lainaus RV:n pääkirjoituksesta:
http://www.ekirkko.fi/cgi-bin/ekirkko/ekirkko.pl?customer=aikamedia&document=00011516
Tuntuu oudolta, että vanhimmiston jäsenet pitäisi valita luonteen mukaan. Mikä merkitys silloin on Jumalan sanalla. Erimielisyyksiä on, ja tulee aina olemaan, mutta onko vähemmistö aina väärässä. Sitä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan.
Muistuttaa melkoisesti poliittisen junttaryhmän toimintaa, jossa enemmistö on aina oikeassa - vaikkei olisikaan.
http://www.ekirkko.fi/cgi-bin/ekirkko/ekirkko.pl?customer=aikamedia&document=00011516
Tuntuu oudolta, että vanhimmiston jäsenet pitäisi valita luonteen mukaan. Mikä merkitys silloin on Jumalan sanalla. Erimielisyyksiä on, ja tulee aina olemaan, mutta onko vähemmistö aina väärässä. Sitä kannattaa miettiä hyvin tarkkaan.
Muistuttaa melkoisesti poliittisen junttaryhmän toimintaa, jossa enemmistö on aina oikeassa - vaikkei olisikaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...
Kopioitu tähän.
""Helluntaiseurakuntaa johtaa seurakunnan vanhimmiksi valittujen muodostama vanhimmisto. Vanhimpien valinnassa on pyritty noudatta-maan Uuden testamentin antamia ohjeita. Pastoraalikirjeissä lue-tellaan yhteensä 22 erilaista ominaisuutta, jotka tulisi ottaa huomioon vanhimpia valittaessa. Suurin osa vanhimmalle asetetuista edellytyksistä koskee hänen luonteenpiirteitään.
Timoteuskirjeen ja Tituskirjeen mukaan vanhimmaksi valittavan tu-lee olla muun muassa harkitseva, rauhallinen, lempeä, sopuisa, hy-väntahtoinen, oikeamielinen ja itsensä hillitsevä. Hänen ei saa olla ylimielinen, äkkipikainen, oman edun tavoittelija eikä ra-hanahne.
Vanhinta valittaessa on yleensä otettu huomioon, että hän on yhden vaimon mies, taitava opettamaan ja että hän pitää kiinni ”oppimme mukaisesta, luotettavasta sanasta”, kuten pastoraalikirjeissä myös opastetaan. Kaikkein helpointa on ollut antaa periksi juuri luon-teenlaatua koskeville vaatimuksille.
Kokemus on osoittanut, että Uusi testamentti ei turhaan painota vanhimpien valinnassa luonteenpiirteitä. Useimmat ongelmat seura-kuntien johdossa sekä erilaiset kiistat vanhimpien ja työntekijöi-den välillä ovat saaneet voimansa luonnevaikeuksista, vaikkakin kiistat on mielellään puettu raamatullisten totuuksien kaapuun. Suuri osa erimielisyyksistä olisi voitu viedä ratkaisuun sopuisas-ti ja ilman vaikeita jälkiseuraamuksia, jos joidenkin vanhimpien vaikeat luonteenpiirteet eivät olisi tehneet ongelmista ylipääse-mättömiä.
Luonteenpiirteet tulevat esille myös vanhimmistojen pyrkimyksessä päästä päätöksissään yksimielisyyteen. Merkittäviä vanhimmistojen päätöksiä ei ole haluttu tehdä äänestyspäätöksinä. Yksimieliseen päätökseen on päästy, kun vanhimpien selvä enemmistö on ollut pää-töksen takana ja vähemmistöön jääneet ovat tyytyneet siihen aset-tuen tehdyn päätöksen taakse. Tällainen työskentely kysyy juuri sopuisuutta ja itsensä hillitsemistä. Aivan liian usein on vähem-mistöön jäänyt vanhin alkanut jälkeenpäin purnata yhdessä tehtyä päätöstä vastaan ilmoittaen sopivissa tilanteissa olleensa asiasta eri mieltä. Tällainen käyttäytyminen kylvää eripuraa, joka sopivan hetken tullen saattaa leimahtaa ilmiliekkiin.
