Feminismi pitää usein sisällään äärimmäisiä mielipiteitä, kuten kaikki ismit yleensä jossain määrin. Feminismissä nämä äärimielipiteet tuodaan julki äänekkäästi ja aggressiivisesti. Joskus tuollainen käyttäytyminen oli radikaalia, uutta ja kiehtovaa naisille, jotka vasta olivat tajunneet itseisarvonsa. Nykyään se kuitenkin alkaa maistua puisevalta, onhan samalla "radikaalilla" tavalla lähdetty asiaa esiintuomaan jo 60-luvulta asti. Juuri tämä aggressiivinen lähtökohta on aikaansaanut myös feminismin todellisia vaikutuksia heikentävät stereotypiat ja vieraannuttanut monia naisia koko kentästä.
Ennen 60-lukua feminismi ei ollut muotia eikä kyennyt synnyttämään kansanliikettä, ja sen nimen alle kätkeytyvät ajatukset ja ideat olivat luonteeltaan paitsi monipuolisia, myös keskenään paikoin ristiriitaisia. Sitten tuli 60-luku hippiliikkeineen ja naiset "räjäyttivät tajuntansa" polttamalla marihuanan ohella myös rintaliivinsä ja ryhtymällä lesboiksi. Täysin ymmärrettävä reaktio, kun takana oli vuosisatoja jatkunut poliittinen ja inhimillinen ihmisoikeuksien riisto koko naissukupuolelta. Reaktio oli kuitenkin melko impulsiivinen, hätäinen ja onnistui ilmentämään maaailmalle vain vapautumisen ensihurmoksen... ja siihen se sitten jämähtikin. Edistystä ei ole juuri sen jälkeen tapahtunut, olla feministi tarkoittaa edelleen suurimmaksi osaksi sitä, ettei suostu naisen perinteiseen rooliin ja välttelee siksi sellaisia patriarkaatin riistoyrityksiä kuten esim. tiskaaminen tai leipominen.
Feminismin valoisia puolia oli tietysti naisten älyllisyyden palauttaminen ja tasa-arvoinen mahdollisuus (siis periaatteellinen, käytännön laahatessa vielä perässä) toteuttaa itseään haluamallaan tavalla taiteellisesti ja tieteellisesti. Tästä feminismin ansiosta voidaan varmasti olla erittäin kiitollisia; muutenhan en minäkään viettäisi aikaani kirjoittaen, vaan luututen lattioita. Mutta vaikka feminismi siis saikin aikaan paljon positiivisia mullistuksia naisten elämässä, heitti se samalla toisella kädellä lapsen pesuveden mukana pois. Naisilta riistettiin oikeus valita itse vapautumisensa muodot, naiseuden olemusta määriteltiin tiukasti ensimmäistä kertaa historiassa ja saatiin näin aikaan lukuisia, turhia stereotypioita, jotka enemmänkin latistavat kuin kohottavat naiseuden kokemusta. Myös seksuaalisuutta ja sen ilmenemismuotoja yksioikoistettiin feminismin vanavedessä melkoisesti. Esimerkiksi nainen, joka edelleen halusi pukeutua korsettiin oli auttamatta feminismin "avun" ulottumattomissa, halusi tai ei. Samoin nainen, joka halusi edelleen valmistaa perheelleen ruokaa ja peräti nautti siitä, oli hänkin toivoton tapaus. Kaikenlainen aistillisuus, seksikkyys ja niiden oheis-ilmiöt muuttuivat nekin luonnollisista ilmiöistä luonnottomiksi naista alistaviksi piirteiksi. Suvaitsevaisuus loppui siis tähän. Ja jos ei ollut valmis ostamaan koko feminismipakettia, ei saanut palaakaan siitä.
Tämä tiukka suhtautuminen oli tyypillistä etenkin 70- ja 80-luvun feminismille, 90-luku toi jo monipuolisempia feminismin toteuttamismahdollisuuksia, joskin niiden suosio on edelleen heikompi kuin perinteisen feminismin. Siksi pureudun tässä vain tuohon perinteiseen feminismiin ja sen suhteeseen niihin naisiin, joilla on toisenlainen kuva naiseudestaan. Mutta mikä voisi olla tuo toinen kuva?
