Katumus ja ehtoollinen..?

Eivät kai nuo ole mitään sellaisia, missä voisi tehdä "väärin"...
1. nimi on hyvä sanoa ihan heti siksi, että jos esim on vieraampi pappi, hän ei tunne - toisaalta pappi on keskittynyt siihen tehtäväänsä eikä välttämättä ehdi katsoa aina, kuka on tulossa.
2. ainakin sitten lopussa - tietysti riippuu vähän tilanteestakin, jos on sovittu synnintunnustus palveluksen ulkopuolella, niin tervehtiessäkin jo pyydän siunauksen.
No, eivät nämä ole vastauksia mistään oppikirjasta - olen vain tällaiseen itse tottunut...

Joissain kirkoissa pitää sanoa nimi heti, kun menee ehtoolliselle, toisissa kirkoissa taas pappi sanoo ensin: "Osallistuu Jumalan palvelija", sitten hän odottaa tovin, että sanot nimesi, toistaa sen ja jatkaa " sielun ja ruumiin parannukseksi ja syntien anteeksisaamiseksi..." jne.

Ei ole kuitenkaan mikään virhe sanoa nimensä aina heti. Ehtoollisella jokainen sanoo kirkollisen nimensä eli siis taivaallisen esirukoilijansa nimen. Meillähän voi olla muitakin etunimiä, itsellänikin on kolme etunimeä.

Siunausta pyydetään ainakin toimituksen päätteeksi. Kun olet ripillä tunnustanut syntisi, polvistut ja pappi lukee synninpäästörukouksen pannen samalla epitrakiilin pääsi päälle ja siunaten sitä ristinmerkillä. Sitten kumarrut maahan asti lukupöydällä olevan ristin ja evankeliumikirjan edessä. Nouset ja suutelet niitä, ja sen jälkeen pyydät siunauksen rippi-isältäsi.

1. Huomaat kyllä kun papin lause "loppuu" ja hän odottaa, että sanot nimesi...eli nimi sanotaan siinä kohdassa kun pappi sanoo Kristuksen palvelija/Kristuksen palvelijatar...nimi.
Kun suusi on "pyyhitty", muistat suudella ehtoollismaljan jalkaa.
2. Ensin sanot mitä on mielessä (tunnustus). Sitten pappi välittää anteeksiannon. Sen jälkeen kunnioitetaan ristiä ja Raamattua suudelmalla. Sen jälkeen käännyt papin puoleen ja laitat kätesi siunausta pyytävään asentoon, jolloin pappi siunaa sinut ja laskee kätensä siunausta pyytävien käsiesi päälle, jolloin voit suudella papin kättä. The End.

Ei sinun tarvitse pelätä, että teet väärin. Olen käynyt vuosia kirkossa, joskin viime aikoina liian vähän, ja vieläkin "mokailen"/unohtelen. Mielestäni hyvä pappi/diakoni on sellainen, joka korjaa erehdyksen tai opastaa epäröidessä tavalla, joka ei saa tuntemaan oloa nolatuksi. On kyllä pappeja, jotka eivät opasta millään tavalla, mutta hyvä pappi tekee niin. Itse luotan juuri niihin pappeihin, jotka toimivat isällisesti ohjaten. Voit siis osallistua sakramentteihin tavoista tietämättömänä ja odottaa papin/diakonin ohjaavan sinua.
Voit myös soittaa papille etukäteen ja kertoa epävarmuudestasi. Kun sitten osallistut sakramentista, pappi osaa suhtautua sinuun opastavammin.
Kielitaidottomana tämä papin ohjaus mahdollistaa myös käynnin esim. vieraskielisissä palveluksissa ilman pelkoa siitä, että tekee väärin.