On uskomatonta, miten puheiden ja tekojen välinen ristiriita on iskenyt myös korkeimman oikeuden presidenttiin Pauliine Koskeloon.
Chydenius-lehdessä hän toteaa muun muassa seuraavaa:
"Oikeusturva on kansalaisen perusoikeus
Oikeusturvapolitiikan lähtökohdat ovat selvät, tai ainakin niiden pitäisi olla. Oikeusturva ei ole pelkkä tavoite, joka voi joustaa poliittisten ja taloudellisten suhdanteiden
mukaan.
Sen järjestäminen on valtioelimiä oikeudellisesti sitova velvoite.
Pääsy riippumattomaan tuomioistuimeen
ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
kohtuullisessa ajassa on perusoikeus.
Miksi oikeusturvalla on tällainen status?
Koska oikeusturva on alussa kuvatuin tavoin olennainen osa sitä perustaa, jolla yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme lepää.
Toteutuakseen tämä perusoikeus edellyttää
kokonaisen järjestelmän ylläpitoa:
yksilön perusoikeudesta seuraa vaativa
systeemivelvoite. Tämä on usein todettu
Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeusturva-
artiklan soveltamiskäytännössä.
Ihmisoikeustuomioistuin ei tosin voi
pakottaa valtioita järjestelmänsä korjaamiseen.
Se voi vain velvoittaa taloudellisiin
hyvityksiin. Maan maine oikeusvaltiona
kuitenkin kärsii erityisesti sellaisista langettavista tuomioista, jotka ovat osoitus
järjestelmän puutteista.
Suomen tilanne on erityinen. Täällä ei
ole vain sitouduttu ihmisoikeussopimukseen,
vaan on haluttu panna paremmaksi
kirjaamalla oikeusturvatakeet perusoikeutena
myös omaan perustuslakiin.
Tästä tehtiin yksimielinen päätös vuoden 1995
perusoikeusuudistuksessa.
Tehtiinkö se tositarkoituksella vai sittenkin
lähinnä hyvien vaikutelmien toivossa?
Kysymys on ajankohtainen, sillä etenkään
resurssipäätöksissä ei ole pantu painoa sille,
että pitäisi myös käytännössä varmistaa oikeuslaitoksen edellytykset tarjota se oikeusturvan taso, johon on sitouduttu.
Perustuslaki bluffin välineenä on huono
idea. Varsinkaan Suomen kaltaiselle maalle
se ei sovi."
Kuitenkin bluffi kansalaisia kohtaan jatkuu eduskunnan käsittelyssä olevien HE 91/2006, HE 12 ja HE 13/2006 muodossa.
http://www.blogilista.fi/info.php?id=8541
* klikkaamalla otsikkoa pääset siirtymään blogiin ja voit aina tätä kautta käydessäsi blogissa pitää suomalaisten ihmisoikeuksien ja oikeusturvan loukkauksiin liittyvän ongelmakentän framilla.
Tässä toimintamallissa, jota ajetaan karmealla vimmalla vakuutusalan toimesta läpi eduskunnassa ei voi mitenkään toteutua presidentti Koskelon Chydenius-lehdessä peräänkuuluttama "Riippumattomuus on
oikeuslaitoksen kulmakivi".
Chydenius-lehdessä hän toteaa muun muassa seuraavaa:
"Oikeusturva on kansalaisen perusoikeus
Oikeusturvapolitiikan lähtökohdat ovat selvät, tai ainakin niiden pitäisi olla. Oikeusturva ei ole pelkkä tavoite, joka voi joustaa poliittisten ja taloudellisten suhdanteiden
mukaan.
Sen järjestäminen on valtioelimiä oikeudellisesti sitova velvoite.
Pääsy riippumattomaan tuomioistuimeen
ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
kohtuullisessa ajassa on perusoikeus.
Miksi oikeusturvalla on tällainen status?
Koska oikeusturva on alussa kuvatuin tavoin olennainen osa sitä perustaa, jolla yhteiskunnallinen ja taloudellinen järjestelmämme lepää.
Toteutuakseen tämä perusoikeus edellyttää
kokonaisen järjestelmän ylläpitoa:
yksilön perusoikeudesta seuraa vaativa
systeemivelvoite. Tämä on usein todettu
Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeusturva-
artiklan soveltamiskäytännössä.
Ihmisoikeustuomioistuin ei tosin voi
pakottaa valtioita järjestelmänsä korjaamiseen.
Se voi vain velvoittaa taloudellisiin
hyvityksiin. Maan maine oikeusvaltiona
kuitenkin kärsii erityisesti sellaisista langettavista tuomioista, jotka ovat osoitus
järjestelmän puutteista.
Suomen tilanne on erityinen. Täällä ei
ole vain sitouduttu ihmisoikeussopimukseen,
vaan on haluttu panna paremmaksi
kirjaamalla oikeusturvatakeet perusoikeutena
myös omaan perustuslakiin.
Tästä tehtiin yksimielinen päätös vuoden 1995
perusoikeusuudistuksessa.
Tehtiinkö se tositarkoituksella vai sittenkin
lähinnä hyvien vaikutelmien toivossa?
Kysymys on ajankohtainen, sillä etenkään
resurssipäätöksissä ei ole pantu painoa sille,
että pitäisi myös käytännössä varmistaa oikeuslaitoksen edellytykset tarjota se oikeusturvan taso, johon on sitouduttu.
Perustuslaki bluffin välineenä on huono
idea. Varsinkaan Suomen kaltaiselle maalle
se ei sovi."
Kuitenkin bluffi kansalaisia kohtaan jatkuu eduskunnan käsittelyssä olevien HE 91/2006, HE 12 ja HE 13/2006 muodossa.
http://www.blogilista.fi/info.php?id=8541
* klikkaamalla otsikkoa pääset siirtymään blogiin ja voit aina tätä kautta käydessäsi blogissa pitää suomalaisten ihmisoikeuksien ja oikeusturvan loukkauksiin liittyvän ongelmakentän framilla.
Tässä toimintamallissa, jota ajetaan karmealla vimmalla vakuutusalan toimesta läpi eduskunnassa ei voi mitenkään toteutua presidentti Koskelon Chydenius-lehdessä peräänkuuluttama "Riippumattomuus on
oikeuslaitoksen kulmakivi".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.