Tajunnan vankilat
Me ihmiset olemme itse asiassa lähes koko ajan asenteiden tai ennakkoluulojen luomassa vankilassa - miten sen sitten haluammekin ilmaista. Elämme itse luomassamme tai muiden manipuloimassa tajuntakuplassa. Tämä kupla käy itse kullekin ajanmittaan ahtaaksi. Alamme muhia omassa liemessämme, pidämme helposti näkemyksiämme erinomaisina ja kiinnymme niihin liiaksi, jolloin omahyväisyys, ylpeys ja kaikkitietävyys alkaa uhata. Vangitsemme itsemme omiin ajatuskaavoihimme. Alamme dogmatisoitua.
Tajuntakupla pitää puhkaista tai se tulee ennemmin tai myöhemmin puhkaistuksi. Mitä kiinteämmäksi dogmimme muodostuvat, sitä raskaampaa on niistä aikanaan luopuminen ja sitä enemmän ympäriltämme tulee romahtamaan.Tajunnantilamme on jatkuvan kehityksen alainen. Tuo elämyssisältöjen kokonaisuus on se, mikä meissä laajenee joko omasta sisäisestä halustamme - voimme lukita tajuntamme rajoittuneeseen tilaan - tai antaa sen vaeltaa päämäärättömästi. Jokainen vaihtoehto vaikuttaa elämänlaatuumme ja siihen, kuinka ympärillämme olevat asiat ymmärrämme osaksi omaa olemassaoloamme.
Kuitenkin tajunnan laajeneminen tapahtuu joko meidän tahdostamme riippuen tai tahdostamme riippumatta. Kuten Seneca sanoi jo aikoinaan "orjuus kahlehtii harvoja , useimmat kahlitsevat itse itsensä". Vaikuttaako tajuntamme ympäröivään todellisuuteen? Usein kysytään voiko yksilö vaikuttaa? Vastaan: Kyllä.
Tajuntamme vaikuttaa myös koko ajan ympäröiviin tajuntoihin. Tätä voisi kuvata tajuntakuplina, joista jotkut paisuvat ja nielaisevat pienempiä kuplia itseensä. Ennakkoluuloisuus on rajoittunutta tajunnantilaa. Viha on rajoittunutta tajunnantilaa. Kaikki ennallaan pysyttäminen ja kehityksen estäminen on rajoittunutta tajuntaa. Kaikki nuo edellä mainitut tajunnantilat ovat itse asiassa pelon eräitä ilmenemismuotoja.
Sokea Helen Keller ilmaisi asian: "Ihmiset valittavat pimeyttä eivätkä huomaa seisovansa itsensä varjossa".
Tajunnan ja tietoisuuden laajeneminen ovat ihmisen evoluutiotapahtumaa, joista kaikki pyhät kirjoituksetkin kertovat. Muinaisaikojen vihkimyksissä psykologisia valmiuksiaan kehittänyt ihminen oli valmis kohtaamaan eri asteisia kokeita, jotka olivat psykologisesti toinen toistaan vaativampia.
Meidän aikanamme ihmisten kyvyt ovat jo laajemmassa mitassa kehittyneet. Nämä vihkimykset, joista Robert Redfield muun muassa kirjoitti kirjassaan " Yhdeksän oivallusta", tapahtuvat arkielämässä päivätajunnassamme, jossa meidän on opittava näkemään itsellemme tapahtuvat asiat osana tietoisuuttamme kehittävää tapahtumaketjua, osana suurempaa suunnitelmaa eikä vain irrallisina sattumankaltaisina tapahtumina , joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Silti on ymmärrettävä tapahtumahetken merkitys ja elettävä se täydesti, mutta samalla sen merkitys kokonaisuuden kannalta oivaltaen eikä vain tapahtuman itselle luoman tunnelmakuvan laatuna, irrallisena tapahtumana. Meidän tulisi ymmärtää meitä ympäröivät tapahtumat keskinäisen, kaikkiallisen vuorovaikutuksen kannalta oleellisina tekijöinä sekä suuremman kokonaisuuden osatekijöinä.
Tajunnantila ahtaimmillaan luo pelkotilojen ehdollistaman ympäristön, jossa pelolla manipuloimalla pyritään suojautumaan kivuliailta kehityssykäyksiltä. Ahdasmieliset yhteisöt, ääriliikkeet kaikissa muodoissaan, joissa toisinajattelu tuomitaan tai ihmisen kehitysmahdollisuuksia rajoitetaan, ovat tyypillisiä esimerkkejä kollektiivisesti ahtaasta tajunnantilasta. Elämme parastaikaa ajassa, jossa on nähtävissä rajoittuneen tajunnantilan seuraukset. Uskontojen eettinen sisältö oikein ymmärrettynä ei hirmutekoihin varmasti kehota.
Tajunnallisiin vankiloihin pystyvät sekä länsi- että itämaisen uskontotaustan omaavat itsensä lukitsemaan. Kun henkiset eväät loppuvat, eikä haluta nähdä eikä varsinkaan selvittää asioiden syy- ja seuraussuhteita, otetaan helposti voimakeinot käyttöön.
