Miten

Viinat veks vähitellen, joku matka piristäisi (jos nyt ei ihan ulkomaille niin hoitokeskukseen tms), myös asunnon vaihto hyvä (vanhat asiat ja muistot jää taakse). Myös yhdessä tehdyt kävelylenkit yms. jeesaa. Tippakin viinaxia vie
herkästi itsesääliin ja pinnalle nousee voimakas
tunnelataus.

pois kuvioista keinolla millä hyvänsä, masennuslääkkeistä voisi olla OIKEIN käytettynä ja tilapäisenä ratkaisuna apua, mikäli alkoholista pääsee ENSIN eroon. Alkoholi ja lääkkeet yhdessä; varma alamäki. Masennuslääkkeiden HUONO puoli on siinä, että niistä lääketeollisuuden "riemuksi" jäädään usein riippuvaiseksi loppuelämäksi, sen takia kehottaisin välttämään viimeiseen asti ja kokeilemaan mitä muuta tahansa.

Itselläsi on varmaan myös vaikeaa; pidä itsestäsi huolta ja koita tehdä niitä asioita mitä ennen äitisi kuolemaakin teit.(Koulu, työ, opiskelu?)

Muista pitää huolta myös omasta mielenterveydestäsi, isäsi on TÄYSI-IKÄINEN, kukaan ei voi velvoittaa sinua selviämään yksin, hanki tarvittaessa ulkopuolista apua.

Älä jätä isääsi yksin, yritä saada tuttavia ja sukulaisia avuksi. (Ei ryyppyseuraa, vaan apua selvänä pysymiseen.)

Jaksamista sinulle.

Aikaa on mennyt vasta noin vähän, puhukaa ja itkekää yhdessä, suru hälvenee ajan myötä. Vaikka alkoholi voi tosiaan syventää surun tunnetta, niin isällesi se voi kuitenkin olla lohtu, siksi että moni suomalainen mies ei kehtaa itkeä tai muutenkaan näyttää tunteitaan kuin humalassa. Voisit alkaa halaamaan isääsi ja kertoa kuinka paljon rakastat häntä ja että teidän on nyt jatkettava elämää ilman äitiä. Ota tavaksi halata isääsi, välittämättä siitä onko hän humalassa vai ei. Se tunne että joku välittää siitä miltä tuntuu saa ihmeitä aikaan, varmasti isäsikin halaa sinua, näin hoidatte toisianne yhteisessä surussanne ja isäsikin huomaa että hänellä on joku joka välittää, eikä tarvitse hukuttaa suruaan alkoholiin. Suru ei haihdu hetkessä.
Oma isäni kuoli 8-kuukautta sitten, eikä äitini itkemiseltään pystynyt edes nukkumaan, mutta nyt tilanne on jo helpottunut ja äitini pystyy olemaan yksin. Mutta juhlapyhät kuten tuleva joulu on äärimmäisen arkaa aikaa, joten joku meistä lapsista perheineen on äidin luona, käymme viemässä kynttilöitä isän ja veljen haudalle.

Tiedän miltä tuntuu kun menettää läheisen.
Isäni kuoli ja äiti jäi leskeksi niin, me puhuimme isästä aina, kun vaan oli tarvetta puhua ja itkimme.
Muistelimme kaikkea mitä olimme saaneet kokea yhdessä koko perheen kesken.

Elokuussa kun isäni kuoli, niin lupauduin kuljettamaan äitiäni vesijumppaan, jos hän vaan haluaa. Niinpä äitini meni vesijumppaan kerran viikossa.
Vein äitiäni ihmisten ilmoille ja kävimme viikottain kaupungi asunnolla ja samalla vähän shoppailemassa.
Lupasin silloin kun isäni kuoli, pitää äidistä hyvää huolta, mutta ei tarvinnut kuin pitää vajaa 11kk.Kun oli aika taas jäähyväisten.
Nauti isäsi seurasta, niin kauan kuin on mahdollista ja aina se ei ole helppoa.
Jaksamista sinulle!!!