niin raskas, ettei jaksa enää kantaa.
Kirjoittaako rippipappi sitten jälkeenpäin jossain temppelin takahuoneessa tämän ripittäytyjän nimen ja päivämäärän "rippikirjaan"?
Jos kirjoittaa niin lisätäänkö siihen vielä ripittäytyjän synnit, jotka siinä tilanteessa annettiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?
Kirjoittaako rippipappi sitten jälkeenpäin jossain temppelin takahuoneessa tämän ripittäytyjän nimen ja päivämäärän "rippikirjaan"?
Jos kirjoittaa niin lisätäänkö siihen vielä ripittäytyjän synnit, jotka siinä tilanteessa annettiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
unohtaa ripittäytyjän synnit. Niitä ei muistella koskaan enää, eikä ainakaan kirjata minnekään ylös eikä pappi saa koskaan kenellekään kertoa, mitä on synnintunnustuksella kuullut.
Tiedätkö mikä oli rippikirja? Luterilaisessa kirkossa Suomessakin vielä 1800-luvulla oli tapana ennen ehtoollista kuulustella ehtoolliselle aikovilta heidä kristinopin taitoaan. Rippikirjaan merkittiin sitten tällaisen kuulustelun tulos, sekä tietysti se kuinka monta kertaa vuodessa jokainen oli käynyt ehtoollisella ja kristinopin kuulustelussa.
Varsinaista ripittäytymistä eli syntien tunnustamista vanhaluterilaisuus ei sen sijaan tuntenut. Lutherhan oli poistanut ripin sakramenttien joukosta. Ainoastaan julkisyntiset joutuivat tekemään synnintunnustuksen kirkossa koko seurakunnan edessä. Julkisyntisiä olivat erilaisista rikoksista tuomitut. Tämä seurakunnan edessä tapahtuva julkirippi oli kirkkorangaistus.
Vallitsi ehtoollispakko. Jokaisen aikuisen piti käydä ehtoollisella ainakin kerran vuodessa kirkkorangaistuksen uhalla. Ehtoollisen laiminlyömisestä saattoi olla myös maallisia seuraamuksia. Ei esim saanut hakemaansa virkaa.
1600- ja 1700-lukujen vaihteessa hallinnut Venäjän keisari Pietari I (Suuri) ihaili luterilaisia valtiokirkkoja. Hän alisti Venäjän ortodoksisen kirkon hallitsijan valvomaksi vationkirkoksi. Venäjän ortodoksinen kirkko oli valtiokirkko vallankumoukseen asti.
Niinpä Venäjälläkin ruvettiin pitämään kirjaa ehtoollisella kävijöistä, mutta kenenkään synnintunnustuksella käyneen syntejä ei tietysti merkitty muistiin minnekään. Eikä myöskään pidetty katkismuskuulusteluja niin kuin luterilaisessa kirkossa. Vuotuinen ehtoollisella käyminen merkittiin sen sijaan henkilön kotimaan passiin. Tämä ennen kaikkea lahkolaisten valvomiseksi. Lahkolaisethan eivät käyneet synnintunnustuksella eikä ehtoollisella.
telemään uusia uteluita ortodoksien ihmeellisetä maailmasta.
Kiitos tyhjentävästä vastauksesta.
Itse olen sen verran nurjamielisempi, että provosoidun ja vastaan kysyjälle, että
a) jokaisen ihmisen syntisäkki on jatkuvasti sietämättömän raskas.
b) katumuksella käydään kerran viikossa (ja joku kerran 10 vuodessa). Säkkien kokoja ei mitata.
Syntisäkkini painaa! Turussa on pattitilanne. Ei ole isä-Petriä jolle tunnustaisin. Ehkäpä täytyy tyytyä olemaan syntiensä kanssa. Huomenna tulee Esipaimen käymään.Miksei hän ota vastaan synnintunnustuksia?
Miksi Henlsingin papit eivät vastaa tiedusteluihin? (ehkä he eivät halua sekaantua "Turun tautiin")
Meitä on monta heitteillä!
Kai kirkkoherralla on joku vt..????? Kai joku on, jolle voi tunnustaa???
"Turussa on pattitilanne. Ei ole isä-Petriä jolle tunnustaisin."
Miten niin "ei ole"? Ainakin sunnuntaina näkysi olevan.
Jos "isä-Petriin" uskot, käyös kinttuun kuin sika limppuun.
"Miksi Henlsingin papit eivät vastaa tiedusteluihin?"
Kai nyt Henslingin papit tiedusteluihin vastaavat. Olisisiko vika tiedusteliassa?
pappeja eli metropoliittakin ottaa tarvittaessa vastaan synnintunnustuksia. Jos teillä turkulaisilla on pulaa rippi-isistä, niin soittakaa metopoliitalle ja vaatikaa häntä ottamaan teidät ripille!
"Jos kirjoittaa niin lisätäänkö siihen vielä ripittäytyjän synnit, jotka siinä tilanteessa annettiin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?"
Selvä se. Merkitään vähän niinkuin apteekin miinuskirjaan. Onhan kaikesta oltava tarkat tilit ja tositteet, jottei tarvi jälkiäpäin setviä.
hyvät ja pahat teot.
Sitten viimmesellä tuomiolla vihkot avataan ja tuomiot julistetaan.
Kannatta käydä usein tunnustamassa syntinsä ja lisäksi kannattaa tehdä hyviä tekoja vaikkapa antaa kolikko kadun kulmassa istuvalle kerjäläiselle.
Kerjäläisellä voi olla monta suuta ruokittavana ja vaatetettavana. Kirkkokaan kun ei oikein enää köyhiä avusta kun sen rahat menee kaikki palkkoihin ja kiinteistönhoitoon.
Sillä tavalla hyviä tekoja tekemällä varmistuu taivaspaikka kuin Manulle illallinen.
isä-Petri Turussa on antanut rahaa kerjäläisilleja leipää nälkäisille! Muista seurakunnista en tiedä.
Synnintunnustukset olisivat paikallaan itse kullekin, mutta ei tähän kuole. Joulu voi ollavähän raskaampi tänä vuonna.
että viimeisellä tuomiollakaan ei Jumala enää vaadi teiltä tilintekoa synneistä, joista olette tehneet katumuksen ja saaneet synninpäästön. Tämä on se armo, joka meille katumuksen sakramentissa annetaan.
Lisäksi kuka pappi vain voi antaa synninpäästön, vaikka tietysti on aina mukavinta käydä synnintunnustuksella tutun rippi-isänsä luona.
Hyviä tekoja ei tehdä ansiomielessä, vaan siksi, että olemme kiitollisia Jumalalle, kun olemme saaneet syntimme anteeksi. Näin haluamme levittää hyvyyttä ympärillemme.