Vaikka kukaan vanhimmaksi valittava ei voikaan olla täydellinen, säästymme seurakunnissa monilta ongelmilta, jos kiinnitämme riit-tävästi huomiota myös seurakunnan johtotehtäviin valittujen luon-teenpiirteiden sopivuuteen Uuden testamentin antamien ohjeiden mu-kaisesti.""
Valtter Luoto
Kirjoittaja on itse parhaita opettajia mitä Helluntaiherätksellä on koskaan ollut.
Hän on oivaltanut asian täysin oikein.
Olin kerran seurakunnassa, jos oli täysin luonnevikainen saarnaaja, ja siellä ei ollut kuin käräjiä käräjien perästä, huonolla itsetunnolla ja luonteen vinoutumilla oli täysin epäpätevä johtajaksi.
Kyllä luonteen piirteillä on suuri merkitys vanhistoa valittaessa. Sen lisäksi, että täytyy olla Pyhällä Hengellä ja Sanan tuntemuksella varustettu, muten menee pieleen.
Molemmat ominaisuudet ovat välttämättömiä.
Mutta käytännössä ei juurikaan painoteta muuta, kuin että on yhden vaimon mies, muusta viis! Samoin kuin se, että pitää olla omanperheen suhteen asiat kunnossa, lapset uskossa, ja muutenkin hyvin hoitaa perheensä vaimoa myöten.
Monien vahinten kotona vaan ei asiat hetikään ole kondiksessa. Ja se on valietteavaa.
luonteenpiirteeiilä on oma osuutensa, mutta olipa se mikä tahansa, niin ei tosiasioita voi muuttaa silti miksikään. Ne ovat ja pysyvät, kuten esimerkiksi Raamatun opetukset.
Jeesus oli rauhallinen mies, mutta Matteuksen 23 luku osoittaa, että kärähtää ne hihat hyväluonteisella kaverillakin, jos sitä jatkuvasti rassataan. Eikö?
Kolme luonnehäiriöistä olen kestänyt, en enää neljättä. Kokemusta on/oli
mies..
Vanhoillis-mormoni ei voi toimia srk:n johtajana, ei myöskään montaa jalkavaimoa pitävä juutalainen, mutta esim. ensimmäisestä avioliitostaan eronnut ja uudelleen avioitunut helluntailainen tai vapaakirkollinen voi, jos ero on aiheutunut vaimon uskottomuudesta..
koska hän ei enää ole yhden vaimon mies, katsomatta eron perusteeseen.
Erään srk:ssa on vanhimmistossa jopa avoliitossa elävä vanhin ja srk:ssa on avoliitossa elävä rahastonhoitaja johon ei voida soveltaa "seurakuntakuria" kun on niin tärkeässä tehtävässä. Ei silti, minä kyllä hyväksyn avoliitot, jos ne johtuu esim. maallisen lainsäädännön kummallisuuksista: leski menettää eläkkeensä uudelleenn avioiduttuaan jne. Pitää katsoa ihmisten elämisen tilanteita ja sovittaa asioita sen mukaan.
Ei srk ala elättää jäseniään jos he ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon em. syistä.
Raamatun kirjainta noudattaen pitää olla yhden vaimon mies.
Sitä vaan olen pohtinut, että VT:n aikana ja miksei myöhemminkin " mies yhtyi vaimoonsa" ja he tulivat yhdeksi lihaksi.
Uskon, että suurin osa heistä oli avopareja.
Vihkiminen siinä muodossa kuin me sen ymmärrämme, on tullut paljon jälkeenpäin.
Miten avoliitto muuttuu helluntaikelpoiseksi maallisen tuomarin sinetöimänä? Jos kaksi uskovaista rakastaa toistaan todella, mutta ei voi olosuhteiden vuoksi solmia ns. avioliittoa niin miksi heitä ei siunata seurakunnassa aviopariksi? Siunataanhan hellarien lapsetkin, vaikka ei heitä ole tuomarin toimesta "kirjattu"!