Eli otsikossa tuleekin jo minun ominaisuuteni esille. Olen tyhmä, myönnän sen jo nyt. Olen tumpelo, en osaa oikeastaan mitään. Olen rukoillut Herralta töitä, jotain tehtävää missä olisin hyvä. Olen huono matematiikassa, kielissä yms. Olen kokeillut ammattikorkeakoulua, yliopistoa jne. mikään ei tunnu omalta, asiat tuntuvat vaikeilta jne. Miten minun pitäisi edetä? Rakastan Jeesusta, olisipa hänellä minullekin joku työ tässä maailmassa. Kuuluminen "ei-mihinkään" on rasittavaa. Myös sosiaaliset suhteet eivät toimi täydellisesti kun asiat eivät kiinnosta ja ei ole niin hyvä koulussa yms. Pitäisikö vain jatkaa rukoilua, että löytyisi se oma juttu? Vanhemmatkin haluaisivat lapsestaan varmasti muuta kuin "duunarin", mutta eihän Herra paheksu duunareita, jotka eivät ole jaksaneet lukea niin pitkällle kuin yritysjohtajat? Pelkään myös, että Herra vihaa minua, kun ehkä olen ollut laiska enkä ole oppinut kaikkea niinkuin on pitänyt. Tässä alkaa jo toivo mennä, uskon kyllä Herraan ja luotan häneen. Onko teillä ollut samanmoisia mietteitä, vai löytyikö heti Herran asettama polku? Itselläni on todella hakusessa se, ei mitään hajua mikä se voisi olla. Pelottaa, en tiedä saisiko, olen kuitenkin 22-vuotias mies jo. Pelkään Herraa, haluaisin niin toimia hänen tahdon mukaan, mutta ei vain keksi mikä se on. Etsin merkkejä jatkuvasti, josko Hän ohjaisi minua jotenkin, mutta niitä ei nyt tahdo löytyvän mistään. Ehkä olen vain paatunut, sydämeni ei ole tarpeeksi avoinna Herralle? Uskoani en koskaan menetä, se on varma. Sen löydettyäni elämä on ollut vaikeampaa, mutta ihanampaa. Toivoisin ehkä jotain neuvoja ja toisten kokemuksiakin. Kaikki on tervetullutta. Kiitos ja Herran siunausta koko maailmaan!
Osaamaton, tumpelo, tyhmä
minä vaan
3115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeesus Kristus itse oli puuseppä, eli amisjätkä. Ei liene tarpeen esittää parempaa esikuvaa tältä saralta ;)
Jos olet paatunut ja suruton, muista että Jeesus Kristus oli syntisten ja publikaanien ystävä. Hän kuoli sellaisten surkeiden ja syntisten ihmisten puolesta kuin minä ja sinä. Sen tähden mekin uskallamme kutsua itseämme Jumalan lapsiksi, koska Jumala näkee meidät Jeesuksen läpi, yhtä pyhinä ja puhtaina kuin hänen rakas poikansa.
Varmasti Jumalan tahdon ensimmäisten askelten opettelua on opetella luottamaan tuohon armoon joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sen pohjalta on turvallista opetella lisää Jumalan tutkimattomista, salaisista aarteista.
Lueppa vaikka Raamatustasi Matt. 6:25-34, siinä sanotaan paljon =)
Tuli vielä mieleen sanoa että ei Jumala suinkaan sinua vihaa tai paheksu. Hän on lempeä isä, paljon parempi kuin maalliset vanhempamme.
Hän on luonut sinut lapsekseen, hän tietää paremmin kuin sinä itse mihin pystyt, ei hän vaadi sinulta mahdottomia. Hän on iloinen siitä että olet hänen lapsensa - häntä hymyilyttää aina kun puhut hänelle! "Ihmislapsi, minun kätteni teko, tuntee Luojansa! Hän puhuu minulle!" hän riemuitsee.
Jos sinä tahdotkin pitää kiinni hänestä ja rakastaa häntä, hän itse tahtoo moninkertaisesti osoittaa omaa rakkauttaan sinulle. Hän joka on luonut rakkauden, osaa rakastaa tavalla jota emme pysty edes käsittämään, hän tuntee meidän koko pienen sydämemme ja osaa käsitellä sitä herkemmin ja täydellisemmin kuin yksikään ihminen.
on sentään Jumalan poika mennyt ristille
Jumalan tahto on se, että olet sitä miksi sinut on luotu
se mitä sinun vanhempasi asiasta ajattelevat ei kuulu asiaan ensinkään..22 vuotias elää jo omillaan eikä ole riippuvainen vanhemmistaan --ainakaan heidän mielipiteistään..kokemus itsestäsi tyhmänä ja tumpelona on jonkun sinua tuntemattoman antama nimitys sinulle ja johon sinä olet ripustautunut ja jota mantraa olet alkanut uskollisesti noudattaa
hei tiedätkö! uskosi on se tapa millä elät..ei se mihin väität uskovasi! vasta kun kunnioitat itseäsi voit kunnioittaa muita..vanhempiasi ym..
terapiaa suosittelen!(psykoanalyyttistä erityisesti)