Kauneus
Nainen on luonnostaan ihmissilmään kaunis olento, sen hahmottavat niin feministit kuin muutkin ihmiset. Nainen on pehmeämpi ja kurvikkaampi kuin mies, ja naisten muodot ovat ainakin näppituntumalta vaihtelevammat kuin miesten. Esimerkiksi kahta identtistä rintaparia tuskin löytää, ja samoin on laita muittenkin naisellisten muotojen kanssa. Opimme kuitenkin jo hyvin nuorina, mikä on yleisesti käsitetty kauniiksi. Tämä kauneuskäsitys on feminismin mukaan vääristynyt, ja ei-feministinkin näkökulmasta se on perinjuurin yksipuolinen eikä vastaa todellisuutta. Tuskin löytyy montakaan ihmistä, joiden mielestä missikilpailujen osanottajat olisivat todella kauniita, ainakaan kauniimpia kuin kadulla satunnaisesti vastaankävelevät naiset. Persoonallisuuden puuttuminen missi- ja mallimaailmasta luo sellaisen kauneusihanteen, jonka täyttävät vain nuo lavastetut mallit ja missit itse ja hekin vain valokuvissa. Joidenkin mielestä kauneus säteilee ihmisen sisältä pinnalle, mutta tähän kategoriaan lasketaan yleensä pelkästään sellaisia naisia, joiden pintasilaus koostuu teeskennellyistä hyveistä ("Haluan auttaa maailman köyhiä lapsia")ja suupielistä, jotka ovat alati hymyssä ("Ei minua koskaan masenna!"), eli käytännössä siis niitä samoja missiehdokkaita.
Kauneus on tietysti hyvin monitulkintainen käsite, josta jokaisella lienee oma mielipide. Mutta viedäänpä asia takaisin todellisuuteen ja käytännön elämään. Kauneus on seksuaalisuutta, eikä sen havaitsemista voida irrottaa seksuaalisista mieltymyksistä. Kaunis on se nainen, joka saa miesten katseet kääntymään. Feministit kokisivat tällaisen huomion riistona ja näpäyttäisivät nopeasti peräänsä kuolaavaa miestä verbaalisella hyökkäyksellä. Myös nk. varatut naiset kokevat tällaisen huomion ahdistavana, jopa uhkaavana, vaikka mikäli he todella eläisivät suhteessa, jonka luonne on pysyvä, he eivät reagoisi niin. Asia erikseen ovat tietysti nämä nk. kähmijät, joiden ihailu on yleensä ilmaistu humalassa ja fyysisesti. Tällaiset tapaukset voidaan kuitenkin kokea huvitteluna ja ottaa tavoitteekseen miehen oman käyttäytymisen peilaaminen häneen itseensä. Silti, kähmijät ovat vähemmistö, suurin osa naisen kauneuden ihailijoista ilmaisee ihailunsa verbaalisesti tai elein. Luulisi, että nainen, joka hallitsee seksuaalisuutensa ja tiedostaa oman arvonsa, osaa arvostaa myös miehissä herättämäänsä reaktiota ja osaa ottaa sen vastaan? Luulisi, että näin olisi, muttei ole.
Itsetunto ja ihmissuhde
Feminismi on mennyt kovin kauas ihmisen luonnosta korostamalla älyllistä tunteellisen yli ja kieltämällä naiselta seksuaalisuutensa vapaan ilmaisun. Feminismin esiintuoma vapauden käsitys näyttää nimittäin pitävän sisällään ehkä enemmän rajoitteita kuin esifeministinen käsitys sukupuolten vapaudesta. Sillä vapautta ei edusta sellainen ajatus, jonka mukaan naisen pitäisi esim. kieltäytyä sukupuolisesta kanssakäymisestä siksi, ettei häntä kohdella miestä korkea-arvoisempana. Monen naisen itsetunto on feminismin myötä noussut ja tämä on tietysti loistava asia. Mutta jossain kulkee kuitenkin mielekkyyden ja mielettömyyden raja; itsekorostus ja omanarvontunto saa joskus naurettavia mittasuhteita ja tuloksena on nirppanokkaisia, itsekkäitä ja tyytymättömiä naisia, joista kukaan ei todella pidä. Ajatus siitä, että naista pitäisi suhteessa kohdella paremmin kuin hän itse kohtelee miestä, on peräisin tästä yliampuvasta itsetunnosta.
