Saako vieläkin vihreät jarrutettua

Suomen vesivoimakapasiteetti on kauppa- ja teollisuusministeriön viimevuotisen selvityksen mukaan kaikkiaan 5 130 MW. Tästä on rakennettu ja tuotannossa 3 000 MW. Valtaosa rakentamattomasta potentiaalista, 1 467 MW, on suojelluissa vesistöissä ja rajajoissa. Uutta vesivoimaa on mahdollista rakentaa 663 MW puuttumatta suojeltuihin vesistöihin.

Suurimmat potentiaalit suojelemattomissa vesistöissä ovat Kemijoella, Oulujoella, Iijoella ja Kokemäenjoella. Suojellusta tai rajajoissa sijaitsevasta potentiaalista suurin osa on Tornionjoella, Kemijoella ja Iijoella. Koska potentiaalia on vähän, olisi varmistettava, että olosuhteet sen hyödyntämiselle ovat mahdollisimman myönteiset.

Suomessa tuotettiin vesivoimalla sähköä viime vuonna 16 % siitä 85 terawattitunnista, joka kaikkiaan käytettiin. Sähkön hankintamme muodostuu monipuolisesti eri energialähteistä. Kiinnostus sähkön tuotannon omavaraisuuteen on lisääntynyt merkittävästi sähkön nettotuonnin noustessa viime vuonna 20 prosenttiin. Se on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaksi kolmasosaa siitä tuli Venäjältä. Vuonna 2004 tuonnin osuus oli vain 6 prosenttia.

Vesivoimalla on etunsa

Vesivoima on uusiutuvaa, kotimaista, päästötöntä, hajautettua ja helposti säädettävää energiaa. Juuri sitä, mitä kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa peräänkuulutetaan. Ominaisuuksiltaan se on sähköntuotantomuotona lähes ihanteellinen.

Vesivoiman säätöominaisuudet ylivoimaisia

Vaikka vesivoiman osuus maamme sähköntuotantokapasiteetista on vuosikymmenien mittaan vähentynyt, se on edelleen ylivoimaisesti tärkein ja parhaiten säätötehtävään sopiva vaihtoehto. Sähköjärjestelmässä on joka hetki tuotettava yhtä paljon sähköä kuin sitä kulutetaan. Tarvittavan vuorokausisäädön määrä vaihtelee yleensä 1 200 – 2 500 MW:n välillä ja se syntyy vaihtelevasta kulutuksesta.

Mitä nopeammasta säädöstä on kyse, sitä paremmin vesivoima siihen teknistaloudellisilta ominaisuuksiltaan soveltuu muihin tuotantomuotoihin verrattuna. Häiriötilanteissa hyvin nopeasti, alle 30 sekunnissa, aktivoituvasta taajuusohjatusta häiriöreservistä hoidetaan valtaosa (65 - 80%) voimalaitoksilla ja loput irtikytkettävillä kuormilla. Voimalaitosten osuudesta noin 90 % on vesivoimaa. Sähköjärjestelmän tehotasapainoon käytettävästä taajuusohjatusta käyttöreservistä 85 % on vesivoimaa.

Tulvatuhoja vähemmän, energiaa enemmän
Viime vuosina on tulvasuojelun merkitys maailmalla korostunut hyvinkin dramaattisesti. Suomessakin on koettu tulvia, jotka ovat aiheuttaneet suuria taloudellisia menetyksiä jokivarsien asutukselle. Vesivoimarakentamisella voidaan kiistatta estää tulvatuhoja. Tästä on konkreettinen esimerkki Ounasjoelta ja Kemijoelta. Toissa vuoden keväällä Kittilässä Ounasjoen rannalla kärsittiin suurista tulvavahingoista, kun taas Kemijoen säännöstelyllä pystyttiin pelastamaan esimerkiksi Rovaniemen Saarenkylä.

Ohijuoksutuksissa menetetään vuosittain energiaa keskimäärin 750 GWh, pääasiassa Kemi- ja Iijoella. Pieni osa tästä saadaan hyödyksi voimalaitosten tehostamis- tai täydennysinvestoinneilla, mutta valtaosa ohijuoksutusenergiasta voidaan hyödyntää vain ottamalla käyttöön uutta varastotilaa tulvavesille joko lisäämällä järvien säännöstelyä tai rakentamalla tekojärviä. Säännöstelyhankkeista on olemassa teknisiä suunnitelmia, mutta niiden toteuttaminen on vaikeaa ympäristösyistä.

Kemijoki Oy rakentaa lisätehoa 250 MW tekemällä nykyisille laitoksille peruskorjauksia ja samassa yhteydessä tehonnostot. Parhaimmillaan laitoksilta saadaan jopa 40 % lisätehoa.