Voimakeinojen käytön jälkeen on kuitenkin todella ajateltava, kuinka voidaan poistaa vastaavat ilmiöt tulevaisuudessa. Lisäksi joudutaan tuhlaamaan valtavat määrät inhimillisiä ponnistuksia normaaliolosuhteiden luomiseen ja varsinkin epäluulojen poistamiseen eri ryhmittymien väliltä. Jokainen sota on siemen seuraavalle. Tämän vuoksi joskus on opittava Jeesus Nasaretilaisen läksy "älä ole pahaa vastaan". Miksi? Siksi, että sinun on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ymmärrettävä mistä paha johtuu. Ymmärrettävä paha pois. Nouseva tietoisuus pyritään tukahduttamaan alkuunsa laeilla ja asetuksilla, tuomitsemalla ns. yleisestä, ahtaaksi luodusta normistosta poikkeavat ilmiöt. Kaikissa ihmisten luomissa yhteisöissä ja aatesuunnissa pyrkii muodostumaan erityyppisiä kollektiivisia tajunnantiloja. Syntyy erilaisia tapoja ajatella samalla tavalla, puhua samaa kieltä, syntyy "meidän" juttuja, joihin sisäänpääsy vaatii orientoitumisen vallitsevaan yhteisölliseen tajuntakuplaan. Nämä tajuntaolemukset voivat olla hyvinkin voimakkaita ja vallitsevia sekä hallita täysin sisäänsä sulkemiensa ihmisten pienempiä tajuntoja.
Redfield kutsuu näitä tajuntamanipulaatioita ihmisten keskinäisiksi "hallintadraamoiksi", joilla pyritään keskinäiseen energian riistoon silloin, kun ei ole vielä löydetty ikuista energialähdettä RA - voimaa, aurinkoenergiaa jota myös universaaliksi rakkaudeksi tai Kristustajunnaksi kutsutaan. On ihmisiä, joiden tajuntaa hallitsevat iltalehtien lööpit ja aikakausilehtijournalismi. Niillä hyvässäkin tarkoituksessa helposti ohjataan laajojen massojen psykologisia valmiuksia poispäin heidän omasta henkilökohtaisesta kyvystään ratkaista omat ongelmansa.
Yhteiskuntien ja yhteisöjen henkinen ja aineellinen taso on aina riippuvainen yleisestä yhteiskunnallisesta tajunnantilasta. Tämä on kaikkien meidän vastuullamme. Henkilökohtainen ajatuspotentiaalimme vaikuttaa jatkuvasti yleiseen ajatusmaailmaan.
Me joko hymistelemme tai vaikutamme. Valitsemme roolimme itse. Vetäydymme helposti yleisen mielipiteen hunnun alle silloin, kun emme uskalla tuoda omaa poikkeavaa näkemystämme esiin. Juuri silloin menetämme vaikutusmahdollisuutemme.
Suuret kansalliset tai maailmanlaajuiset katastrofit ja onnettomuudet ovat yhteisen tajunnantilan seurausta. Kriittisen massan laki ratkaisee. Olemme kaikki vastuussa. Karman lait toimivat tässäkin aivan loogisesti.Tietämättömyyden pimeydessä elävät pelot ja eläimellinen selviytymisvaisto, joka ilmenee ihmisessä erilaisten arkkisyntien, kuten itsekkyys, ahneus, jne., muodossa, erilaisissa poliittisissa ja uskonnollisissa diktatuureissa, inhimillisen älyn antaessa ihmisen eläimellisen puolen ominaisuuksille omaa voimaansa. Näin eläimen vaistonvarainen luonnollinen itsesäilytysvaisto ihmisessä muuntuu luonnollisen tarpeen irvikuvaksi. Mitä enemmän kollektiivinen tajunnantila heijastaa humaaneja arvoja ts. elämän lakeja, joihin olennaisena osana liittyy yleisen veljeyden ja lähimmäisen rakkauden käsite, sitä onnellisemmasta yhteisöstä voidaan puhua. Rajoittuneisuus kutsuu luokseen kehityksen vastavoimia, koska haluaa tiedostamattaan laajentaa itseään. Tämä on täysin luonnollista. Mitä rajoittuneempi on näkökulmamme, mitä heikompi on kykymme kompromisseihin ja mitä vähemmän kykenemme sulattamaan ympäröivää todellisuutta, sen useammin joudumme tämän kehitysvastuksen kanssa törmäyskurssille.
Mitä avoimemmin suhtaudumme ympäristöömme, sen helpompaa meillä on työskennellä kokonaisuuden kanssa yhdessä ja kehittää ymmärrystämme, laajentaa tietoisuuttamme, tajunnantilaamme. Mitä laajempi on tajunnantilamme, sen laajemmin kykenemme vaikuttamaan ympäröiviin asenteisiin. Elämän koulussa nöyrtynyt, oppiva tajunta etsii aina kehittyneemmän tajunnan nostetta, tilaisuutta oppia. Hänessä me elämme olemme ja liikumme - -, totesi Paavali kristustajunnan vaikutuksesta meidän ajassamme. Siis kollektiivisen korkeamman tajunnan vaikutuksesta, nosteesta, joka pyrkii inspiroimaan ihmiskuntaa älyllisesti ja eettisesti korkeammille tasoille.
"Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan henkivaltoja vastaan"; mitä Paavali tahtoi sanoa tällä lauseellaan? Myös Islamin pyhä sota jihad-käsite puhtaimmillaan tarkoittaa samaa asiaa. Tajunnantila, tietoisuus inspiroidaan totuudesta tai jostain muusta käsin. Me tarvitsemme inspiraatiota kehittyäksemme. Saamme kehitysimpulsseja jatkuvasti eri puolilta. Oma kokemusperäinen kypsyytemme ihmisinä vaikuttaa siihen, mitä inspiraatiota kuuntelemme, minkä tunnemme oikeaksi ja haluamme sisäistää.
Ulkoinen uhka syntyy vasta sitten kun sisäinen vihollinen on jo päässyt voitolle. Toisin sanoen meidän tulee ymmärtää, että todelliset kamppailut ja sodat voitetaan ja hävitään aina psykologisella tasolla itsessämme – ennen kuin ne materialisoituvat lihan kannalta epäedullisesti. Kun käydään taistelua lihaa ja verta vastaan, on "pyhä" sota jo hävitty. Meidän ainoa vaihtoehtomme välttää turhaa kärsimystä on antaa tajunnantilamme rauhan ja rakkauden edistyksellisten voimien käyttöön, eikä provosoitua pelokkaista psykologisista hyökkäyksistä. Hyökkäävällä on aina jotain hävittävää.
Rauhaa ei koskaan hävitä, se voitetaan aina, se antaa mahdollisuuden elämän ja älyn, Jumalan Pojan kehittymiselle meissä. Tajuntaamme pidetään manipuloiduissa vankiloissa , kyläyhteisöissä, yhteiskunnallisissa vankiloissa. Tästä seuraa kykenemättömyys noudattaa omaa intuitiotaan. Se tarkoittaa loogisen yhteenvetokyvyn puutetta, kyvyttömyyttä tarkastella asioita objektiivisesti eri näkökulmista. Se tarkoittaa pelosta johtuvaa pitäytymistä muuttumattomassa tilassa. Tämä ilmapiiri pyrkii sitomaan meitä itseensä, samankaltaistamaan ja sulauttamaan eikä se mielellään salli poikkeavuuksia. Siksi vaaditaan suuriakin yksilöllisiä ponnistuksia rikkomaan yleisen asennemaailman harmoniaa - millä tasolla se sitten onkin. Samalla rikotaan myös ympäristön mielenrauhaa vastaan, sitä staattista tilaa vastaan, johon ihmiset yleensä "nukahtavat" ja vangitsevat tajuntansa huomaamatta tai haluamatta edes huomata ympäröivän maailman kehitysvaatimuksia. Edelläkävijä koetaan rauhanhäiritsijänä ja vallitsevan ajatusmallin rikkojana.Valitettavan usein yleinen mielipide ei ole ollut valmis vastaanottamaan uusia näkökulmia huomioon vasta kuin pakon edessä.
Tästä tajunnan nousun väkivaltaisesta kahlitsemisesta johtuvat paljolti turhautuneet mielenilmaisut, pahimmillaan väkivaltaiset mielenosoitukset, yhteiskuntavastaisuus kapinat ja vallankumoukset. Kehityksen kannalta vain muutos on pysyvää. Siksi meidän tulisi olla valmiita ottamaan vastaan nimenomaan itsemme, oman tietoisuuden kehityksemme kannalta tyynesti vastaan, mitä "suuri suunnitelma" tiellemme ohjaa.
Olosuhteiden paineet vaikuttavat aina väistämättä tajuntaa laajentavasti, ellemme kapinoi olosuhteita vastaan. Valintamme on vapaaehtoinen tässä suhteessa. Aikaa myöten kapina alkaa kääntyä itseämme vastaan koska, loppujen lopuksi olemassaolomme riippuu kehityshalukkuudestamme ja kyvystämme toimia yhteistyössä elämän lakien kanssa. Tietoisuuden kehitystä ei voi vangita mihinkään kuplaan. Eino Leino ilmaisee asian : "On ihmisajatus kuin savupatsas ikään, kun se lähtee nousuun, ei sit’ estä mikään". Olosuhteiden eteen tuomiin haasteisiin vastaamatta jättäminen tarkoittaa itsensä pitämistä latentissa tilassa. Erilaisten pelkojen herättämät spekulaatioiden verkot pitävät otteessaan ja estävät etenemisen. Pysyvyyden varmistamisen ja säilyttämisen luonnolliset suojausmekanismit laukeavat ja jarruttavat aikansa. Kokemisen tarpeen paine aiheuttaa sisäisen käymisen aikaansaamana väistämättömän purkauksen ellei painetta osata purkaa vähän kerrallaan, vapaaehtoisesti. Meidän tulisi olla nöyriä kehityksen vaatimusten edessä, millä tavoin ne sitten näyttäytyvätkin. Useimmiten meidän lukkiutunut, suojavarusteltu mielemme ei tahdo oivaltaa ympäristössämme tapahtuvia epämiellyttäviä tapahtumia tai ihmisten poikkeavaa käyttäytymistä. Tuomion henki nousee helposti tajunnassamme, kun jokin lähipiirissämme alkaa häiritä rauhaamme.