Jos todella halutaan miehen jumaloivan naista, silloin on työskenneltävä sen mukaan, mitä tietää miehen haluavan. Sillä jumalattaret toimittavat (tai antavat ymmärtää toimittavansa) aina sen, mitä heiltä halutaan, eivätkä suinkaan käske palvojiensa unohtaa omia fantasioitaan. Palvojien fantasiat ja niihin tutustuminen on mielenkiintoista erityisesti siksi, ettei niistä voi päätellä mitään vain katsomalla ulkokuorta. Monet naiset eivät kuitenkaan halua kuullakaan miehen irstaista himoista, sillä ne ovat heidän mielestään vääristyneitä ja naista alentavia.
Miehen ja naisen välisestä kanssakäymisestä koostuu kuitenkin nk. ihmissuhde; käsite, jolla ei ole suoranaista merkitystä, vaikka sitä toistellaan innolla. Voidaan kuitenkin olettaa, että "ihmissuhde" olisi kahden (tai useamman) ihmisen välinen hienovarainen emotionaaliseen, seksuaaliseen ja älylliseen kanssakäymiseen perustuva suhde. Nykyisellään/pahimmillaan tuo ihmissuhde koostuu osapuolten jatkuvasta valtataistelusta niin sängyssä kuin sen ulkopuolella. Se, että feminismin kautta nainen on saanut moraalisen ylilyöntiaseman mieheen verrattuna tässä taistelussa, ei mielestäni edusta tasa-arvoa eikä vapautumista.
Mies on kuin nainen, nainen on kuin mies?
Nainen voi paremmin palvella itseään ja maailmaa olemalla rehellinen itselleen. Naisella on avuja ja piirteitä, joita miehillä ei ole, ja päinvastoin. Tasa-arvoa on arvostaa näitä piirteitä ja hyödyntää niitä elämässään. En tarkoita nyt sitä, että naisten tulisi olla stereotyyppisiä bimboja ja miesten vastaavasti machoja, vaan aivan luonnollista naiseuden/miehuuden esiintuomista sen sijaan, että pyrittäisiin hämärtämään niitä ja tekemään molemmista sukupuolista irvokas sekoitus, joka ei viehätä ketään.
20-luvulla, kun feminismi sai varsinaisen alkunsa, naiset korostivat älyllisyyttään vallitsevan muodin avulla; pukeutumalla rinnat, lantion ja takapuolen litistäviin korsetteihin ja nk. putkilomekkoihin. Hiukset leikattiin lyhyiksi ja sormien väliin puristettiin savuke. Naisen älyllisiä mahdollisuuksia esiintuotiin peittämällä naiseus ja tekemällä naisista miesten kaltaisia. Nykyinen feminismi kulkee paljolti samoilla linjoilla. Samoin kuuluu olennaisena osana feminismiin, että naiset hakeutuvat miesvaltaisille aloille töihin ja kuntoilevat kaksinverroin miehiin verrattuna saavuttaakseen samat fyysiset ominaisuudet. Naisesta on tullut äijä.
Tulevaisuuden Uusi Nainen?
Olen sitä mieltä, että on tullut aika kyseenlaistaa perinteisen feminismin lähtökohdat ja ajattelukaavat. On syntynyt sellainen naisryhmä, joka osaa arvostaa naiseuttaan ilman sen jumaloimista. He osaavat käyttää kaikkia niitä avuja, joita edelliset sukupolvet ovat heille opettaneet, omaksi hyödykseen ja ilokseen. He eivät niele miehiä, eivätkä käytä miehiä, vaan voivat vallan mainiosti viihtyä parisuhteessa. Toisaalta, mikäli he päättävät niellä miehiä tai käyttää heitä, he onnistuvat siinä perinteisiä feministejä paremmin, sillä he ovat kuluttaneet aikansa tutustumalla miehen olemukseen siinä missä omaansakin. Heitä eivät sido feminismin säännöt ja stereotypiat ja silti he kokevat olevansa Naisia isolla N:llä. Ja on tullut aika päästää tämä Nainen sille paikalle, joka hänelle synnyinoikeudella kuuluu, ei miestä ylempänä eikä alempana, vain erilaisena. Tämä Nainen osaa kantaa rintansa, kurvinsa, seksuaalisuutensa, korsettinsa ja aistillisuutensa pää pystyssä ja tietäen, että häntä ihaillaan. Eikä tuolta Naiselta kielletä älyllisyyttä, päinvastoin. Mutta sen sijaan, että hän automaattisesti toimisi ismien pohjalta, hän toimii naiseutensa pohjalta ja osaa ottaa siitä kaiken irti.
