Saattohoitoa pakolla

Liian usein omaiset eivät halua luovuttaa, siinäkään vaiheessa kun ei ole enää mitään tehtävissä, jatketaan raskaita hoitoja ja uskotaan että kyllä vanhus siitä vielä nuortuu ja paranee. En missään nimessä kannata eutanasiaa, mutta tietty rajansa kärsimykselläkin pitäisi olla, annettaisiin hyvä, kivuton ja rauhallinen loppuaika, hyvä saattohoito on kunnioitus kärsivää kohtaan.
Veljeni sai hyvän saattohoidon 45-vuotiaana sairastettuaan ensin 5-vuotta ja isäni nukkui äidin (vaimonsa) syliin kuin pieni lapsi sairastettuaan myös viisi vuotta. Toivoin loppuunasti että tapahtuisi ihme, mutta en olisi suostunut enää viimeisen vuoden aikana kummankaan kohdalla lisäämään rankkojen hoitojen aiheuttamaa kärsimystä. Joskus kuolema tulee niin nopeasti, että väkisinkin miettii mitä olisi vielä voitu tehdä? Olisi hyvä huomata milloin on aika avata nyrkit ja luovuttaa hoitojen suhteen ja antaa rakkauden tulvia sairaalle läheiselle.

lempeä pois lähtö kirjoitti:

Liian usein omaiset eivät halua luovuttaa, siinäkään vaiheessa kun ei ole enää mitään tehtävissä, jatketaan raskaita hoitoja ja uskotaan että kyllä vanhus siitä vielä nuortuu ja paranee. En missään nimessä kannata eutanasiaa, mutta tietty rajansa kärsimykselläkin pitäisi olla, annettaisiin hyvä, kivuton ja rauhallinen loppuaika, hyvä saattohoito on kunnioitus kärsivää kohtaan.
Veljeni sai hyvän saattohoidon 45-vuotiaana sairastettuaan ensin 5-vuotta ja isäni nukkui äidin (vaimonsa) syliin kuin pieni lapsi sairastettuaan myös viisi vuotta. Toivoin loppuunasti että tapahtuisi ihme, mutta en olisi suostunut enää viimeisen vuoden aikana kummankaan kohdalla lisäämään rankkojen hoitojen aiheuttamaa kärsimystä. Joskus kuolema tulee niin nopeasti, että väkisinkin miettii mitä olisi vielä voitu tehdä? Olisi hyvä huomata milloin on aika avata nyrkit ja luovuttaa hoitojen suhteen ja antaa rakkauden tulvia sairaalle läheiselle.

Minä kannatan eutanasiaa joissain tapauksissa. Isäni viimeisiä helvetillisiä tuskia ja pyyntöä päästä pois ajatellen... Kun elämässä ei tajunnan hetkinä ole enää muuta kuin kipua ja tuskaa, miksi sitä pitäisi jatkaa... tunnista toiseen.. Eläimetkin armaahdetaan siinä vaiheessa.

ei meillä ainakaan kirjoitti:

Minä kannatan eutanasiaa joissain tapauksissa. Isäni viimeisiä helvetillisiä tuskia ja pyyntöä päästä pois ajatellen... Kun elämässä ei tajunnan hetkinä ole enää muuta kuin kipua ja tuskaa, miksi sitä pitäisi jatkaa... tunnista toiseen.. Eläimetkin armaahdetaan siinä vaiheessa.

En kannata eutanasiaa siksi että se raja saattaisi helposti lipsua. Kun autetaan kärsivää ihmistä kuolemaan, aletaan pian ns. auttamaan kuolemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät kykene kommunikoimaan, jotka rasittavat pitkäaikaishoito järjestälmäämme, jotka syntyvät ei toivottuina jne. Eutanasia on erittäin vaikea asia, koska jos se hyväksytään, niin siinä hyväksytään hengen riistäminen toiselta ihmiseltä, silloin rikoslakikin menettää pohjansa. On erittäin vaikeaa määritellä toisen ihmisen perimmäistä tahtoa silloin kun hänellä on sietämättömiä kipuja tai hän on vakavasti masentunut. Miten helposti sanommekaan että "haluaisin vain nukkua pois". En ollenkaan vähättele sitä tuskaa jota jatkuvat kivut tai henkinen ahdistus tuo tullessaan, mutta lääketieteellä on kyllä tehokkaita menetelmiä kipujen lievittämiseen, kun vain niitä pyydetään käyttämään. Ihmishenki on niin äärimmäisen korvaamaton kallis lahja, että pienimpäänkään virhe arviointiin ei ole siinä varaa.

"lahja" kirjoitti:

En kannata eutanasiaa siksi että se raja saattaisi helposti lipsua. Kun autetaan kärsivää ihmistä kuolemaan, aletaan pian ns. auttamaan kuolemaan myös niitä ihmisiä, jotka eivät kykene kommunikoimaan, jotka rasittavat pitkäaikaishoito järjestälmäämme, jotka syntyvät ei toivottuina jne. Eutanasia on erittäin vaikea asia, koska jos se hyväksytään, niin siinä hyväksytään hengen riistäminen toiselta ihmiseltä, silloin rikoslakikin menettää pohjansa. On erittäin vaikeaa määritellä toisen ihmisen perimmäistä tahtoa silloin kun hänellä on sietämättömiä kipuja tai hän on vakavasti masentunut. Miten helposti sanommekaan että "haluaisin vain nukkua pois". En ollenkaan vähättele sitä tuskaa jota jatkuvat kivut tai henkinen ahdistus tuo tullessaan, mutta lääketieteellä on kyllä tehokkaita menetelmiä kipujen lievittämiseen, kun vain niitä pyydetään käyttämään. Ihmishenki on niin äärimmäisen korvaamaton kallis lahja, että pienimpäänkään virhe arviointiin ei ole siinä varaa.