Kuitenkin me tarvitsemme ulkoisten olosuhteiden luomia ärsykkeitä tietoisuutemme kehittäjäksi, jokaiselle omaan tarpeeseen. Ongelmat ja rajoitukset kehittävät luonnostaan ihmisen sekä kaiken elollisen selviytymiskykyä, älyä. Meillä on vain yksi tapa laajentaa käsityskykyämme asioista. Meidän on pantava älymme koetukselle käsitellessämme elämän eteen tuomia hankaluuksia, joita dualistinen maailma jatkuvasti tiellemme heittää. Vain tämä voi tehdä meistä viisaita. Hienoinkaan teoria ei meitä auta, ellemme osaa sitä käytännön elämässä toteuttaa. Jokaisella meillä on oma laatumme tiedostaa ja ottaa vastaan meitä koskevat haasteet. Ne, jotka haasteiksi tiedostamme, ovat omia kasvutapahtumiamme, ei kenenkään toisen.
Niistä meidän on omalla neuvokkuudellamme selvittävä itseämme kuunnellen ja sisäistämiämme elämän arvoja punniten. Ovatko arvomme ennakkoluuloja, subjektiivisia totuuksiamme, ympäristön manipulaatiota vai elämän ääntä itsessämme? Eino Leino kuvaa kehittyvän ihmisen vaikeuksia vaikeissa elämän olosuhteissa, joissa tajuntaa taotaan, satiirisessa runossaan Nauruunsa kuolija:
”Voi, miten halveksun minä teitä
maidon karvaiset katsojajoukot,
te, jotka syrjästä seuraatte, kuinka
eksyvät, syöksyvät syntiset, houkot.
Ylenkatson ma teitä ylpein mielin
teitä te tunnot tahraa vailla.
Sen, joka seppona seisoo ja takoo,
kourat on nokiset myös sepon lailla.
Vasten kasvoja teille ma heitän
lauluni uhman, riemun ja huolen.
Nouskaatte sotaan, jos te sen voitte,
taikka ma nauran ja nauruuni kuolen.
Eikä mun haudallani saa haastaa,
että ma koskaan töitäni kaduin.
Seisoin ma hetken, katsoin ma taakse
- lähdin taas eespäin laajemmin laduin.”
Meidän tulisi koko ajan säilyttää itsessämme valmius tarkastella asioita uudesta näkökulmasta. Kyetä kritisoimaan omia näkemyksiämme, ja ennen kaikkea kyetä ottamaan vastaan kaikki se kritiikki, mitä meihin kohdistuu. Tämä on yleisin "perisynti" ihmisissä jotka ovat subjektiivisen dogminsa rakentaneet. Ei kyetä asettumaan toisen asemaan, nähdä toisen elämän suunnitelmaa, josta arvostelemisen sijaan ennakkoluulottomalla suhtautumisella voisimme oppia paljon. Vanha itämainen viisaus sanoo: "Pahin vihollisesi on paras opettajasi". Viime kädessä tämä pahin vihollinen tietenkin löytyy meistä itsestämme.
Mitä enemmän kykenemme tarkastelemaan elämän ilmiöitä objektiivisesti, sotkematta henkilökohtaisia mieltymyksiämme tarkasteltavaan kohteeseen tai ongelmaan, sitä enemmän heijastamme jumalaista tähän maailmaan. Meidän tulee oppia harkitsemaan ongelma siten, että näemme tarkasteltavan asian eri näkökulmista. Vain sillä tavoin voimme saada kokonaiskäsityksen aiheesta, objektiivisen ja puolueettoman, kokonaisvaltaisen näkemyksen. Tajuntamme kehittyessä looginen yhteenvetokykymme kehittyy ja kasvaa hermojärjestelmämme ravitessa itseään kokemuksillamme, joissa tunnistetaan tapahtumien syy-seuraussuhteet kokemuksen tuomalla varmuudella. Tapahtumien syy-seurausvaikutukset pelkistyvät kehittyneessä tajunnassa automaation asteelle, jossa ymmärretään tapahtumien lainalaisuudet automaattisesti reagoiden.
Kaikki uusi, pelottava ja yllättävä muotoutuu ajallaan kehittyvässä tietoisuudessa itsestään selvyydeksi.
Tajunnan laajentaminen vaatii käytännön toteuttamista , asioiden elämistä henkilökohtaisessa tajunnantilassa. Mitä elämä meille sitten on koettavaksi varannutkin.
Kannattaa myös muistaa, mitä Jeesus Nasaretilainen sanoi opetuslapsilleen, "Menkää ulos maailmaan, sinne missä ihmiset ovat ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni".
Tämä on kuitenkin valitettavasti otettu meidän aikoihimme asti kristillisen dogmatiikan levitystyönä. Täytyy myöntää, että tässä asiassa on alkanut jo muutosta tapahtua, eikä opillinen pakkosyöttö ole enää pääasiallinen lähetystehtävä, vaan enemmänkin annetaan tekojen puhua opin puolesta.
Me ihmiset olemme "Minä-olentoja" vain tajuntamme tietoisuuden kautta. Ilman tietoista tarkkailijaa ei ole tarkasteltavaa. Mitä enemmän kykenemme ympäristöstämme havaitsemaan ja havaintojamme yhteen vetämään sekä kokonaisuutta ymmärtämään, sitä enemmän henkistä kehitystä meissä tapahtuu. Siitä seuraa aikanaan horjumaton tasapaino, toiminnan harkinta, kaiken tarkoituksellisuuden ymmärtämisen ilo ja henkinen itsenäisyys.