Alas feminismi, eläköön todellinen Nainen!
Ennen 60-lukua feminismi ei ollut muotia eikä kyennyt synnyttämään kansanliikettä, ja sen nimen alle kätkeytyvät ajatukset ja ideat olivat luonteeltaan paitsi monipuolisia, myös keskenään paikoin ristiriitaisia. Sitten tuli 60-luku hippiliikkeineen ja naiset "räjäyttivät tajuntansa" polttamalla marihuanan ohella myös rintaliivinsä ja ryhtymällä lesboiksi. Täysin ymmärrettävä reaktio, kun takana oli vuosisatoja jatkunut poliittinen ja inhimillinen ihmisoikeuksien riisto koko naissukupuolelta. Reaktio oli kuitenkin melko impulsiivinen, hätäinen ja onnistui ilmentämään maaailmalle vain vapautumisen ensihurmoksen... ja siihen se sitten jämähtikin. Edistystä ei ole juuri sen jälkeen tapahtunut, olla feministi tarkoittaa edelleen suurimmaksi osaksi sitä, ettei suostu naisen perinteiseen rooliin ja välttelee siksi sellaisia patriarkaatin riistoyrityksiä kuten esim. tiskaaminen tai leipominen.
Feminismin valoisia puolia oli tietysti naisten älyllisyyden palauttaminen ja tasa-arvoinen mahdollisuus (siis periaatteellinen, käytännön laahatessa vielä perässä) toteuttaa itseään haluamallaan tavalla taiteellisesti ja tieteellisesti. Tästä feminismin ansiosta voidaan varmasti olla erittäin kiitollisia; muutenhan en minäkään viettäisi aikaani kirjoittaen, vaan luututen lattioita. Mutta vaikka feminismi siis saikin aikaan paljon positiivisia mullistuksia naisten elämässä, heitti se samalla toisella kädellä lapsen pesuveden mukana pois. Naisilta riistettiin oikeus valita itse vapautumisensa muodot, naiseuden olemusta määriteltiin tiukasti ensimmäistä kertaa historiassa ja saatiin näin aikaan lukuisia, turhia stereotypioita, jotka enemmänkin latistavat kuin kohottavat naiseuden kokemusta. Myös seksuaalisuutta ja sen ilmenemismuotoja yksioikoistettiin feminismin vanavedessä melkoisesti. Esimerkiksi nainen, joka edelleen halusi pukeutua korsettiin oli auttamatta feminismin "avun" ulottumattomissa, halusi tai ei. Samoin nainen, joka halusi edelleen valmistaa perheelleen ruokaa ja peräti nautti siitä, oli hänkin toivoton tapaus. Kaikenlainen aistillisuus, seksikkyys ja niiden oheis-ilmiöt muuttuivat nekin luonnollisista ilmiöistä luonnottomiksi naista alistaviksi piirteiksi. Suvaitsevaisuus loppui siis tähän. Ja jos ei ollut valmis ostamaan koko feminismipakettia, ei saanut palaakaan siitä.
Tämä tiukka suhtautuminen oli tyypillistä etenkin 70- ja 80-luvun feminismille, 90-luku toi jo monipuolisempia feminismin toteuttamismahdollisuuksia, joskin niiden suosio on edelleen heikompi kuin perinteisen feminismin. Siksi pureudun tässä vain tuohon perinteiseen feminismiin ja sen suhteeseen niihin naisiin, joilla on toisenlainen kuva naiseudestaan. Mutta mikä voisi olla tuo toinen kuva?
