Suomen kummallisuudet

Suomessa on monia kummalliselta tuntuvia rakenteita, ilmiöitä, käytäntöjä, piirteitä, sitkeitä asenteita joita nykynuoren ja monen aikuisenkin on vaikea ymmärtää. Kaikenlaiset gallupit ja äänestykset kuten myös vaalit tuottavat länsimaisittain outoja tuloksia. Useat suomalaiset eivät edes osaa pitää näitä asioita kummallisina vaikka läntisestä horisontista tarkastellen ne ovat outoja. Näitä asioita ei usein edes nähdä, joten niitä ei osata tarkastella analyyttisesti. Ne ovat suomalaisuuden sokea piste. Suomalaiset tekevät yhtä ja päänuppinsa tekee toista jolloin toimintaamme, puhettamme, ajatteluamme ohjaava piiloideologia tuikahtaa kirkkaana pilven takaa.

Tämä kaikki on seurausta vuosikymmenien punaisesta indoktrinaatiosta. Se toimi niin hyvin, että jossain vaiheessa jo joka neljäs äänesti suoraan kommunisteja ja jokaisessa suuressa ja pienessä mussa puolueessa oli oma voimakas vasemmisto-oppositio joka teki kaikkensa ajaakseen omaa puoluettaan ja Suomea yhä läheisempiin ja läheisempiin väleihin Neuvostoliiton ja sen satelliittien kanssa. Jopa oikeistopuolueissa oli omat sosialistinsa, jotka anatautumismielialaa kansalaisiin lietsoen julistivat avoimesti sosialismin voittavan lähitulevaisuudessa ideologisen kilpailun humaanisuudellaan ja ennen kaikkea tieteellisyydellään.

Vuosikymmenien ajan suomalaiset opetettiin elämään länsimaisten standardien mukaan, länsimaiseen kulttuuriin ja arvoihin - ja samalla tuntemaan syyllisyyttä siitä ja suhtautumaan siihen äärimmäisen skeptisesti. Itse liattu omatunto pestiin puhtaaksi äänestämällä sosialisteja ja myötäilemällä heitä ja Neuvostoliittoa. Lapset oppivat kaksoisstandardit ja syvän epäluulon omaa länsimaisuuttaan kohtaan.

Tänä päivänä tuo kaikki näkyy erilaisina ristiriitaisuuksina ihmisten ajatelun ja toiminnan välillä, ajatusten kummallisena epäjohdonmukaisuutena, ailahtelevuutena, opportunismina ja päättämättömyytenä. Jokaisessa meissä asuu pieni tai suurempi neuvostoihminen, jossain tajunnan takamailla ja se on hyvin helppo aktivoida sieltä esiin. Jokainen suomalainen etsii tajunnastaan omaa huhtiniemeään ikänsä kaiken ja haluaa saattaa sen totuuskomission eteen. Partisaanivalssin sävelien myötä suomalaisiin istutettiin alitajuinen terijoen hallitus, joka saa suomalaisen toimimaan ja ajattelemaan puolittain sosialistisesti siltä varalta että vanhat toveri isännät palaavat ruoskan varteen ja Eurooppaa riivanneen ideologisen sodan loppu olisikin ollut vain hankeen sammuneen houreista unta.


Suomalaiset luulevat, että meihin luotetaan kansainvälisesti, mutta tosiasiassa uskon että meitä pidetään jossain asioissa täysin ennalta arvattavina ja toisissa varsin arvaamattomina. Tämä yhdistelmä on yhtä huono kuin auto ja alkoholi. Ei siis pidä ihmetellä, että Suomen poliittinen painoarvo pysyy mystisen pienenä huolimatta hyvästä tai jopa erinomaisesta lihaskunnostamme muilla sektoreilla.