Avioliiton ulkopuolella

Katoliset suhtautuvat uskottomuuteen niin kuin muutkin kristityt: kaikki tietävät sen olevan Jumalan tahdon vastaista, kirkon opetuksen vastaista ja pahaksi ihmiselle. Kaikki myös tietävät, että sitä tapahtuu, eikä asia ole mitenkään tabu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jatkuvasti kuljettaittaisiin ympäriinsä pälättämässä asiasta.

Se, miten uskottomuuteen sortunut menettelee (tunnustaako ripissä, sopiiko puolisonsa kanssa, yrittääkö salata...) on yksilöllinen asia, ja on mahdtonta yleistää sanomalla, että "katoliset tekevät" niin tai näin. Kirkon opetuken mukaan tekoa pitää aidosti katua, se pitää tunnustaa ripissä ja pitää kaikin voimin taistella, jotta ei tee samaa uudestaan.

Avioliiton ulkopuolisia suhteita on kuitenkin myös osalla naimattomia katolilaisia. Kirkon opetus tässäkin asiassa on selvä. Sanoisin kuitenkin, että tällaisen suhteen osalta katolisten omat näkemykset vaihtelevat huomattavasti enemmän kuin siinä tapauksessa, että petetään puolisoa. Mutta jälleen on niin, että ei voi yleistää: joku katuu ja tunnustaa ripissä, toinen ei edes katu - katolisen kirkon jäseniä voivat kuitenkin olla molemmat.

Mieti miten he suhtautuvat kun pelkästään USA:ssa on noin 4500 kirkon suojaamaan pedofiili pappia jotka ovat tuhonneet vähintää 10.000 lapsen elämän!

ajattelee asiasta samoin kuin suurin osa maailman kristityistä. Tuskin tarvinnee selittää..

Ainakin yhdessä katolilaisessa maassa katolilaiset vastuuntuntoiset poliitikot ovat säätäneet sukupuolivalistusta pakolliseksi aineeksi kaikissa maan kouluissa (koskee siis myös katolisen kirkon ylläpitämät koulut). Tämän lain tarkoituksena on vähentää maan korkeita teiniraskauslukuja. Joten ongelmaa on kyllä tiedostettu ja siihen on poliittisella tasolla puututtu.
Kaksinaismoralistiseen tyyliin taas kuuluu, että kaikkea saa tehdä, kuhan kukaan vaan ei näe.