Luin Kari Kuulan Helvetin historian

Luin Kari Kuulan Helvetin historian, kun sain sen syntymäpäivälahjaksi pojiltani.
Kirja on mielenkiintoinen ja paljon asiaa sisältävä. Eri näkemyksiä tuodaan esille tasapuolisesti.

Kuulan kirjoitustyyli on selkeä ja ymmärrettävä. Minut ainakin teksti suorastaan imaisi mukaansa. Synkeän aiheen käsittelyä helpottaa se, että Kuula viljelee aina silloin tällöin myös huumoria.

Minua itseäni jäi eniten mietityttämään Augustinuksen piinahelvettikäsityksen suunnaton vaikutus koko hänen jälkeiseen teologiseen ajatteluun, mukaan lukien Martti Luther.
Toinen askarruttava asia on apokatastasis- opin eli lopulta kaikkien pelastumisen opin ( vaikka helvetin jonkin aikaa kestävien rangaistusten jälkeen) suuri suosio ensimmäisten 500 vuoden aikana.

Minulla nousee kyllä niskakarvat pystyyn (toiset ovat taas ihastuksissaan), kun tulee puhe Augustinuksesta ja hänen opeistaan. Olen nimittäin eri mieltä Augustinuksen kanssa monista opeista, kuten perisyntiopista, lapsikasteesta, kaksinkertaisesta predestinaatiosta, että Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan on määrännyt jotkut ihmiset helvettiin, sekä 1000-vuotisesta valtakunnasta.

Jos nyt sitten Augustinus onnistui taistelussaan apokatastasis-opin kannattajia vastaan, vaikka hän oli omana elinaikanaan asiassa vähemmistössä, niin missä määrin minä voin uskoa Augustinukselta peräisin olevaa ikuisen kidutushelvetin oppia, kun minä olen niin monessa muussakin asiassa eri mieltä Augustinuksen kanssa pitäen häntä väärien oppien ellei harhaoppien opettajana?

Monia muitakin ajatuksia Kuulan kirja herätti, mutta kyllä tämä universalismin mahdollisuuden pohdinta on keskeisintä.
Muuten Kuulan kirjan sivulla 127 sanotaan erikoisesti tästä apokatastasis-opista eli näin:
"Apokatastasis-opin kannatuksen arvioimista vaikeuttaa se, että sitä ei julistettu avoimesti kaikille vastaantulijoille. Tätä oppia pidettiin teologisen viisauden viimeisenä salaisuutena, eräänlaisena aurinkona, joka lämmittää ihanasti, mutta saattaa turmella katsojan silmät. Sitä voivat tuhoutumatta katsoa vain hengellisesti ja moraalisesti vahvimmat kristityt."

Kaiken kaikkiaan Kuulan kirja herättää paljon ajatuksia, on tietoa lisäävä ja laittaa tarkistamaan omia käsityksiään.
Suosittelen kirjaa kaikille teologisia pohdintoja harrastaville ja oikeastaan kaikille muillekin.

Mikä on sitten Kari Kuulan oma kanta helvettiin? Kari Kuula on teologian tohtori, tietokirjailija ja Kuopion Puijon seurakunnan kappalainen.
Kirjan viimeisellä sivulla Kuula tunnustautuu universalistiksi, joka toivoo, että "ihmiskuntaperhe päätyy yhteen saman Jumalan ympärille, vaikka kaikkien tila ei ole samanlainen. Palaamme siis tämän kirjan alussa mainittuun unelmaan kuolemanjälkeisestä maailmasta, joka kokoaa kaikkina aikoina eläneet ihmiset yhteiseen kotiin."

Mikä on sitten minun kantani ikuiseen piinahelvettiin?
Asia on minulle auki. Täytyy jatkaa vielä tutkimuksia.
Mutta oppina universalismi eli kaikkien pelastuminen lopulta, vaikka tuomion ja rangaistusten jälkeenkin, tuntuisi minusta antavan enemmän kiitosta ja kunniaa Jumalalle kuin ihmiskunnan suurimman osan jääminen synnin ja synnin seurausten valtaan kidutushelvettiin.
Minusta tuntuu, että kun Jumalan oikeudenmukaisuus on rangaistuksissa tyydytetty, silloin Jumalan armo Kristuksessa voitaisiin lukea näidenkin onnettomien sielujen hyväksi, jotka eivät osanneet eivätkä ymmärtäneet ottaa pelastumista vastaan tässä ajassa.
Tällöin Jumala olisi todellinen Voittaja. Jos suurin osa ihmisistä joutuu ikuisesti kadotetuiksi, Jumala olisi pikemminkin Luuseri, koska hän olisi menettänyt luomansa ihmiset Saatanalle ja synnille.

Jouko Piho