Katselen parhaillaan Tuntematonta sotilasta ties miten monetta kertaa. Mieleen jäi kohtaus, kun haavoittunut kuoleva nuori sotilas pyytää vänrikkiä rukoilemaan kun ei itse jaksa, ja vänrikki alkaa rukoilla Isä meidän rukousta- siinä alkua pidemmälle pääsemättä.
Jos tuo nuori sotilas ei ollut uskossa, niin kuoleman lähestyessä hän halusi puolestaan rukoiltavan. Jumala varmaan kuulee tällaisen rukouksen, vaikka siinä ei ehditty alkua pidemmälle, ei ehditty sanoa "Jeesuksen nimessä", ei ehditty kysymään: "annatko syntini anteeksi"?
Minähän tätä en tiedä, mutta uskon että Jumala näkee tilanteen, ihmisen hädän ja ihmisen avunpyynnön kuoleman edessä. Kenenkään ei pidä tuudittautua siihen, että sitten juuri ennen kuolemaa minä turvaudun Jumalan apuun ja vasta viime hetkellä otan pelastuksen vastaan. Kuka tietää miten kohtaamme viimeiset hetkemme, onko silloin enää tajuissaan, järjissään tai onko enää kiinnostusta etsiä pelastusta Jeesuksessa?
Tällaisia ajatuksia heräsi Tuntematonta sotilasta katsellessa. En ihannoi sodankäyntiä, mutta hyvien näyttelijäsuoritusten takia olen tuon elokuvan monta kertaa katsonut. Ihmettelen kuinka kukaan on voinut järjissään palata takaisin tuollaisesta helvetillisestä paikasta, jos sota todella on tuollaista.
Elokuvan näyttelijät kuvaavat tietynlaisia ihmistyyppejä, mutta varmasti jokainen sotilas on kokenut pelkoa Riitaojan tavoin, kenties sitä kuitenkaan ulospäin näyttämättä. Kuinka moni lienee päätynyt kuolemaan Lehdon tavoin oman käden kautta pahasti haavoituttuaan ja toisten jättämänä? Onkohan tällä elokuvaroolilla ollut vaikutusta suomalaisten suureen itsemurha-alttiuteen? Tekeekö tässä elokuvassa näytetty itsemurha jotenkin itsemurhan oikeutetummaksi? Mikä lienee ollut Lehdon tavalla elämästä lähteneiden iankaikkisuuskohtalo? Se meidän täytynee jättää Jumalan ratkaistavaksi.
Jos tuo nuori sotilas ei ollut uskossa, niin kuoleman lähestyessä hän halusi puolestaan rukoiltavan. Jumala varmaan kuulee tällaisen rukouksen, vaikka siinä ei ehditty alkua pidemmälle, ei ehditty sanoa "Jeesuksen nimessä", ei ehditty kysymään: "annatko syntini anteeksi"?
Minähän tätä en tiedä, mutta uskon että Jumala näkee tilanteen, ihmisen hädän ja ihmisen avunpyynnön kuoleman edessä. Kenenkään ei pidä tuudittautua siihen, että sitten juuri ennen kuolemaa minä turvaudun Jumalan apuun ja vasta viime hetkellä otan pelastuksen vastaan. Kuka tietää miten kohtaamme viimeiset hetkemme, onko silloin enää tajuissaan, järjissään tai onko enää kiinnostusta etsiä pelastusta Jeesuksessa?
Tällaisia ajatuksia heräsi Tuntematonta sotilasta katsellessa. En ihannoi sodankäyntiä, mutta hyvien näyttelijäsuoritusten takia olen tuon elokuvan monta kertaa katsonut. Ihmettelen kuinka kukaan on voinut järjissään palata takaisin tuollaisesta helvetillisestä paikasta, jos sota todella on tuollaista.
Elokuvan näyttelijät kuvaavat tietynlaisia ihmistyyppejä, mutta varmasti jokainen sotilas on kokenut pelkoa Riitaojan tavoin, kenties sitä kuitenkaan ulospäin näyttämättä. Kuinka moni lienee päätynyt kuolemaan Lehdon tavoin oman käden kautta pahasti haavoituttuaan ja toisten jättämänä? Onkohan tällä elokuvaroolilla ollut vaikutusta suomalaisten suureen itsemurha-alttiuteen? Tekeekö tässä elokuvassa näytetty itsemurha jotenkin itsemurhan oikeutetummaksi? Mikä lienee ollut Lehdon tavalla elämästä lähteneiden iankaikkisuuskohtalo? Se meidän täytynee jättää Jumalan ratkaistavaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä elokuva se tuntematon. Paljon järkyttäviä kohtia, se kun rampa mies jää loukkuun palavaan autoon yksi pahimpia paikkoja. Onneksi on leikattu pois ne kohdat joissa lottaa halvennettiin. Kannattaa lukea se kirja myös.