Jukka Sarno
www.ruusuristi.net
Me ihmiset olemme itse asiassa lähes koko ajan asenteiden tai ennakkoluulojen luomassa vankilassa - miten sen sitten haluammekin ilmaista. Elämme itse luomassamme tai muiden manipuloimassa tajuntakuplassa. Tämä kupla käy itse kullekin ajanmittaan ahtaaksi. Alamme muhia omassa liemessämme, pidämme helposti näkemyksiämme erinomaisina ja kiinnymme niihin liiaksi, jolloin omahyväisyys, ylpeys ja kaikkitietävyys alkaa uhata. Vangitsemme itsemme omiin ajatuskaavoihimme. Alamme dogmatisoitua.
Tajuntakupla pitää puhkaista tai se tulee ennemmin tai myöhemmin puhkaistuksi. Mitä kiinteämmäksi dogmimme muodostuvat, sitä raskaampaa on niistä aikanaan luopuminen ja sitä enemmän ympäriltämme tulee romahtamaan.Tajunnantilamme on jatkuvan kehityksen alainen. Tuo elämyssisältöjen kokonaisuus on se, mikä meissä laajenee joko omasta sisäisestä halustamme - voimme lukita tajuntamme rajoittuneeseen tilaan - tai antaa sen vaeltaa päämäärättömästi. Jokainen vaihtoehto vaikuttaa elämänlaatuumme ja siihen, kuinka ympärillämme olevat asiat ymmärrämme osaksi omaa olemassaoloamme.
Kuitenkin tajunnan laajeneminen tapahtuu joko meidän tahdostamme riippuen tai tahdostamme riippumatta. Kuten Seneca sanoi jo aikoinaan "orjuus kahlehtii harvoja , useimmat kahlitsevat itse itsensä". Vaikuttaako tajuntamme ympäröivään todellisuuteen? Usein kysytään voiko yksilö vaikuttaa? Vastaan: Kyllä.
Tajuntamme vaikuttaa myös koko ajan ympäröiviin tajuntoihin. Tätä voisi kuvata tajuntakuplina, joista jotkut paisuvat ja nielaisevat pienempiä kuplia itseensä. Ennakkoluuloisuus on rajoittunutta tajunnantilaa. Viha on rajoittunutta tajunnantilaa. Kaikki ennallaan pysyttäminen ja kehityksen estäminen on rajoittunutta tajuntaa. Kaikki nuo edellä mainitut tajunnantilat ovat itse asiassa pelon eräitä ilmenemismuotoja.
Sokea Helen Keller ilmaisi asian: "Ihmiset valittavat pimeyttä eivätkä huomaa seisovansa itsensä varjossa".
Tajunnan ja tietoisuuden laajeneminen ovat ihmisen evoluutiotapahtumaa, joista kaikki pyhät kirjoituksetkin kertovat. Muinaisaikojen vihkimyksissä psykologisia valmiuksiaan kehittänyt ihminen oli valmis kohtaamaan eri asteisia kokeita, jotka olivat psykologisesti toinen toistaan vaativampia.
Meidän aikanamme ihmisten kyvyt ovat jo laajemmassa mitassa kehittyneet. Nämä vihkimykset, joista Robert Redfield muun muassa kirjoitti kirjassaan " Yhdeksän oivallusta", tapahtuvat arkielämässä päivätajunnassamme, jossa meidän on opittava näkemään itsellemme tapahtuvat asiat osana tietoisuuttamme kehittävää tapahtumaketjua, osana suurempaa suunnitelmaa eikä vain irrallisina sattumankaltaisina tapahtumina , joilla ei ole mitään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Silti on ymmärrettävä tapahtumahetken merkitys ja elettävä se täydesti, mutta samalla sen merkitys kokonaisuuden kannalta oivaltaen eikä vain tapahtuman itselle luoman tunnelmakuvan laatuna, irrallisena tapahtumana. Meidän tulisi ymmärtää meitä ympäröivät tapahtumat keskinäisen, kaikkiallisen vuorovaikutuksen kannalta oleellisina tekijöinä sekä suuremman kokonaisuuden osatekijöinä.
Tajunnantila ahtaimmillaan luo pelkotilojen ehdollistaman ympäristön, jossa pelolla manipuloimalla pyritään suojautumaan kivuliailta kehityssykäyksiltä. Ahdasmieliset yhteisöt, ääriliikkeet kaikissa muodoissaan, joissa toisinajattelu tuomitaan tai ihmisen kehitysmahdollisuuksia rajoitetaan, ovat tyypillisiä esimerkkejä kollektiivisesti ahtaasta tajunnantilasta. Elämme parastaikaa ajassa, jossa on nähtävissä rajoittuneen tajunnantilan seuraukset. Uskontojen eettinen sisältö oikein ymmärrettynä ei hirmutekoihin varmasti kehota.
Tajunnallisiin vankiloihin pystyvät sekä länsi- että itämaisen uskontotaustan omaavat itsensä lukitsemaan. Kun henkiset eväät loppuvat, eikä haluta nähdä eikä varsinkaan selvittää asioiden syy- ja seuraussuhteita, otetaan helposti voimakeinot käyttöön.
