oletko liimanhaistelija

Jos haluat perehtyä asioihin, löydät vastaukset ongelmiisi kysymyksissä täältä:

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/10h.html

http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli/10g.html


VARHAISADVENTISMI JA 22.10.1844 PETTYMYS

Adventti (lat.“adventus“) tarkoitetaan paitsi lähestyvän joulun odotusta, myös Kristuksen toista tulemusta.

“Adventismi” sanan ensimmäisiä käyttäjiä olivat babtistisaarnaaja William Millerin (1782-1849) perustaman liikkeen kannattajat. Nämä julistivat Kristuksen tuloa tapahtuvaksi vuonna 1844.

Nykyisin adventismilla ja adventisteilla tarkoitetaan “seitsemännen päivän Adventtikirkon” maailmanlaajuista seurakuntaa. Lopunajan Kristuksen seurakunnan luonteeseen kuuluu Jeesuksen odotus. Apostolinen alkuseurakunta odotti Jeesusta palaavaksi jo omana aikanaan. (Joh 14:3, Ilm 22:12,20) Paavali hillitsi odottajia; (2 Tess 2:3-4) Adventismi jatkaa alkuseurakunnan perinteitä Herran tulon saarnaamistyössä.

Martin Luther oli varhaisimpia adventisteja. Tutkittaessa Lutherin muistiinpanoja havaitaan hänen tukineen Herran paluun yksityiskohtia, ja ymmärtäneen Herran paluun olevan lähellä. Adventtipostillassa (1522) Luther selitti taivaiden voimien järkkymistä, (Luuk 21:26) ja uskoi sen tarkoittavan helmikuussa 1524 tapahtuvaa planeettojen kohtaamista. Planeettojen kohtaamista yleisesti pelättiin odottaa. Luther piti mahdollisena että hän näkee maailman lopun. Luther näki itsensä lopunajan “evankelistana,” viimeisenä Kristuksen paluuta kuuluttavana torvena. (Matt 24:31, Ilm 11:15) (Arffman 1996, s. 53)

Raamatun tutkimuksen valo on kuitenkin paljastanut ettei Raamatun ilmoittamissa profetioissa päästä ajassa kalenterin mukaan vuotta 1844 pidemmälle. (Matt 24:36) Jeesuksen ilmoittamia ajan merkkejä, profetioita tarkkailemalla lopun lähestymistä voidaan ymmärtää. (Mark 13:24-37, Ilm 13)
Ellen G White, joka näki lopun odotuksen, iloitsi Herran puoleen kääntyvistä, vaikka vastusti aina lopunajan aikalaskelmia. Ellen G White sai profetian lahjan vuonna 1844 suuren pettymyksen jälkeen. Ellen G White oli erotettu metodistikirkosta omien käsityksiensä vuoksi. Kun milleriläinen liike (n.100 000 jäsentä) hajosi pettymyksen jälkeen kolmannes heränneistä jatkoi uskon tiellä, ja adventtikirkko perustettiin 1860 luvun puolessa välissä. Millerin lopun odotuksen liike koostui useiden seurakuntien jäsenistä; Metodisteista, episkopaaleista, babtisteista, presbyteereistä, kongregationalisteista, luterilaisista, reformoiduista, ym. Heillä ei ollut aikomusta perustaa omaa yhtä kirkkoa. Pohjois-Amerikassa vaikuttivat silloin monet kristilliset piirit, jotka olivat paenneet Euroopasta keskiajan uskontopakkoa. Amerikan perustuslaki 1776 takasi uskonnonvapauden.

Babtisti William Miller perusti aikalaskelmansa Raamatun aikaprofetiaan 2300 illasta ja aamusta. (Dan 8:14) Miller löysi varman ja oikean Raamatun profetian, osasi laskea sen vuosissa, mutta erehtyi hiukan profetian tulkinnassa. Miller luuli “pyhäkön puhdistamisen” tarkoittavan maan puhdistamista ja siten Herran paluuta.
Ellen G White joka jatkoi uskonpuhdistuksen perinteitä, sai profetian lahjan kautta uutta valoa, jonka avulla profetia selitettiin loppuun asti. Selvisi että pyhäkön puhdistaminen tarkoittaa taivaallisen pyhäkön puhdistamista. Vanhan liiton pyhäkköpalveluksen suuri sovituspäivä oli esikuvaa pyhäkön puhdistamisesta. (Hebr 8:5) Koko VT:n pyhäkköpavelus oli vertauskuvaa oikeasta taivaallisesta pyhäkköpalveluksesta!
Taivaan Pyhäkkö on Ylipappimme Jeesuksen Kristuksen palveluspaikka Jumalan oikealla puolella. (Hebr 8:1-2, 9:11-12, 7:24-25)

Herran paluun odotus oli suuri tapahtuma, joka aiheutti paljon polemiikkia ja mediauutisia. Elämä pysähtyi. Viljelijät jättivät satonsa korjaamatta. Teollisuutta pysähtyi, kauppaliikkeitä suljettiin odottamaan Jeesusta. Poliitikot pitivät rippipuheitaan julkisesti, ja pyysivät esirukouksia sieluilleen. Rikkaat lahjoittivat rahaa köyhille. 100 000 ihmistä kokoontui odottamaan Jeesusta. He rukoilivat ja ylistivät kirkoissa ja kokouspaikoissaan. Missään dokumenteissa joita mm. sanomalehdet kirjoittivat, ei kuitenkaan mainita valkeita maailman lopun odotusvaatteita. Valkeat maailmanlopun odotusvaatteet on mielikuvituksen tuotetta.

