Tienaisitko mielummin 1500 vai 2500 €...

Minä olen tuollainen mainitsemasi säästäjätyyppi. Tosin teen sellaista työtä kuin haluankin, mutta en sentään tekisi sitäkään ilman toimeentulon pakkoa. Raha on keino vapautua tästä pakosta.

Ylijäämän olen jo vuosia säästänyt ja sijoittanut, ja tavoitteena on jäädä näiden varojen avulla lopullisesti pois töistä 50-vuotiaana. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että tavoite toteutuu. Tosin eihän se kiveen hakattu ole. Pari vuotta sinne tai tänne, olennaista on että pääsen työstä irti hyvissä voimissa ja terveenä. Ja sen jälkeen minun ajankäytöstäni ei määrää kukaan muu. Tämä on minulle tärkeämpi tavoite kuin mikään materiaalinen asia.

Toivon että muistat nämä ajatukset 57-vuotiaana, kun vääntäydyt aamulla jälleen kerran räntäsateessa töihin. Sinun on pakko, koska sinulla ei ole säästöjä vaan olet käyttänyt ylijäämäsi jo aikaisemmin. Tosin parempi kohtalo tuokin on kuin Leskisellä, joka ei koskaan noin vanhaksi elänytkään.

menee loistavasti, mutta iän karttuessa sitä yleensä tavoitteet ja arvostukset muuttuvat.
Ei rahan kerääminen tuntunut älykkäältä nuorempana ja sanonta siitä että kaikkei tärkeintä on raha tuntui hullulle.
Kaikkea on tullut tehtyä, en enää väitä itselleni ettenkö muuttaisi jotain jos voisin. Tekisin paljonkin toisin, mutta yleensä on viisaampi jälkeenpäin. Kantapään kautta oppii parhaiten, toiset oppivat jopa toisten virheistä.

Ystäväni, jonka olen tuntenut kouluajasta lähtien, on toiminut kohtuullisen oikein: Rakensi omakotitalon maalle ja peritylle tontille, on työskennellyt samassa firmassa koko ikänsä ja edennyt urallaan, on ollut naimisissa saman naisen kanssa..36 vuotiaana totesi että on riittävästi jo tehnytkin töitä ja kerännyt rahaa, ts tarkoitti että tekee duunia vain mielenkiinnosta. Kaveri on onnistunut elämään sellaista elämää kuin on halunnut ja säästämään niissä jutuissa joissa useimmat hakkaavat rahaa menemään tolkuttomasti.

Nuorena pitääkin etsiä ja kokeilla, ei sitä muuten tiedä rajojaan ja mahdollisuuksiaan, tämä tosin täytyy tehdä järjellä.
Elämässä pitää olla kuitenkin jonkinlainen suunnitelma, ainoastaan eläimet elävät päivän kerrallaan.
Noin kolmenkympin paikkeilla se pitää jo olla, sillä kun olet neljänkympin niin alkaa aika loppua kesken: Et pysty enää oppimaan samalla tavalla ja tulee kaikennäköistä vaivaa kroppaan ja korko kasvaa vain omaa vauhtiaan. Mikäli et ole siihen mennessä saanut mitään merkittävää aikaiseksi et tule todennäköisesti enää saamaankaan.
Maslowin tarvehierarkiassa ylimpänä on arvostuksen tarve, se vaatii toisinaan vähän uhrauksia. Nykymenon kaikki mulle ja heti velalla- toiminta iskee monille menolipun.
Mitä haluaa jättää taakseen, kasan velkoja ja hoitamattoman haudan? Ei sillä enää ole väliä asianomaiselle itselleen siinä vaiheessa, mutta jos et kuolekaan saappaat jalassa ja 200 lasissa niin loppuaikana on pitkät tyhjät ajatukset omasta minästä, elämästä ja sen tarkoituksesta.

Viina on aina hintansa arvoista, bailaaminen alkaa tosin tuntua työltä. Nuoruusaikojen kaveriporukka harvenee pikkuhiljaa, useimmat vakiintuu ja alkaa kääntyä sisäänpäin kohti perhettään, jotkut kuolee, toiset muuttaa, tulee riitoja. Jossain vaiheessa sitä voi alkaa tuntua siltä että elämässä pitää olla muutakin. Kannattaa huolehtia siitä ajoissa, silloin kun aikaa ja mahdollisuuksia eikä vielä pakkoa.

Ota se 2500 e, mutta valitse itse tavat. Voitat.

Ja säästän.

Olen tavannut ihan tarpeeksi köyhiä mummoja ja pappoja jotka joutuvat valitsemaan ostavatko lääkkeensä ja syövät kaurapuuroa, vai syövätkö lihasoppaa ja jättävät lääkkeet ostamatta, lonkkaleikkaukseen on jonotettu ja kiduttu 2 vuotta, taloyhtiön putkiremontti kaatuu varattomalle vanhukselle niskaan ja lapsenlapset käyvät ruinaamassa rahaa milloin kissan pantaan ja milloin äidin joululahjaan vaikka todellisuudessa mummon antamat "viikkorahat" menevät juuri siihen "bilettämiseen" ja pussikaljaan.

Rahalla pystyn eläkkeelläkin syömään ja asumaan hyvin ja samalla hoidattamaan itseni vaikka yksityisklinikalla. Ja vaikka sitten olenkin vanha ja vaivautunut, voin lähteä lepuuttamaan kolottavia luitani minne tahansa etelän lämpöön.

Mutta kuka minä olen sinua neuvomaan, elä omalla tavallasi. Mutta älä tule itkemään myöhemmin rikkaammillesi.

jos minä löytäisin työpaikan josta pitäisin,tyytyisin kyllä huomattavasti pienenpäänkin palkkaan.Kun tulin aikoinaan töihin nykyiseen työpaikkaani 15 v sitten pidin kai siitä aluksi,mutta kaikkeen näköjään kyllästyy.Bilettämiseen olen jo kyllästynyt ja varmaan kohta matkusteluunkin kun kaikki suht kiinnostavat paikat on jo nähty.suomea en tosin ole paljon kierrellyt mutta ainakaan en haluaisi tänne pk seudulle pitkäksi aikaa jäädä.valitettavasti kaikki kaveritkin alkaa olla tässä vaiheessa työkavereita.saattaa olla että ajatus siitä lapsestakin muuttuu myöhemmin.ainakin niillä naisilla on tarve saada niitä jossain vaiheessa ja kalliiksihan se sitten tulee,mutta onko se sitten hauskempaa muutaman vuoden kuluttua katsella penskan kanssa lätkää jäähallissa vai kiskoa kaljaa saunan rappusilla työkavereiden kanssa ja puhua p:tä.eniten harmittaa ne asiat jotka jätti tekemättä(sanoi joku viisas hlö) .
Tuskin ne rikkaat ihmiset joilla on se hieno auto ja talo sen onnellisempia ovat sillä suomalaiset ovat niin hemmetin kateellista porukkaa ja selkään puukottamassa kun tilaisuuden saavat tai sitten p:n nuolijoita ja niiden kanssa sitten pitää tulla jotenkin toimeen.

Ja minullapa on varaa tehdä niin monta lasta kuin haluan...