Kauneus
Nainen on luonnostaan ihmissilmään kaunis olento, sen hahmottavat niin feministit kuin muutkin ihmiset. Nainen on pehmeämpi ja kurvikkaampi kuin mies, ja naisten muodot ovat ainakin näppituntumalta vaihtelevammat kuin miesten. Esimerkiksi kahta identtistä rintaparia tuskin löytää, ja samoin on laita muittenkin naisellisten muotojen kanssa. Opimme kuitenkin jo hyvin nuorina, mikä on yleisesti käsitetty kauniiksi. Tämä kauneuskäsitys on feminismin mukaan vääristynyt, ja ei-feministinkin näkökulmasta se on perinjuurin yksipuolinen eikä vastaa todellisuutta. Tuskin löytyy montakaan ihmistä, joiden mielestä missikilpailujen osanottajat olisivat todella kauniita, ainakaan kauniimpia kuin kadulla satunnaisesti vastaankävelevät naiset. Persoonallisuuden puuttuminen missi- ja mallimaailmasta luo sellaisen kauneusihanteen, jonka täyttävät vain nuo lavastetut mallit ja missit itse ja hekin vain valokuvissa. Joidenkin mielestä kauneus säteilee ihmisen sisältä pinnalle, mutta tähän kategoriaan lasketaan yleensä pelkästään sellaisia naisia, joiden pintasilaus koostuu teeskennellyistä hyveistä ("Haluan auttaa maailman köyhiä lapsia")ja suupielistä, jotka ovat alati hymyssä ("Ei minua koskaan masenna!"), eli käytännössä siis niitä samoja missiehdokkaita.
Kauneus on tietysti hyvin monitulkintainen käsite, josta jokaisella lienee oma mielipide. Mutta viedäänpä asia takaisin todellisuuteen ja käytännön elämään. Kauneus on seksuaalisuutta, eikä sen havaitsemista voida irrottaa seksuaalisista mieltymyksistä. Kaunis on se nainen, joka saa miesten katseet kääntymään. Feministit kokisivat tällaisen huomion riistona ja näpäyttäisivät nopeasti peräänsä kuolaavaa miestä verbaalisella hyökkäyksellä. Myös nk. varatut naiset kokevat tällaisen huomion ahdistavana, jopa uhkaavana, vaikka mikäli he todella eläisivät suhteessa, jonka luonne on pysyvä, he eivät reagoisi niin. Asia erikseen ovat tietysti nämä nk. kähmijät, joiden ihailu on yleensä ilmaistu humalassa ja fyysisesti. Tällaiset tapaukset voidaan kuitenkin kokea huvitteluna ja ottaa tavoitteekseen miehen oman käyttäytymisen peilaaminen häneen itseensä. Silti, kähmijät ovat vähemmistö, suurin osa naisen kauneuden ihailijoista ilmaisee ihailunsa verbaalisesti tai elein. Luulisi, että nainen, joka hallitsee seksuaalisuutensa ja tiedostaa oman arvonsa, osaa arvostaa myös miehissä herättämäänsä reaktiota ja osaa ottaa sen vastaan? Luulisi, että näin olisi, muttei ole.
Itsetunto ja ihmissuhde
Feminismi on mennyt kovin kauas ihmisen luonnosta korostamalla älyllistä tunteellisen yli ja kieltämällä naiselta seksuaalisuutensa vapaan ilmaisun. Feminismin esiintuoma vapauden käsitys näyttää nimittäin pitävän sisällään ehkä enemmän rajoitteita kuin esifeministinen käsitys sukupuolten vapaudesta. Sillä vapautta ei edusta sellainen ajatus, jonka mukaan naisen pitäisi esim. kieltäytyä sukupuolisesta kanssakäymisestä siksi, ettei häntä kohdella miestä korkea-arvoisempana. Monen naisen itsetunto on feminismin myötä noussut ja tämä on tietysti loistava asia. Mutta jossain kulkee kuitenkin mielekkyyden ja mielettömyyden raja; itsekorostus ja omanarvontunto saa joskus naurettavia mittasuhteita ja tuloksena on nirppanokkaisia, itsekkäitä ja tyytymättömiä naisia, joista kukaan ei todella pidä. Ajatus siitä, että naista pitäisi suhteessa kohdella paremmin kuin hän itse kohtelee miestä, on peräisin tästä yliampuvasta itsetunnosta.
Jos todella halutaan miehen jumaloivan naista, silloin on työskenneltävä sen mukaan, mitä tietää miehen haluavan. Sillä jumalattaret toimittavat (tai antavat ymmärtää toimittavansa) aina sen, mitä heiltä halutaan, eivätkä suinkaan käske palvojiensa unohtaa omia fantasioitaan. Palvojien fantasiat ja niihin tutustuminen on mielenkiintoista erityisesti siksi, ettei niistä voi päätellä mitään vain katsomalla ulkokuorta. Monet naiset eivät kuitenkaan halua kuullakaan miehen irstaista himoista, sillä ne ovat heidän mielestään vääristyneitä ja naista alentavia.