Jeesuksen odotus on tietenkin oltava lopun ajan seurakunnan tuntomerkki. Tämän päivän Raamatun ymmärryksen valon mukaan on selvää ettei aikamääriä kalenterin mukaan voida Herran paluun tapahtumalle asettaa.

Lisää tärkeätä aiheesta:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
- “Ylipappimme Jeesus Kristus. Johdanto aikaprofetian 2300 iltaa ja aamua ymmärtämiseen” Osasto 10.
- “Aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua” Os. 10.
- “Profeetallinen aikalaskenta vuosi = päivä periaatteella” Os. 10.
- “Profetian Hengen lahja./ Väärät profeetat/ Ellen G White” Os. 10.
- “Tutkiva tuomio. Taivaallinen oikeudenkäynti” Os. 14.
- “Profetiat jotka toteutuvat parhaillaan” os. 10.
- “Uusi ja vanha liitto” Os. 15.
- “Koska maailmanloppu tulee?” Os.9.
- “Jeesuksen tulo. Herran päivä. Toinen adventti” Os.9.
- “Ajan merkit ja lopun ajan lähestyminen” Os. 9.
- “Aikamme nyt. Mitä Jeesus ajastamme sanoi?” Os. 9.
- “Jeesuksen tulo. Näkyvällä vai näkymättömällä tavalla?” Os.9.
- “Pilkkaajat lopun aikana.” Os. 9.
- “Adventtikirkon synty” Os. 7.
- “Vapahtajamme Jeesus. Puolustajamme tuomiolla” Os. 3.

Siunausta
jari laurila

Pettyneitä olivat milleriläiseen herätysliikkeeseen kuuluvat kristityt (he edustivat muutamia kristillisiä yhteisöjä), jotka innokkaasti odottivat Jeesuksen paluuta. Innoissaan he tutkivat mm. Danielin kirjaa ja tekivät aikalaskelmia ja tulivat siihen johtopäätökseen, että Jeesuksen paluu ajoittuu syksyyn 1844. He pettyivät odotuksissaan kuten kaikki tiedämme. Tuohon aikaan ei vielä ollut olemassa seitsemännen päivän adventisteja. Uskonnollinen yhdyskunta, joka tunnetaan nimellä seitsemännen päivän adventistit perustettiin virallisesti vuonna 1863. Tuohon aikaan näitä adventisteja oli 3500 jäsentä, jotka kyseisen uskontokunnan perustivat.

Milleriläisen herätysliikkeen keskeinen johtaja oli baptisteihin kuuluva maallikkosaarnaaja, William Miller. Hänestä ei koskaan tullut seitsemännen päivän adventistia. Pettymyksen jälkeen hän tunnusti virheen tapahtuneen.

Leon Festingerin dissonanssiteoria antaa meille hieman valoa siihen, mitä todella tapahtui 1844 jälkeen. Ihmiselle on ominaista pyrkimys sopusointuun. Ihmisinä me emme kestä riitasointua. Pettymys merkitsi valtavaa kriisiä eli riitasointua. Nyt nämä pettyneet kristityt, joilla oli tuo riitasointu eli dissonanssi kestettävänään, pyrkivät tutkimaan asiaa ja löytämään uuden tulkinnan vuodelle 1844. Nyt tämä uusi tulkinta edustaa Festingerin mukaan pyrkimystä saavuttaa sisäinen harmonia. Jos uusi selitys heitä tyydytti ja siihen heidän mielestään löytyi riittävät raamatulliset perusteet, niin tuo ratkaisu auttoi heitä selviytymään suuresta pettymyksestä. Meidän on niin helppo näin jälkikäteen ivata heitä, mutta tekstimme olisi toisenlaista, jos olisimme tuolloin eläneet.

Nyt meillä kristittyinä on aivan toisenlainen tilanne tutkia asioita uudelleen ja pyrkiä lisäämään ymmärrytämme Danielin kirjan profetioihin. Jättäkäämme ivailu pois ja aloittakaamme rakentava Danielin kirjan tutkiminen. Minä en ole tästä asiasta yleensä kirjoitellut, mutta nyt lopultakin katsoin tarpeelliseksi ottaa asian rakentavaan pohdintaan.