi, alkaa tapahtua ihmeitä: RNA:ta muodostuu riboosista ja muista yhdisteistä, ja kun RNA kehittyy, se oppii kopioimaan itseään ja alkaa valmistaa proteiineja, jotka auttavat RNA:ta valmistamaan itsestään kaksijuosteisia versioita, jotka myöhemmin kehittyvät DNA:ksi. Kuulostaa hienolta, mutta biokemian kannalta katsottuna on täyttä huuhaata. Näin ei voi tapahtua. Salamointi ei synnytä riittäviä määriä biologian tarvitsemia erityisiä molekyylimuotoja eli D-riboosia, D-deoxyriboosia ja L-aminohappoja. Ja vaikka synnyttäisikin, ylläkuvatun tapainen ”reaktio” on vastoin kaikkea sitä, mitä orgaanisesta ja biokemiasta tiedetään. Molekyylit eivät nimittäin muodosta ketjuja vaan haarautuvat ja vesiliuoksessa ketjut lisäksi purkautuvat. Liuoksessa mahdollisesti olevat savipinnat tai rasvapallot eivät asiaa miksikään muuta. Ylläolevan kaltainen tieteellinen huuhaa on tunnusmerkillistä kaikille evoluutiosaduille, joita tiedepalstat, luonto-ohjelmat ja oppikirjat ovat pullollaan. Kun evoluutio-uskovaiset haukkuvat perusteettomasti luomiseen uskovia ’litteän maapallon kannattajiksi’ (en ole koskaan tavannut tällaista henkilöä), heidän olisi syytä katsoa itse peiliin. Kokemukseni evoluutio-uskovista on, että mitä enemmän väitöskirjoja, dosentuureja ja professureja heillä sattuu olemaan, sitä kapea-alaisemmat ovat tiedot ja heikompi kyky ymmärtää luonnontieteellisiä kokonaisuuksia. Nämä henkilöt ovat yleensä täysin maallikkoja oman kapean erikoisalansa ulkopuolella. Henkilön, joka ei ole opiskellut epäorgaanista ja biokemiaa korkeakoulutasolla, ei kannattaisi otaa mitään kantaa kemialliseen evoluutioon eli ensimmäisen solun syntyyn. Alan asiantuntijat, kuten biokemian nobelisti Jaques Monod, joka oli vakaumuksellinen ateisti, totesi tästä kysymyksestä: ”On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa”. DNA:n löytämisetä nobel palkinnon saanut Francis Crick oli samaa mieltä, mutta arveli, että jotkin mystiset kaukaiset sivilisaatiot toisista galakseista ovat ”siementäneet” maapallolle ensimmäiset solut!

Meille on vuosikymmeniä opetettu, erityisesti edesmenneen Carl Saganin toimesta, että maapallo on täysin merkityksetön planeetta maailmankaikkeuden laidalla ja vastaavia planeettoja on maailmankaikkeudessa miljoonittain ja niille kehittyy helposti elämää itsestään, automaattisesti ja nopeasti. Tämä väite on viime vuosina myös osoitettu huuhaaksi. Peter D. Ward ja Don Brownlee julkaisivat vuonna 2000 kirjan nimeltä Rare Earth. Siinä he toteavat, että maapallon kemiallinen koostumus on täsmälleen oikea elämää ajatellen ja se on juuri oikealla etäisyydellä auringosta, jotta vettä voi esiintyä nestemäisenä. Ilman kuuta elämä maapallolla ei olisi mahdollista. Jupiter suojaa planeettaamme asteroidien ja komeettojen törmäyksiltä. Maapallon sijaitsee optimaalisessa paikassa kotigalaksissamme. Lähempänä galaksin keskustaa supernovat tuhoaisivat elämän ja kauempana galaksin reunalla raskaita alkuaineita ei olisi tarpeeksi. Aurinkokuntamme on poikkeuksellinen johtuen sen suuresta metallipitoisuudesta. Planeettamme jäätyisi ellei sen sisällä tapahtuisi jatkuvaa radioaktiivista lämmöntuotantoa. Mannerlaattojen liike on elämän kannalta välttämättömyys. Ilmakehämme on ainutlaatuinen. Linnunratamme on epätavallinen galaksi. Astrobiologit Ward ja Brownlee toteavat kirjassaan: ”Entäpä jos maapallo, joka kuljettaa mukanaan lastin kehittyneitä eläimiä, on ainutlaatuinen tällä galaksin kulmalla…Entäpä jos se on kerta kaikkiaan ainutlaatuinen: ainoa planeetta, missä on eläimiä koko galaksissa tai jopa koko näkyvässä maailmankaikkeudessa..?”