Miehen ja naisen välisestä kanssakäymisestä koostuu kuitenkin nk. ihmissuhde; käsite, jolla ei ole suoranaista merkitystä, vaikka sitä toistellaan innolla. Voidaan kuitenkin olettaa, että "ihmissuhde" olisi kahden (tai useamman) ihmisen välinen hienovarainen emotionaaliseen, seksuaaliseen ja älylliseen kanssakäymiseen perustuva suhde. Nykyisellään/pahimmillaan tuo ihmissuhde koostuu osapuolten jatkuvasta valtataistelusta niin sängyssä kuin sen ulkopuolella. Se, että feminismin kautta nainen on saanut moraalisen ylilyöntiaseman mieheen verrattuna tässä taistelussa, ei mielestäni edusta tasa-arvoa eikä vapautumista.
Mies on kuin nainen, nainen on kuin mies?
Nainen voi paremmin palvella itseään ja maailmaa olemalla rehellinen itselleen. Naisella on avuja ja piirteitä, joita miehillä ei ole, ja päinvastoin. Tasa-arvoa on arvostaa näitä piirteitä ja hyödyntää niitä elämässään. En tarkoita nyt sitä, että naisten tulisi olla stereotyyppisiä bimboja ja miesten vastaavasti machoja, vaan aivan luonnollista naiseuden/miehuuden esiintuomista sen sijaan, että pyrittäisiin hämärtämään niitä ja tekemään molemmista sukupuolista irvokas sekoitus, joka ei viehätä ketään.
20-luvulla, kun feminismi sai varsinaisen alkunsa, naiset korostivat älyllisyyttään vallitsevan muodin avulla; pukeutumalla rinnat, lantion ja takapuolen litistäviin korsetteihin ja nk. putkilomekkoihin. Hiukset leikattiin lyhyiksi ja sormien väliin puristettiin savuke. Naisen älyllisiä mahdollisuuksia esiintuotiin peittämällä naiseus ja tekemällä naisista miesten kaltaisia. Nykyinen feminismi kulkee paljolti samoilla linjoilla. Samoin kuuluu olennaisena osana feminismiin, että naiset hakeutuvat miesvaltaisille aloille töihin ja kuntoilevat kaksinverroin miehiin verrattuna saavuttaakseen samat fyysiset ominaisuudet. Naisesta on tullut äijä.
Tulevaisuuden Uusi Nainen?
Olen sitä mieltä, että on tullut aika kyseenlaistaa perinteisen feminismin lähtökohdat ja ajattelukaavat. On syntynyt sellainen naisryhmä, joka osaa arvostaa naiseuttaan ilman sen jumaloimista. He osaavat käyttää kaikkia niitä avuja, joita edelliset sukupolvet ovat heille opettaneet, omaksi hyödykseen ja ilokseen. He eivät niele miehiä, eivätkä käytä miehiä, vaan voivat vallan mainiosti viihtyä parisuhteessa. Toisaalta, mikäli he päättävät niellä miehiä tai käyttää heitä, he onnistuvat siinä perinteisiä feministejä paremmin, sillä he ovat kuluttaneet aikansa tutustumalla miehen olemukseen siinä missä omaansakin. Heitä eivät sido feminismin säännöt ja stereotypiat ja silti he kokevat olevansa Naisia isolla N:llä. Ja on tullut aika päästää tämä Nainen sille paikalle, joka hänelle synnyinoikeudella kuuluu, ei miestä ylempänä eikä alempana, vain erilaisena. Tämä Nainen osaa kantaa rintansa, kurvinsa, seksuaalisuutensa, korsettinsa ja aistillisuutensa pää pystyssä ja tietäen, että häntä ihaillaan. Eikä tuolta Naiselta kielletä älyllisyyttä, päinvastoin. Mutta sen sijaan, että hän automaattisesti toimisi ismien pohjalta, hän toimii naiseutensa pohjalta ja osaa ottaa siitä kaiken irti.
Alas feminismi, eläköön todellinen Nainen!
Vastaukset 16
Vanhimmat
pitkä juttu. En usko, että olet nainen, mutta siitä vaan. Näitä feminismiä typistäviä pohdintoja olen lukenut tältä palstalta ennenkin. Kaikissa ismeissä on erilaisia painotuksia ja suuntauksia, myös yksilöinä meillä on huomattavasti vivahteikkaampia näkemyksiä, kuin mitä esität. Tasa-arvoiset mahdollisuudet luovaan maailmaan pyrkiminen on kuitenkin yhteinen ydintavoite, siitä en luovu.