Voimakeinojen käytön jälkeen on kuitenkin todella ajateltava, kuinka voidaan poistaa vastaavat ilmiöt tulevaisuudessa. Lisäksi joudutaan tuhlaamaan valtavat määrät inhimillisiä ponnistuksia normaaliolosuhteiden luomiseen ja varsinkin epäluulojen poistamiseen eri ryhmittymien väliltä. Jokainen sota on siemen seuraavalle. Tämän vuoksi joskus on opittava Jeesus Nasaretilaisen läksy "älä ole pahaa vastaan". Miksi? Siksi, että sinun on joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin ymmärrettävä mistä paha johtuu. Ymmärrettävä paha pois. Nouseva tietoisuus pyritään tukahduttamaan alkuunsa laeilla ja asetuksilla, tuomitsemalla ns. yleisestä, ahtaaksi luodusta normistosta poikkeavat ilmiöt. Kaikissa ihmisten luomissa yhteisöissä ja aatesuunnissa pyrkii muodostumaan erityyppisiä kollektiivisia tajunnantiloja. Syntyy erilaisia tapoja ajatella samalla tavalla, puhua samaa kieltä, syntyy "meidän" juttuja, joihin sisäänpääsy vaatii orientoitumisen vallitsevaan yhteisölliseen tajuntakuplaan. Nämä tajuntaolemukset voivat olla hyvinkin voimakkaita ja vallitsevia sekä hallita täysin sisäänsä sulkemiensa ihmisten pienempiä tajuntoja.
Redfield kutsuu näitä tajuntamanipulaatioita ihmisten keskinäisiksi "hallintadraamoiksi", joilla pyritään keskinäiseen energian riistoon silloin, kun ei ole vielä löydetty ikuista energialähdettä RA - voimaa, aurinkoenergiaa jota myös universaaliksi rakkaudeksi tai Kristustajunnaksi kutsutaan. On ihmisiä, joiden tajuntaa hallitsevat iltalehtien lööpit ja aikakausilehtijournalismi. Niillä hyvässäkin tarkoituksessa helposti ohjataan laajojen massojen psykologisia valmiuksia poispäin heidän omasta henkilökohtaisesta kyvystään ratkaista omat ongelmansa.
Yhteiskuntien ja yhteisöjen henkinen ja aineellinen taso on aina riippuvainen yleisestä yhteiskunnallisesta tajunnantilasta. Tämä on kaikkien meidän vastuullamme. Henkilökohtainen ajatuspotentiaalimme vaikuttaa jatkuvasti yleiseen ajatusmaailmaan.
Me joko hymistelemme tai vaikutamme. Valitsemme roolimme itse. Vetäydymme helposti yleisen mielipiteen hunnun alle silloin, kun emme uskalla tuoda omaa poikkeavaa näkemystämme esiin. Juuri silloin menetämme vaikutusmahdollisuutemme.
Suuret kansalliset tai maailmanlaajuiset katastrofit ja onnettomuudet ovat yhteisen tajunnantilan seurausta. Kriittisen massan laki ratkaisee. Olemme kaikki vastuussa. Karman lait toimivat tässäkin aivan loogisesti.Tietämättömyyden pimeydessä elävät pelot ja eläimellinen selviytymisvaisto, joka ilmenee ihmisessä erilaisten arkkisyntien, kuten itsekkyys, ahneus, jne., muodossa, erilaisissa poliittisissa ja uskonnollisissa diktatuureissa, inhimillisen älyn antaessa ihmisen eläimellisen puolen ominaisuuksille omaa voimaansa. Näin eläimen vaistonvarainen luonnollinen itsesäilytysvaisto ihmisessä muuntuu luonnollisen tarpeen irvikuvaksi. Mitä enemmän kollektiivinen tajunnantila heijastaa humaaneja arvoja ts. elämän lakeja, joihin olennaisena osana liittyy yleisen veljeyden ja lähimmäisen rakkauden käsite, sitä onnellisemmasta yhteisöstä voidaan puhua. Rajoittuneisuus kutsuu luokseen kehityksen vastavoimia, koska haluaa tiedostamattaan laajentaa itseään. Tämä on täysin luonnollista. Mitä rajoittuneempi on näkökulmamme, mitä heikompi on kykymme kompromisseihin ja mitä vähemmän kykenemme sulattamaan ympäröivää todellisuutta, sen useammin joudumme tämän kehitysvastuksen kanssa törmäyskurssille.
Mitä avoimemmin suhtaudumme ympäristöömme, sen helpompaa meillä on työskennellä kokonaisuuden kanssa yhdessä ja kehittää ymmärrystämme, laajentaa tietoisuuttamme, tajunnantilaamme. Mitä laajempi on tajunnantilamme, sen laajemmin kykenemme vaikuttamaan ympäröiviin asenteisiin. Elämän koulussa nöyrtynyt, oppiva tajunta etsii aina kehittyneemmän tajunnan nostetta, tilaisuutta oppia. Hänessä me elämme olemme ja liikumme - -, totesi Paavali kristustajunnan vaikutuksesta meidän ajassamme. Siis kollektiivisen korkeamman tajunnan vaikutuksesta, nosteesta, joka pyrkii inspiroimaan ihmiskuntaa älyllisesti ja eettisesti korkeammille tasoille.
