Aikuisiällä konkreettinen uskoontuleminen on aina seurausta aivotoiminnan häiriöistä. Kaikki uskoontulleet ovat siten ammattiavun tarpeessa.
uskoontuleminen on seurausta
..................
6242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja uskoontulemattomuuskin voi olla ihan vain sitä, että niitä Jumalalta lahjaksi saatuja aivoja ei ole tullut käytettyä muuhun kuin ennakkoluulojen varastointiin.
Paljon luovampaakin käyttöä olisi...
Kyse on hengellisestä tapahtumasta.
Hengestä osaton ei tietenkään voi siitä mitään käsittääkään.
Uskoontuleminen on seurausta Kristuksen sanan kuulemisesta.
ja sussa on ihan aidosti ainesta veljeni haastajaksi.
Ihmettlet ehkä miksi uskoon tulleet eivät enää tule lähikapakkaan, vaan koska he ovat muualla epäilet sekoamista. Uskovainen menee seurakuntaan jossa on muitakin uskovaisia, sitten tulee tuttavia tai rukouspiirejä ja muuta sellaista menoa ettei ne kapakat enää samalla tavalla kiinnosta. Mutta Jumalanpalveluksiinkin täytyy vaivaantua, koska sekään tilaisuus ei tule ketään kotoa hakemaan.
Siitä jolla ei ole uskoa, usko on hullutusta, joten jos et liioittelisi, niin sanoisit vain oman kantasi siihen asiaan.
>>Aikuisiällä konkreettinen uskoontuleminen on aina seurausta aivotoiminnan häiriöistä. Kaikki uskoontulleet ovat siten ammattiavun tarpeessa
Uskoontulemisen ja rakastumisen kai voisi dramaattisuudessaan rinnastaa toisiinsa. Molemmissa tapauksissa reagointi ympäristöön muuttuu havaittavalla tavalla. Ystävät kokevat putoavansa pykälän huomioasteikossa ja jotkut vallan loukkaantuvat siitä. Rakastuminen (tai ihastuminen) on hormoonihäiriötila, mutta kuis uskoontulo?