Esim. minun päämääräni ei ole olla Nainen isolla N:llä, vaan ihminen. Hyvä, taitava, osaava, välittävä ihminen. Ja olen lisäksi nainen (ks. alkukirjain). Tykkään olla nainen, patriarkaatin aiheuttamista vaikeuksista huolimatta. Enkä koe pääasialliseksi habitusvelvoitteekseni olla "näppituntumalta" kaunis, kiihottava tms. Näppejä saa irroitella muutenkin ihan riittävästi. Sorry, "sisko".
Oikeasti, te olette pahempia kun natsit ja kommunistit, olette paljon fanaattisempia. Ette yksinkertaisesti pysty uskomaan, että Suomessa olisi naisia, jotka eivät kannata feminismiä, tai ajattele kuten kunnon feministi. Epäilette heti henkilön olevan mies, jos hän ei ajattele kuten kunnon feministi.
Ihan itsenne vuoksi, herätkää ja avatkaa silmänne.
Ja sinäkö olisit oikea henkilö tiedottamaan oikeasta feminismistä?
Minä en tiedä feminismistä paskan vertaa, mistä sinä nyt tuollaisen väitteen vetäisit, että minä tiedottaisin oikeasta feminismistä?
Totesin vain teidän femakkojen olevan fanaattisuudessa vailla vertaa, natsien kanssa samalla viivalla. Jos natsit näkivät maailman mustavalkoisena, tietyn rodun paremmuutena, näette te siten, ettei naisia, jotka sisimmässään eivät ole feministejä, voi olla olemassa. Heidän on pakko olla miehiä.
Miksi et usko kirjoittajan olevan nainen? Hieman ihmettelen palstalla esiintyvää mielipiteiden sukupuolittamista. Onko sinun mielestäsi ihmisten mielipiteet ja ajatukset jotenkin riippuvaisia sukupuolesta? Vai onko niin, että aito ja oikea nainen ei voi haluta olla kotiäiti? Mielestäni on jotenkin perustavanlaatuisesti mätää ajatuksessa, jonka mukaan ihmisen ajatukset muovautuisivat sen mukaan onko hänellä munat vai munasarja.
Kyseessä oli vain ihmisen, tässä tapauksessa hänen sukupuolensa oli nainen, pohdiskelu. Kirjoitus sisälsi hänen mielipiteitään ja näkemyksiään. Feminismikö kieltää naisen ajattelen ks. tavalla?
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.....
..on ilmetty feministi. Millainen nainen sinun mielestäsi jaakko EI ole feministi? Kerro mitä hän on, älä vain mitä hän ei ole.
Kyllähän se kieltämättä sukupuoli paljolti määrää millaisia ajatuksia lapsikin jo päähänsä saa.
Poikia ja tyttöjä kohdellaan ja kasvatetaan eri tavalla ja sitten olemme fyysisestikin erilaisia.
Naisen elämä on erilaista kuin miehenä eläminen.
Et sinä minua hämää, veliseni.
Oletko ajatellut mitkä ovat motiivisi moiseen vaivannäköön?
Olen lukenut tällä palstalla kommenttejasi ihmisten kirjoituksiin. Jotenkin tuntuu, että tietoisesti yrität nostaa naista jalustalle ja painaa miestä alas. Samalla tukkeudut todella ahtaisiin mielipiteisiin. Tästäkin kommentistasi näkee, että et usko naisen ajattelevan ks. tavalla. Luulet jotenkin olevasi vapaa ajattelija ja tasa-arvon soihdun kantaja? Mutta kun hetken luet itse kirjoituksiasi niin huomaat omaavasi todella ahtaat ja kaavamaiset käsitykset siitä mitä nainen ja mies ovat/tulis olla..
Katsotko sinä sitten olevasi vapaa naisen ja miehen eroista?
Naisella ja miehellä on eri kieli, ei sille mitään voi.
..että oma tekstisi oli erittäin feministinen. Tuollainen "naista naisena arvostava" ajattelu nimittäin on yksi olennainen femimismin muoto, feministejä on näet moneen junaan, kuten sivistyneenä ihmisenä varmasti tiedätkin.