"Meillä ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan vaan henkivaltoja vastaan"; mitä Paavali tahtoi sanoa tällä lauseellaan? Myös Islamin pyhä sota jihad-käsite puhtaimmillaan tarkoittaa samaa asiaa. Tajunnantila, tietoisuus inspiroidaan totuudesta tai jostain muusta käsin. Me tarvitsemme inspiraatiota kehittyäksemme. Saamme kehitysimpulsseja jatkuvasti eri puolilta. Oma kokemusperäinen kypsyytemme ihmisinä vaikuttaa siihen, mitä inspiraatiota kuuntelemme, minkä tunnemme oikeaksi ja haluamme sisäistää.
Ulkoinen uhka syntyy vasta sitten kun sisäinen vihollinen on jo päässyt voitolle. Toisin sanoen meidän tulee ymmärtää, että todelliset kamppailut ja sodat voitetaan ja hävitään aina psykologisella tasolla itsessämme – ennen kuin ne materialisoituvat lihan kannalta epäedullisesti. Kun käydään taistelua lihaa ja verta vastaan, on "pyhä" sota jo hävitty. Meidän ainoa vaihtoehtomme välttää turhaa kärsimystä on antaa tajunnantilamme rauhan ja rakkauden edistyksellisten voimien käyttöön, eikä provosoitua pelokkaista psykologisista hyökkäyksistä. Hyökkäävällä on aina jotain hävittävää.
Rauhaa ei koskaan hävitä, se voitetaan aina, se antaa mahdollisuuden elämän ja älyn, Jumalan Pojan kehittymiselle meissä. Tajuntaamme pidetään manipuloiduissa vankiloissa , kyläyhteisöissä, yhteiskunnallisissa vankiloissa. Tästä seuraa kykenemättömyys noudattaa omaa intuitiotaan. Se tarkoittaa loogisen yhteenvetokyvyn puutetta, kyvyttömyyttä tarkastella asioita objektiivisesti eri näkökulmista. Se tarkoittaa pelosta johtuvaa pitäytymistä muuttumattomassa tilassa. Tämä ilmapiiri pyrkii sitomaan meitä itseensä, samankaltaistamaan ja sulauttamaan eikä se mielellään salli poikkeavuuksia. Siksi vaaditaan suuriakin yksilöllisiä ponnistuksia rikkomaan yleisen asennemaailman harmoniaa - millä tasolla se sitten onkin. Samalla rikotaan myös ympäristön mielenrauhaa vastaan, sitä staattista tilaa vastaan, johon ihmiset yleensä "nukahtavat" ja vangitsevat tajuntansa huomaamatta tai haluamatta edes huomata ympäröivän maailman kehitysvaatimuksia. Edelläkävijä koetaan rauhanhäiritsijänä ja vallitsevan ajatusmallin rikkojana.Valitettavan usein yleinen mielipide ei ole ollut valmis vastaanottamaan uusia näkökulmia huomioon vasta kuin pakon edessä.
Tästä tajunnan nousun väkivaltaisesta kahlitsemisesta johtuvat paljolti turhautuneet mielenilmaisut, pahimmillaan väkivaltaiset mielenosoitukset, yhteiskuntavastaisuus kapinat ja vallankumoukset. Kehityksen kannalta vain muutos on pysyvää. Siksi meidän tulisi olla valmiita ottamaan vastaan nimenomaan itsemme, oman tietoisuuden kehityksemme kannalta tyynesti vastaan, mitä "suuri suunnitelma" tiellemme ohjaa.
Olosuhteiden paineet vaikuttavat aina väistämättä tajuntaa laajentavasti, ellemme kapinoi olosuhteita vastaan. Valintamme on vapaaehtoinen tässä suhteessa. Aikaa myöten kapina alkaa kääntyä itseämme vastaan koska, loppujen lopuksi olemassaolomme riippuu kehityshalukkuudestamme ja kyvystämme toimia yhteistyössä elämän lakien kanssa. Tietoisuuden kehitystä ei voi vangita mihinkään kuplaan. Eino Leino ilmaisee asian : "On ihmisajatus kuin savupatsas ikään, kun se lähtee nousuun, ei sit’ estä mikään". Olosuhteiden eteen tuomiin haasteisiin vastaamatta jättäminen tarkoittaa itsensä pitämistä latentissa tilassa. Erilaisten pelkojen herättämät spekulaatioiden verkot pitävät otteessaan ja estävät etenemisen. Pysyvyyden varmistamisen ja säilyttämisen luonnolliset suojausmekanismit laukeavat ja jarruttavat aikansa. Kokemisen tarpeen paine aiheuttaa sisäisen käymisen aikaansaamana väistämättömän purkauksen ellei painetta osata purkaa vähän kerrallaan, vapaaehtoisesti. Meidän tulisi olla nöyriä kehityksen vaatimusten edessä, millä tavoin ne sitten näyttäytyvätkin. Useimmiten meidän lukkiutunut, suojavarusteltu mielemme ei tahdo oivaltaa ympäristössämme tapahtuvia epämiellyttäviä tapahtumia tai ihmisten poikkeavaa käyttäytymistä. Tuomion henki nousee helposti tajunnassamme, kun jokin lähipiirissämme alkaa häiritä rauhaamme.
