Oletko kohdannut seurakunnassasi uskovia ihmisiä, joita arvostat suuresti heidän vaelluksensa vuoksi? Voitko sanoa, että he olisivat ikäänkuin eläviä esikuvia sinulle uskon tiellä? Millaisia piirteitä heissä on? Onko heillä ollut viisauden sanoja annettavana, kun olet ollut kyseleväisellä mielellä? Ovatko he tukeneet sinua, kun olet ollut elämässäsi jotenkin "heikoilla"? Olisi mukava lukea positiivisia esimerkkejä, jos olet kohdannut näitä uskossaan pitkän juoksun juosseita ihmisiä, joille on karttunut viisautta ja ymmärrystä, josta muillekin jakaa
Millaisia ovat....
viisaat ja ymmärtäväiset?
5221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...sillä oli mulle aikaa aina kun tahdoin ja loputtomasti armoa.
Kiitos Jumalalle hänestä.
...
Läheisissäni on heitä. Apua on tullut konkreettisesti aikaa, vaivoja, rahaa, oikeastaan ovat kaikella tavalla laittaneet itsensä alttiiksi, että minulla olisi ollut hyvä olla. He ovat siis käytännön tasolla, teoillansa osoittaneet, että rakastavat minua ja tehneet eläväksi Jumalan sanan kehoitukset. Siinäpä opittavaa myös minulla, että osaisin siirtää sitä eteenpäin lapsilleni, ehkä lapsenlapsilleni. Kiitän Jumalaa heistä, rakkaistani, Jumalaan uskovista ihmisistä.
vastaan kyssäriisi. Tunnen muutamia hellareita, joita arvoatan suuresti. Yksi on Viitasaaren seurakunnan pastori. Nöyrä mies ja rakkautta täynnä. Ei koskaan korota ääntään ja pitäytyy Raamatun opetuksessa. Kaitsee "laumaansa" pyytetteettömästi. Tunnustaa myös muitten piirien uskovaiset veljikseen ja sisarikseen. Harrastaa uskovien yhtyttä myös käytännön tasolla. Ei tuomitse ulkopuolella olevia.
Toinen on Hesassa oleva eräs näkövammainen veli. Aina auttamassa niitä, jotka tarvitsevat apua! Nöyrä mieli ja palveleva käytös.
Tässä pari esimerkkiä siitä, millaisa uskovia hellareissa pitäisi olla kakkien!
pastorit, heidän vaimonsa, vanhimmisto ja seurakuntalaiset ottavat Jumalan sanasta vaarin, kun heitä pyydetään erirukoilijan tehtävään.
Esim. Kuhmon helluntaiseurakunnan pastori Matti Vataja ja hänen vaimonsa rukoilivat minun esittämässäni kuolemanvakavassa ahdinkotilanteessani Raamatun (Matt.18:19) sanan mukaisesti minun puolestani Herraa, niin kauan, että Jeesus vastasi heidän rukoukseensa.
Kiitos Herralle! Mie pääsin ahdinkotilanteestani.