Miksi meillä on tarve nimetä Jumala? Tai mikä tahansa se onkaan, johon itse kukin uskoo? Eikö jo raamatussa sanota, että älä turhaan lause Herrasi nimeä?
Miksi ajatella, olen Jeesuksen oma tai olen Jumalan kanssa sovussa? Miksi ajatella Jumalaa henkilönä?
No okei, sitten varsinaiseen aiheesen.
Kun kerran kaikki lähdemme täältä pois, niin jäämme lepoon, koska näinhän väitetään kristinuskon taholta; emme siis "siirry" mihinkään tms. vaan jäämme odottamaan lepoon kuoleman jälkeen? Siis viimeistä tuomiota tms. Kristinusko tosin on saanut paljon vaikutteita mm. auringonpalvonnasta, jossa oli samankaltaisia ajatuksia. No okei, se siitä skeptisestä ajattelumallista.
Sitten kuolemasta. Se jos mikä on varma ja lopullinen. Me kaikki tulemme kuolemaan. Jos kaikki ihmisen menneet sukupolvet ovat siirtyneet esimerkiksi "toiseen parempaan maailmaan", yhtä elävää ihmistä kohden voidaan laskea olevan 30 kuollutta ihmistä odottamassa jotakin, mitä? Vai ovatko he menneet pois, syntyneet uudestaan?
Ovatko ihmiset kenties jossakin odottelemassa tulevaisuudessa saapuvaa pelastusta? Onko niin, että kaikkialla ympärillämme kulkee kuolleita, jotka itse eivät tiedä olevansa kuolleita?
Jatkan vielä Jumalasta...
Itse en hetkeäkään epäile Jumalan olemassaoloa sinänsä, kyseenalaistan kuitenkin sen, että Jumalaa pitäisi nimittää miksikään. Tai vannottaa uskollisuuttaan jonkin tietyn kaavan mukaan.
Itse olen ajatellut niin, että Jumala, ollessaan kuitenkin "Kaikkivaltias" jne. on sen verran huumorintajuinen ja myös ymmärtävä olento, ettei se takerru mihinkään muotoseikkaan (kuten vaikkapa Jumalanpalveluksen hoitamiseen oikein).
Tuskinpa Jumala noin vain alkaisi vihata jotakin tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää vain siksi, että se ei käy kirkossa tai jättää väliin Jumalanpalveluksen?
Taitaa Häntä itseäänkin välillä naurattaa kuullessaan näitä korusanoja ja liturgioita, joita suunnataan sinne suuntaan... Luulisin ainakin. Jos oikein ajattelee, niin itse ainakin hihittelisin päivät pääksytysten näille saarnoille...
Vaan tuskinpa sitä koko ajan tuppaa naurattamaan, mahtaa taas kohta kuolleiden määrät lisääntyä. Vaan jospa se kuolema sinänsä ei ole mikään paha asia, ihmiset ovat vaan tehneet siitä "pahan symbolin", koska se on pakollinen ja jokaisen joskus kohdattava?
no tässä nyt tuli pohdintaa ja höpinää, vastailkaa omia mietteitänne... Kuolemasta ja Jumalasta.
Miksi ajatella, olen Jeesuksen oma tai olen Jumalan kanssa sovussa? Miksi ajatella Jumalaa henkilönä?
No okei, sitten varsinaiseen aiheesen.
Kun kerran kaikki lähdemme täältä pois, niin jäämme lepoon, koska näinhän väitetään kristinuskon taholta; emme siis "siirry" mihinkään tms. vaan jäämme odottamaan lepoon kuoleman jälkeen? Siis viimeistä tuomiota tms. Kristinusko tosin on saanut paljon vaikutteita mm. auringonpalvonnasta, jossa oli samankaltaisia ajatuksia. No okei, se siitä skeptisestä ajattelumallista.
Sitten kuolemasta. Se jos mikä on varma ja lopullinen. Me kaikki tulemme kuolemaan. Jos kaikki ihmisen menneet sukupolvet ovat siirtyneet esimerkiksi "toiseen parempaan maailmaan", yhtä elävää ihmistä kohden voidaan laskea olevan 30 kuollutta ihmistä odottamassa jotakin, mitä? Vai ovatko he menneet pois, syntyneet uudestaan?
Ovatko ihmiset kenties jossakin odottelemassa tulevaisuudessa saapuvaa pelastusta? Onko niin, että kaikkialla ympärillämme kulkee kuolleita, jotka itse eivät tiedä olevansa kuolleita?
