Mihin suuntaan meni Sokrates?

Ei yksikään ihminen voi sitä tietää. Mutta
Kristus julisti kyllä ilosanomaa myös kaikille kuolleille tuonelassa ollessaan. Äläkä nyt vaan kysy siitä mitään, enhän voi sitäkään tietää, mutta uudentestamentin puolella raamatussa on monia kirjoituksia Kristuksesta ja hänen tekemisistään.
Taivaallinen Isä siis päättää meidän itse kunkin kohdalta lopullisen sijoituspaikkamme, meidän tekemien tekojen ja vietetyn elämmme pohjalta. Ja Hän on oikeudenmukainen kaikissa tuomioissaan.

Verraton taltioitu dokumentti historian siitä ajasta, kun Jeesus ei vielä ollut maailman kuuluisin mies, vaan tieto Jerusalemissa tapahtuneista ihmeistä, julistuksesta, Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta olivat vasta leviämässä (Apt.17):

19. Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?
20. Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat."
21. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.
22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.
29. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
30. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
32. Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin".
33. Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä.
34. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa.

Hämmästyttävää, että suuren areiopagin jäsenkin oli heidän keskuudessaan. Aikansa akateemisia, suorastaan professoreita (vaikka myöhemmin omaksuttu akateemisen nimitys onkin Platonin koulun nimestä (akademaios)). Mitä niin perinpohjin vakuuttavaa Paavaalin puheessa oli, että arvostettu oppinutkin käänsi kelkkansa kerta kuulemalta?

Voisin vastata, että tiedetään, tiedetään!

Mielenkiintoinen kysymys, jonka eteen joutui jo apostoli Paavalin aikana ihmiset ja vastaus siihen(kin) löytyy Raamatusta.

Me, jotka olemme Raamattua lukeneet, nähneet vaivaa selvittääksemme maailman menoa nimenomaan Raamatun kannalta, miksi me päästäisimme sinut helpommalla? Neuvon sinua lukemaan Uutta Testamenttia, siellä se aivan selväsanaisesti sanotaan ilman mitään "taivaskieltä".