Ward ja Brownlee esittävät kirjassaan todennäköisyyslaskelman, joka ottaa huomioon yllä luetellut (ei siis suinkaan kaikkia, kuten hekin toteavat) elämän kannalta välttämättömät seikat. Todennäköisyyslasku osoittaa, että maapallo on kerta kaikkiaan poikkeuksellisen äärimmäinen harvinaisuus (oikeastaan mahdottomuus) ja enää ei voida ajatella, että planeettamme olisi jonkinlainen arkipäiväinen mitättömyys maailmankaikkeudessa.

Meillä on etuoikeus elää jännittävää aikaa. Elämme jälleen ”Nooan päiviä”, jonkakaltaisen ajan Jeesus sanoi saapuvan jälleen, kun Hänen ilmestymisensä päivä lähenee. Raamatun ennustukset toteutuvat silmiemme edessä. Valtavat tulvat ja luonnonkatastrofit muistuttavat valvovia kristittyjä Nooan päivistä. Maanjäristyksiä on myös epätavallisen paljon. Myös ’kivet huutavat’, kun teologit vaikenevat. Maailman johtava lääkärilehti, British Medical Journal, kirjoitti pääkirjoituksessaan taannoisen SARS epidemian aikana: ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa – valloittaja, sota, nälänhätä ja kuolema- ovat valloillaan maailmassa. Sodat, jotka raivoavat jatkuvasti, ovat päättymässä Irakissa, mutta jatkuvat monissa maissa. Kymmenet miljoonat kärsivät nälänhädästä Afrikassa, mutta sen uutisarvo on mitätön verrattuna Irakin sotaan. Kuolema, joka ratsastaa neljännellä hallavalla hevosella tappaa ’miekalla, nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta’. Rutto - tai vähemmän runollisesti tulehdustauti- on tämän lehden pääteema”. Tulehdustauti on edelleen, vuodenvaihteessa 2005-2006 kaikkien maailman lehtien pääteema. Kun valtavan, kenties historian suurimman, maanjäristyksen aikaansaama tsunamitulva hukutti viime vuodenvaihteessa lähes 300 000 ihmistä, maailmanhistorian suurin rutto, H5N1-lintuinfluenssa voi surmata jopa 300 miljoonaa ihmistä, jos virus sairastuttaa kuten Espanjantautivirus viime vuosisadan alkupuolella.
