Minulla oli hampaassa hermoon asti ulottunut reikä, joka paikattiin. Lääkäri sanoi, että hammas tarvitsee juurihoitoa, jos sitä alkaa vihloa. Nyt, vajaa kuukausi paikkauksesta, olen alkanut purra hammastani löytääkseni kohdan, jota puremalla sattuu. Etsin sitä niin kauan, kunnes löydän sen. Kun se on löytynyt, jatkan puremista enkä pysty lopettamaan sitä.
Hammas on muuten oikein hyvässä kunnossa. Pystyn syömään ja juomaan ilman ongelmia. Vain kovaa purtaessa (ja em. hampaiden kanssa leikkiessä) koskee. Käytännössä siis ongelmia ei ole, jos en niitä itse synnytä.
Mikä voisi olla sellainen psykologinen konsti, jolla saisin itseni ajattelemasta tuota hammasta ja sen puremista?
Hammas on muuten oikein hyvässä kunnossa. Pystyn syömään ja juomaan ilman ongelmia. Vain kovaa purtaessa (ja em. hampaiden kanssa leikkiessä) koskee. Käytännössä siis ongelmia ei ole, jos en niitä itse synnytä.
Mikä voisi olla sellainen psykologinen konsti, jolla saisin itseni ajattelemasta tuota hammasta ja sen puremista?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Käy hiukan hammaslääkärissä kevennyttämässä paikkaa. Voi olla että lievästi korottaa. Kyseessä on ns. "trigger"-kohta joka saatta provosoida narskuttamaan. Kiillotusta ja ongelma häviää. Kantsii kokeilla.