En minäkään eutanaisaa heppoisin perusteluin hyväksyisi. En jos masentunut ja kivulias ihminen vain toivoo ääneen että pääsisi pois. Mutta se, mitä minä näin isäni kuollessa oli liikaa ja se kesti liian kauan. Onneksi viimeinen suuri morfiinipiikki lamasi hänen hengityksensä, kipuja se ei enää poistanut. Olen kiitollinen sille hoitajalle joka tämän piikin antoi, vaikka tiesi sen vaikutukset ja varoitti siitä meitä omaisiakin. Vihdoinkin tuskat olivat ohi.

Totta on että eutanasiassa rajat voisivat helposti hämärtyä.. se onkin se vaikea puoli tässä. Nyt kuitenkin rajat hämärtyivät inhimillisyydessä ja siinä mitä ihmisen pitää kestää, kun kipulääkitys ei enää auta.. mutta järki pelaa niinä hetkinä kun taju on tallessa, ennen kuin kipu vie tajuttomaksi hetkittäin.. herättäen taas pätkittäin... tunnista toiseen...
Ne tuskan vääristämät kasvot, kylmä hiki pinnalla, tuskasta kouristuneen jäsenet... ja pyyntö silmissä.. auttakaa...

on sanoa, että kiitos mutta ei kiitos. Ainakin meidän sairaalassa toimii avoin viestintä, jonka tarkoituksena on ehkäistä just näitä jälkikäteen jossitteluja ja puinteja. Omaisen on velvollisuus ottaa puheeksi massiivisten hoitojen lopettaminen, jos potilas ei itse siihen enää kykene. Yksikään lääkäri tai hoitaja ei sitä tule ehdottomaan, koska on omaisia, jotka nostavat oikeusjutun jos vaan jonkun aiheen saavat. Ihan turha sanoa, että lääkärit vain määräävät.. eihän lääkäri paljon muuta voi, ellei halua syytettä eutanasiasta. Jos omaiset ilmaisevat tahtonsa ja etenkin jos se on tiettävästi myös potilaan tahto, ei kukaan lääkäri lähde tätä vastustamaan.
Kuolema on toivokseni mahdollisimman monelle kaunis ja kivuton. Siihen on ihan hyvät mahdollisuudet, jos niitä annetaan käyttää. Ja lailliset, huom.

lempeä pois lähtö kirjoitti:

Liian usein omaiset eivät halua luovuttaa, siinäkään vaiheessa kun ei ole enää mitään tehtävissä, jatketaan raskaita hoitoja ja uskotaan että kyllä vanhus siitä vielä nuortuu ja paranee. En missään nimessä kannata eutanasiaa, mutta tietty rajansa kärsimykselläkin pitäisi olla, annettaisiin hyvä, kivuton ja rauhallinen loppuaika, hyvä saattohoito on kunnioitus kärsivää kohtaan.
Veljeni sai hyvän saattohoidon 45-vuotiaana sairastettuaan ensin 5-vuotta ja isäni nukkui äidin (vaimonsa) syliin kuin pieni lapsi sairastettuaan myös viisi vuotta. Toivoin loppuunasti että tapahtuisi ihme, mutta en olisi suostunut enää viimeisen vuoden aikana kummankaan kohdalla lisäämään rankkojen hoitojen aiheuttamaa kärsimystä. Joskus kuolema tulee niin nopeasti, että väkisinkin miettii mitä olisi vielä voitu tehdä? Olisi hyvä huomata milloin on aika avata nyrkit ja luovuttaa hoitojen suhteen ja antaa rakkauden tulvia sairaalle läheiselle.

Olipas kalmankarvaista puhetta-saarnaa sinä vain tuota tapposaarnaasi joka palstalla, missä siihen mahdollisuus löytyy.
Minä saarnaa elämää, sinä kuolemaa.

Hoitoja on annettava, eivät ne niin rankkoja ole kuin mitä peilaat, ei liian rankkoja ole olemassakaan jos mahdollisuus parempaan on kuitenkin olemassa.
Lopeta tuo mässäily himollasi "päästää kaikki vaivoistaan".

vastuu kirjoitti:

on sanoa, että kiitos mutta ei kiitos. Ainakin meidän sairaalassa toimii avoin viestintä, jonka tarkoituksena on ehkäistä just näitä jälkikäteen jossitteluja ja puinteja. Omaisen on velvollisuus ottaa puheeksi massiivisten hoitojen lopettaminen, jos potilas ei itse siihen enää kykene. Yksikään lääkäri tai hoitaja ei sitä tule ehdottomaan, koska on omaisia, jotka nostavat oikeusjutun jos vaan jonkun aiheen saavat. Ihan turha sanoa, että lääkärit vain määräävät.. eihän lääkäri paljon muuta voi, ellei halua syytettä eutanasiasta. Jos omaiset ilmaisevat tahtonsa ja etenkin jos se on tiettävästi myös potilaan tahto, ei kukaan lääkäri lähde tätä vastustamaan.
Kuolema on toivokseni mahdollisimman monelle kaunis ja kivuton. Siihen on ihan hyvät mahdollisuudet, jos niitä annetaan käyttää. Ja lailliset, huom.

Toivottavasti nykymaailmassa kaikki ymmärtävät tehdä itselleen hoitotestamentin.
Itse en ainakaan halua kärsimystä tunnista toiseen, aamusta yöhän, viikosta kuukauteen. Tämän asian ymmärtää kunnolla vain se, joka on läheisensä nähnyt kärsivän. Muiden on asiaa ehkä vaikea ymmärtää.