Olen viime vuosina kirjoittanut kirjat ’Nooan Päivät’ ja ’SARS ja viimeiset vitsaukset’, jotka käsittelevät näitä aihepiirejä. Mainitsen vielä kolmannen kirjoittamani kirjan, ’Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu’, jonka ansiosta pääsin Skepsis ry:n hörhölistalle sijalle 3, kun kerroin, että dinosauruksen kivettymätöntä luuydintä, jossa voidaan todeta verisolujakin, on löydetty.Nyt on skeptikkojen hymy hyytynyt, kun löytö vahvistettiin viime pääsiäisenä ja dinosauruksen pehmytosien kuvia on kaikkien nähtävinä internetissä (www.answersingenesis.org/docs2005/0325Dino_tissue.asp) ja esimerkiksi maailmankuulussa Science –tiedelehdessä (25.3.2005 sivuilla 1835,1852 ja 1952-1955; supporting online material: www.sciencemag.org/cgi/content/full/307/5717/1952/DC1) ja myös Tieteen Kuvalehdessä. Kun kerroskivilajista löydetään dinosauruksen luita, sen iäksi määritetään yli 65 miljoonaa vuotta, koska evoluution mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon tuolloin. Kun kerroskivilajista löydetään mädäntyneeltä haiseva ja venyviä pehmytkudoksia, verisuonia ja verisoluja sisältävä luu, voimme olla aivan varmoja siitä ettei kyseinen kerrostuma voi olla muutamaa tuhatta vuotta vanhempi. Maaperän bakteeritoiminta ynnä lukuisat muut mekanismit hajoittavat biologiset kudokset viimeistään 10 000 vuodessa. Nämä löydöt ovat kuolinisku evoluutioteorian mukaiselle iänmääritykselle ja koko darvinismille. Asialleen vihkiytyneet ateistitiedemiehet eivät tätä kuitenkaan halua nähdä tai ymmärtää. He päinvastoin yrittävät kuumeisesti keksiä jotakin mekanismia, joka selittäisi puolimätien kudosten säilymisen yli 65 miljoonan vuoden ajan! Rakkaasta evoluutiostaan he eivät kuitenkaan suostu luopumaan. Kirkon viralliset äänenkannattajat kuten Kotimaa ja Kirkko ja Kaupunki, jotka pakkosyötetään kirkon jäsenille (tuskin niitä kovin moni vapaaehtoisesti tilaisi) ja joiden maallistuneilla, liberaaliteologiaa edustavilla toimittajilla on elinikäinen suojatyöpaikka, eivät edes vaivaudu vastaamaan, kun niihin tarjosin artikkelia uusista dinosauruslöydöistä.

On aika herätä unesta. Ihmisille on 150 vuoden ajan kerrottu darvinistisia satuja ja tarinoita heidän alkuperästään. Evoluutiomyytti on tuhonnut miljoonien ihmisten uskon Jumalan Sanan arvovaltaan. Nyt, historian viimeisinä päivinä, selviää, että evoluutio on ollut pelkkää valhetta. Jumala on avannut silmämme näkemään, että tämän maailman ateistien tieto olikin typeryyttä. Maailmankaikkeus on todellisuudessa täynnä Jumalan kätten töitä ja merkkejä nerokkaasta suunnittelusta. Alkaen luonnonvakioiden valitsemisesta, planeettamme sijoittamisesta suojaisaan linnunpesään vihamielisessä, langenneessa maailmankaikkeudessa. Tiedämme tänä päivänä myös, että Jumala on luonut elämän Raamatullisessa aikataulussa, elämän bio-ohjelmien toiminta edellyttää sen. Ihmisen luominen tapahtui nopeasti, vai olisiko maksa ”kehittynyt ensin” ja sitten munuaisia pitänyt sitten odottaa vuosimiljoonien ajan? Jumalan alussa luoma virheetön biologisen elämän koodi tuhoutuu silmiemme edessä hitaasti, mutta varmasti, syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä ”elämän koodi” on pian täysin toimintakyvytön haitallisten mutaatioiden seurauksena. Elämän liekki on toisin sanoen sammumassa tässä rappeutuvassa maailmassa. Nopeimmin tämä voidaan todeta solujen voimalaitosten, mitokondrioiden koodista, joihin ei rekombinaation kautta tule uusia geenejä ja joissa ei ole mutaatioiden korjausjärjestelmiä (Dinosaurusten arvoitus ss. 139-141). Tiedämme myös varmuudella, ettemme ole mitään ”päivitettyjä simpansseja” vaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, kaltaiseksi. Tämä oli välttämätöntä, jotta Jumalan poika saattoi tulle tänne ’ihmisen poikana’. ”Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi”, toteaa Raamattu. Mutta Raamattu toteaa myös, että Jeesus ei ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen eli meidät kaikki jotka uskomme evankeliumin. Meidät hän on luvannut ottaa huomaansa. Iloitkaamme ja nostakaamme päämme riemuiten, ja kertokaamme tämä hyvä uutinen Jeesuksesta muillekin, sillä voimme nähdä vapautuksemme päivän lähestyvän.

Pekka Reinikainen