Jatkan vielä Jumalasta...
Itse en hetkeäkään epäile Jumalan olemassaoloa sinänsä, kyseenalaistan kuitenkin sen, että Jumalaa pitäisi nimittää miksikään. Tai vannottaa uskollisuuttaan jonkin tietyn kaavan mukaan.
Itse olen ajatellut niin, että Jumala, ollessaan kuitenkin "Kaikkivaltias" jne. on sen verran huumorintajuinen ja myös ymmärtävä olento, ettei se takerru mihinkään muotoseikkaan (kuten vaikkapa Jumalanpalveluksen hoitamiseen oikein).
Tuskinpa Jumala noin vain alkaisi vihata jotakin tiettyä ihmistä tai ihmisryhmää vain siksi, että se ei käy kirkossa tai jättää väliin Jumalanpalveluksen?
Taitaa Häntä itseäänkin välillä naurattaa kuullessaan näitä korusanoja ja liturgioita, joita suunnataan sinne suuntaan... Luulisin ainakin. Jos oikein ajattelee, niin itse ainakin hihittelisin päivät pääksytysten näille saarnoille...
Vaan tuskinpa sitä koko ajan tuppaa naurattamaan, mahtaa taas kohta kuolleiden määrät lisääntyä. Vaan jospa se kuolema sinänsä ei ole mikään paha asia, ihmiset ovat vaan tehneet siitä "pahan symbolin", koska se on pakollinen ja jokaisen joskus kohdattava?
no tässä nyt tuli pohdintaa ja höpinää, vastailkaa omia mietteitänne... Kuolemasta ja Jumalasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jotta uskikset voisivat vannoa jumalan nimeen.
Mikä ristiriita, sillä eihän kukaan tiedä jumalan nimeä. Jumala on arvonimi.
Ja kun Mooses kysyi nimeään, ei hänkään saanut selvää vastausta. Opetus on. Kun emme tiedä jonkun nimeä emme saa valaan häntä.
Know your enemy!
I know my enemy, because you have told me that you are the God.
(bwaahhhaahahahahaaaaaaaaa)
Got you!
Hi ho Marcel the Parcel!!!!!!!!!
I am the greatest trollipeelo and you love me!
Että taas pistää vihaksi kun siellä ummikkoa kiusataan ulkomaan kielellä. Miten olis ihan sivistys työnä laittaa sama suomeksi. Kiiiiiiiiiii Tooooooooosssssssssss
No ei kun tämä nyt oli sellaista pientä henkilökohtaista vitsiä tuolle kaverille, joka aina minua kiusaa (nyyh).
Hänen mielestään Jumalan nimi täytyy tietää, jotta tietää vihollisensa nimen.
Minä taas vastasin, että kun hän itse väittää olevansa Jumala, niin ajattelin kertoa hänen olevan itsensä vihollinen.
Joo... ei enempää tällaista mössöä. Anteeksi.
Joh. 1:1-3
"Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 2. Hän oli alussa Jumalan tykönä. 3. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on."
Sana on Jeesus.
Jumalan nimi on Jeesus. Ei nimeä voi ottaa keltään pois.
Miksi se on Jeesus, miksei se voi yhtä hyvin olla vaikkapa "kulju"?
Missä sanotaan, että Sana on Jeesus? Miksi nimeä pitäisi ottaa pois keneltäkään, eihän sitä ole kenties alunperin nimettykään kyseisen nimiseksi? Kysynpä vaan. Miksei Jumalaan voi uskoa ilman nimiä? Eikö VT:ssäkin (VT=Vanha Testamentti) Jumala vihastunut, kun Hänelle keksittiin nimiä? Ellen nyt väärin muista...
Ja käskyissäkin sanotaan... Älä turhaan lausu Herrasi nimeä. Eikö tämä tarkoita, ettei sitä pidä turhaan hokeman, siitäkin huolimatta, että uskovaiset näin näyttävät tekevän?
No menee ehkä pilkunviilaamiseksi, mutta sehän tässä keskustelussa niin mukavaa onkin ;)
Aivan! Jeesus on ihan Jeesus ja Jumala on Jumala jolla on ihan ikioma nimikin JEHOVA! Otappa asioista selvää. Ja Pyhähenki on Jehovan toimiva voima. Eipäs mennä sekoittelemaan puuroja ja vellejä keskenään.