abortin tehneitä naisia mm 70 luvulla. Silloin tehtiin vuosittain yli 20000 aborttia, nykyääki kai yli 10000. Nää ihmiset olisivat nyt työelämässä tienaamassa meille suurille ikäluokille eläkerahoja.
**********
Nyt nää äidit elää synnin tuskissa, näkevät painajaisia sikiöistä, jotka heitettiin jätetunkiolle. --- Se on , uskontoideologian kieltä käyttäen, syntiä.
PAPIT ootte aikamoisia vellihousuja.
**********
Nyt nää äidit elää synnin tuskissa, näkevät painajaisia sikiöistä, jotka heitettiin jätetunkiolle. --- Se on , uskontoideologian kieltä käyttäen, syntiä.
PAPIT ootte aikamoisia vellihousuja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
70-luvulla uhkailtiin ja jopa erotettiin virasta lääkäreitä, jotka eivät suostuneet murhaamaan viattomia, syntymättömiä lapsia.
Luterilainen kirkko ei ole tehnyt elettäkään tuomitakseen aborttimurhat. Kaiketi sikiöitä murhaamalla estetään "perisynnin" lisääntyminen. Mitenkä luterilaisten pappien on esimerkiksi mahdollista antaa synninpäästö kuolemansyntiin syyllistyneelle sikiön murhaajalle?
Luther loi moraalittoman regimenttioppinsa, jonka varjolla luterilainen kirkko on koko olemassaolonsa ajan siunannut maallisen vallan saatanalliset teot. Tänään se on hiljaisesti hyväksymässä mm. lesbojen luonnonvastaisen "äitiyden".
Luterilainen kirkko on ajautunut paljon pahempiin väärinkäytöksiin ja harhaoppisuuteen, kuin mistä Luther hännystelijöineen aikanaan syytti paavin kirkkoa!
Tämä on asia , josta visusti vaietaan. Nykyään seurataan vaan pörssikursseja. -Etiikka viis.
Tällaisella ajattelutavalla menemme perikatoon.
Uskonnosta emme saa voimaa noudattaa korkeita moraaliperiaatteilta.
Minä olen valinnut vapaa-ajattelun.
Luther ei regimenttioppia ole luonut vaan Raamattu eli Jumala itse. Regimenttioppi ei ensinkään tarkoita sitä, että esivalta voisi sen nojalla pyhittää tekonsa tai lakinsa. Tarkoitus ei pyhitä keinoja, eikä Jumalan säädös käyttää valtaa pyhitä vääryyttä.
En minäkään hyväksy aborttia vaikka olen luterilainen kuten ei moni muukaan, mm. papit. Sen sijaan Paavinvalta on osoittanut mitä kirkon valta on saanut aikaan historiassa, inkvisitiota, ryöstöretkiä, pyhää sotaa, aneita, väärinkäytöksiä ja keisarin vallan anastamista kirkon käsiin. Joka nämä kaksi hallintaa sekoittaa toisiinsa antaa perkeleelle parhaimman aseen saada aikaan sanomatonta kärsimystä ja vuodattaa verta.
Mitä islamin uskokaan on saanut muuta aikaan kuin verenvuodatusta pyhällä sodallaan. Mitä se välittää naisten alistamisesta ja heidän kärsimyksestä tai lasten hyvinvoinnista? Raamattu opettaa taas; "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Uskovainen ei käy ulkonaista sotaa aseilla, vaan hengellistä sotaa pahoja henkivaltoja vastaan.
Entä mitä venäjän pitkä historia on opettanut; keisari (joka on ollut kirkon johtaja) on siellä varustanut kirkon useita kertoja omiin tarkoituksiinsa, valtapyrkimyksiensä ajamiseen ja millä tuloksilla. Pimeyttä, köyhyyttä, verenvuodatusta, tietämättömyyttä ja oppimattomuutta kansan keskuudessa. Kirkko on vieraantunut yhteiskunnasta erakkoluostareihin ja mystiikkaan kun sillä ei ole omaa hengellistä valtaa. Vieläkin ne jäljet ovat nähtävissä.
Eihän se ettei käydä kraiveliin kiinni tarkoita sitä etteikö pahuutta vastustettaisi ja vihattaisi. Raamattu sanoo; "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta, sentähden on Jumala, sinun Jumalasi voidellut sinua iloöljyllä enemmän kuin sinun osaveljiäsi".
Tilanne on nyt se, että kaikki haluavat moraalin ja oikeuden säilyvän ja sen rikkojia ankarasti rangaistavan, sekä ne jotka eivät usko Jumalaan että ne, jotka uskovat. Mikä on sitten ero näiden välillä?
Uskoton ottaa oikeuden monesti omiin käsiinsä ja panee sen täytäntöön sokealla kiihkolla "lynkkaus mentaliteetilla", käsi kädestä, silmä silmästä, ilman asiallista virkavallan tutkintaa oikeudenkäyntiä.