Kuitenkin me tarvitsemme ulkoisten olosuhteiden luomia ärsykkeitä tietoisuutemme kehittäjäksi, jokaiselle omaan tarpeeseen. Ongelmat ja rajoitukset kehittävät luonnostaan ihmisen sekä kaiken elollisen selviytymiskykyä, älyä. Meillä on vain yksi tapa laajentaa käsityskykyämme asioista. Meidän on pantava älymme koetukselle käsitellessämme elämän eteen tuomia hankaluuksia, joita dualistinen maailma jatkuvasti tiellemme heittää. Vain tämä voi tehdä meistä viisaita. Hienoinkaan teoria ei meitä auta, ellemme osaa sitä käytännön elämässä toteuttaa. Jokaisella meillä on oma laatumme tiedostaa ja ottaa vastaan meitä koskevat haasteet. Ne, jotka haasteiksi tiedostamme, ovat omia kasvutapahtumiamme, ei kenenkään toisen.
Niistä meidän on omalla neuvokkuudellamme selvittävä itseämme kuunnellen ja sisäistämiämme elämän arvoja punniten. Ovatko arvomme ennakkoluuloja, subjektiivisia totuuksiamme, ympäristön manipulaatiota vai elämän ääntä itsessämme? Eino Leino kuvaa kehittyvän ihmisen vaikeuksia vaikeissa elämän olosuhteissa, joissa tajuntaa taotaan, satiirisessa runossaan Nauruunsa kuolija:
”Voi, miten halveksun minä teitä
maidon karvaiset katsojajoukot,
te, jotka syrjästä seuraatte, kuinka
eksyvät, syöksyvät syntiset, houkot.
Ylenkatson ma teitä ylpein mielin
teitä te tunnot tahraa vailla.
Sen, joka seppona seisoo ja takoo,
kourat on nokiset myös sepon lailla.
Vasten kasvoja teille ma heitän
lauluni uhman, riemun ja huolen.
Nouskaatte sotaan, jos te sen voitte,
taikka ma nauran ja nauruuni kuolen.
Eikä mun haudallani saa haastaa,
että ma koskaan töitäni kaduin.
Seisoin ma hetken, katsoin ma taakse
- lähdin taas eespäin laajemmin laduin.”
Meidän tulisi koko ajan säilyttää itsessämme valmius tarkastella asioita uudesta näkökulmasta. Kyetä kritisoimaan omia näkemyksiämme, ja ennen kaikkea kyetä ottamaan vastaan kaikki se kritiikki, mitä meihin kohdistuu. Tämä on yleisin "perisynti" ihmisissä jotka ovat subjektiivisen dogminsa rakentaneet. Ei kyetä asettumaan toisen asemaan, nähdä toisen elämän suunnitelmaa, josta arvostelemisen sijaan ennakkoluulottomalla suhtautumisella voisimme oppia paljon. Vanha itämainen viisaus sanoo: "Pahin vihollisesi on paras opettajasi". Viime kädessä tämä pahin vihollinen tietenkin löytyy meistä itsestämme.
Mitä enemmän kykenemme tarkastelemaan elämän ilmiöitä objektiivisesti, sotkematta henkilökohtaisia mieltymyksiämme tarkasteltavaan kohteeseen tai ongelmaan, sitä enemmän heijastamme jumalaista tähän maailmaan. Meidän tulee oppia harkitsemaan ongelma siten, että näemme tarkasteltavan asian eri näkökulmista. Vain sillä tavoin voimme saada kokonaiskäsityksen aiheesta, objektiivisen ja puolueettoman, kokonaisvaltaisen näkemyksen. Tajuntamme kehittyessä looginen yhteenvetokykymme kehittyy ja kasvaa hermojärjestelmämme ravitessa itseään kokemuksillamme, joissa tunnistetaan tapahtumien syy-seuraussuhteet kokemuksen tuomalla varmuudella. Tapahtumien syy-seurausvaikutukset pelkistyvät kehittyneessä tajunnassa automaation asteelle, jossa ymmärretään tapahtumien lainalaisuudet automaattisesti reagoiden.
Kaikki uusi, pelottava ja yllättävä muotoutuu ajallaan kehittyvässä tietoisuudessa itsestään selvyydeksi.
Tajunnan laajentaminen vaatii käytännön toteuttamista , asioiden elämistä henkilökohtaisessa tajunnantilassa. Mitä elämä meille sitten on koettavaksi varannutkin.
Kannattaa myös muistaa, mitä Jeesus Nasaretilainen sanoi opetuslapsilleen, "Menkää ulos maailmaan, sinne missä ihmiset ovat ja tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni".
Tämä on kuitenkin valitettavasti otettu meidän aikoihimme asti kristillisen dogmatiikan levitystyönä. Täytyy myöntää, että tässä asiassa on alkanut jo muutosta tapahtua, eikä opillinen pakkosyöttö ole enää pääasiallinen lähetystehtävä, vaan enemmänkin annetaan tekojen puhua opin puolesta.
Me ihmiset olemme "Minä-olentoja" vain tajuntamme tietoisuuden kautta. Ilman tietoista tarkkailijaa ei ole tarkasteltavaa. Mitä enemmän kykenemme ympäristöstämme havaitsemaan ja havaintojamme yhteen vetämään sekä kokonaisuutta ymmärtämään, sitä enemmän henkistä kehitystä meissä tapahtuu. Siitä seuraa aikanaan horjumaton tasapaino, toiminnan harkinta, kaiken tarkoituksellisuuden ymmärtämisen ilo ja henkinen itsenäisyys.
Jukka Sarno
www.ruusuristi.net
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.