Itse en näe esittämäsi kaltaista perinteistä feminismiä nykypäivän ongelmana. Sellainen naisten ryhmä, jotka haluaisivat olla miehiä ja ilmaisevat tämän pukeutumalla miehiksi ja latistamalla kurvinsa, on nimittäin erittäin pieni, jos sellaista ollenkaan onkaan. Minä ainakaan en tunne ainuttakaan tällaista naista. Sen sijaan tunnen useita naisellisuuteensa tyytyväisiä ja juuri sitä korostavia naisia, tällaisiahan kävelee päivittäin kaduilla vastaan massoittain.
Vähän epäselväksi minulle jäi, kannustitko naisia vapaaseen seksuaaliseen hurvitteluun vai siitä pidättäytymiseen. Minun ymmärtääkseni ainakin perinteiseen feminismiin kuuluu ajatus naisten yhtäläisestä oikeudesta miesten kanssa seksihurjasteluihin, eikä suinkaan käsky pidättäytyä siitä. Sen sijaan naisten seksuaalisuuden RAJOITTAMINEN on perinteisen feminismin vastakohta.
Mutta vaikka arvostankin naisellisia piirteitä ja todella annan niille kunniansa (tämähän onkin nimenomaan feminismiä), niin se ei tarkoita ainakaan sitä että minulle olisi ihan okei, että naisille ja miehille asetetaan erilaiset pelisäännöt, eli naisille paljon enemmän rajoituksia/kieltoja/käskyjä.
Ja miksi näet, ettei feminismistä ole sen alkuaikojen jälkeen ollut juuri hyötyä? Minä näkisin siitä todellakin olleen naisille runsaasti hyötyä. Vaikka käytännön elämä tuleekin aina teorian perässä, on hyvä että edes periaatteet ovat ihmisten tiedossa, eikä voida väittää ettei käytännössä olisi tapahtunut mitään. Harva nainen nykyään joutuu valittamaan opinnoissa tai työelämässä sukupuolensa tähden.
Puhuit kuitenkin ilmeisesti vain yhteen ääripäähän menevästä feminismistä, joten vastaukseni saattoi mennä ohi otsikon. Mutta kiitokset pitkästä ja huolellisesta vastauksestasi!
Kiitos pitkästä ja huolellisesta ALOITUKSESTASI.
Taas esitellään ihmisille mallia siitä, millainen pitäisi olla. Jos joku nainen on sitä, mitä kutsutaan 'miesmäiseksi', eikö se ole ihan hyväksyttävää? Kuulosti siltä, että sinun mielestäsi se olisi jotenkin huonompaa kuin tämä ns. 'naisellisuus' (ymmärsinkö väärin?).
Olen kuullut PALJON samanlaisia kommentteja kuin sinun mielipiteesi. Siitä kai voisi päätellä, ettei naisia suinkaan yleensä painosteta olemaan 'miesmäisiä', vaan päinvastoin.
Todella hieno huomio.
Naisia painostetaan olemaan enemmän ja enemmän naisellisia ja seksikkäitä, ei miesmäisiä, sitä pidetään tosi pahana.
Naisten pitää olla niinkuin aina, kaunistaa itsensä miestä varten ja omistaa elämänsä miehen miellyttämiseen ja passailuun.
roskaa
Minulle feminismi merkitsee naisen ja miehen tasa-arvoisuutta oikeuksien, palkkojen, yms. tasapuolisuudessa. Suostumattomuus perinteiseen naisen rooliin; hellan ja nyrkin väliin, on jo ensin mainitsemieni kriteerien myötä poissuljettu asia! Feminismi ja hippi-liike on mielestäni 2 eri asiaa. Hipit vaativat lähinnä seksin vapautumista, marin polttelua kukkaseppeleet kaulassa, helmet räiskyen puistoissa ja pusikoissa. Rintaliivien polttamista ja naisten tajunnan räjäyttämistä en katso myöskään feminismin, vaan hippien aikaansaannokseksi! Samoin "lesboksi alkamisen", hipille sekin sopi paremmin, kun aatteena oli ns. sekstaile kaikkien kera, ketä kiinni saat! Ehkä "telaketjufeministejä" lukuunottamatta feminismi ei kiellä naista olemasta nainen, eikä käske muuttumaan mieheksi!! Ja mies saa olla mies! Ääriryhmiä on joka liikkeessä, ei silti pidä yleistää!!