Eihän mikään niin anna oikeutusta langettaa mielivaltaisia tuomioita ja rangaista kaikkein kiduttavimpiakin keinoja käyttäen kuin oikea ja pyhä asia. Tämä pyhä kiivaus on saatanan paras murha-ase. Kun aate on kyllin ylevä, on sitä voitava puolustaa ja levittää keinolla millä hyvänsä; "Tarkoitus pyhittää keinot". Tämä on ihmiskunnan suurin vitsaus vielä tänäkin päivänä.
Uskovainen sensijaan tuomitsee Jumalan sanalla nuhtelemalla syntiä, kun hän on silminnäkijänä selvissä tapauksissa ja rikostapauksissa luovuttaa tuomiovallan esivallalle, mutta jos se ei aja oikeutta, lopulta Jumalalle itselleen. Hän ei tartu miekkaan omassa asiassaan, isänmaansa puolesta kylläkin, mutta silloin hän ei ole omalla eikä kenenkään yksityisellä asialla.
Luther sanoi kun hänelle tarjottiin aseellista voimaa taistelussa Paavin valtaa vastaan; "Sanalla taistellaan, vain sanalla on voitettu ja kirkko rakennettu".
Miten sitten juuri uskovainen tuomitsee oikein, mutta uskoton pyhän sodan sotilas "kiihkossaan" väärin? Vastaan: Kaikki riippuu hengestä. Maallisessa laissakin ratkaisee lain henki.
Millä mielellä siis tuomitset ja rankaiset, näkemällä pahuuden ruumiillistumana vain eräissä syntisissä vaiko ehkä siinä, että tahdot sillä parantaa rikkonutta sekä ennaltaehkäistä pahan toteutumista laajemminkin ja varjella muita sen vaikutuksilta?
Toinen saatanan pimityskeino on juuri siinä harhaluulossa, että perkeleen nähdään asuvan naapurin talossa mutta Jumalan omassa takataskussa. "Minä itse" on osoittautunut olevan paras ihminen, joka yksin on pyhä ja jota täytyy sietää ja ymmärtää kaikessa, sekä hyvässä että pahassa.
>...paavinvalta on osoittanut mitä kirkon valta on saanut aikaan historiassa, inkvisitiota, ryöstöretkiä, pyhää sotaa...<
Entä noitavainot protestanttisessa Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla:
varmuudella yli miljoona noitana poltettua (pääasiassa naisia).
Entä noitavainot Pohjoismaissa:
Vuosina 1630-1670 Ruotsissa yli tuhat poltettua, Suomessa (lähinnä Pohjanmaalla) 450 poltettua, Norjassa vielä 1700-luvulla useita poltettuja.
Noitina tuomittiin pääasiassa naisia, joita ensin kidutettiin raa´asti ja lähes poikkeuksetta lopuksi poltettiin elävinä.
Tutkijoina, syyttäjinä ja tuomareina toimivat "maallisen" ja "hengellisen regimentin" edustajat!
Entä Ruotsin uskonsodaksi naamioitu ryöstö- ja hävitysretki Keski-Eurooppaan (30-vuotinen sota)?
Mikä oli sen kristillistä rakkautta edistävä funktio?
Entä Lutherin asettuminen Saksan talonpoikaiskapinassa vaaliruhtinaitten puolelle, mikä merkitsi tuhansien köyhien ja riistettyjen perheitten tuhoa?
Opettiko Kristus, että puolusta rikkaita ja mahtavia ja hävitä köyhät ja kurjat maan päältä?
Missä silloin oli Lutherin kristillinen veljeys ja suvaitsevaisuus ja rauhantahto? Uskoko riitti, hyviä tekojako ei tarvittu?
Varmaankin luterilaisille riittää pelkkä usko myös aborttikysymyksessä. Tekoja ei tarvita, Pakilan pastorihan on luvannut ja piispa Huovinen siunannut lupauksen, että kaikki pääsevät taivaaseen!
Ei hyvät veljet ja sisaret! Tekohurskaat puheet ja raamatunlauseet eivät ole Jumalan edessä minkään arvoisia. Tehkää tekoja, joissa uskonne näkyy!
Ai olisivat vai??? Mistähän sitä työtä löytäisi?
Abortissa ei muuten kaiveta mitään varsinaista sikiötä (lapsen näköistä) irti, vaan pelkkä solurykelmä joka ei muistuta ihmistä juuri etäisestikään. Ei semmoisesta ällöklöntistä tarvitse mitään painajaisia nähdä.
On se kumma että miehiä v-tuttaa jos nainen ei tee lasta. Tehkää perkele itse kakaranne, jos on muka rahaa ruokkia ne ja töitäkin jostain löytynyt...
ku noin kiivailet.