apua pelkoon

Sama neuvo kuin edellisellä. Vaihda hammaslääkäriä, se voisi auttaa tässä tilanteessa, etsit niin kauan, että löydät aivan täysipäisen tapauksen, tämän "huutajan" tilalle.

Vaihto onnistuu myös kunnallisella puolella, sanot syyksi, että ei oikein kemiat pelaa tai muuta vastaavaa. Vaihtoa voit kunnallisella puolella kysyä siitä toimistosta,jossa tehdään näitä ajanvarauksia.

Olisit vaikka purrut sitä käteen hoidon aikana, jos et muuta voinut.

Ja tosiaan vaihtoon vaan... Ei tuollaisia tarvitse maksavan asiakkaan sietää.

hammaslääkäriä kirjoitti:

Olisit vaikka purrut sitä käteen hoidon aikana, jos et muuta voinut.

Ja tosiaan vaihtoon vaan... Ei tuollaisia tarvitse maksavan asiakkaan sietää.

vaihdan juu :) on tässä uuden hyvän hammaslääkärin nimi tiedossa. Tämä uusi on kuulemma oikein rauhallinen, hyvä ja mukava vanhempi nainen (siis yli 40) tietää mitä tekee :)

en kyllä voisi suositella tuota nimellä mainitsematonta mies hammaslääkäriä kenellekkään, eräs vanha rouva minulle paljasti että että kun oli ollut kenkäliikkeessä töissä ekan kerran ku hän näki tämän minun mieslääkärin(ei tiennyt kuka hän on) hän ihmetteli mikäs mies se tuo on, 15 minuuttia oli peilannu itseään sivulta ja takaa, kävellyt edes takaisin kun oli ostanut KUMISAAPPAITA, ja sit oli joutunu samaiselle miehelle hammaslääkäriin.
2 kertaa urhoollisesti oli käynyt, ja sitten pyysi vaihtoa, mulle riitti ensimmäinen :)

aapuva kirjoitti:

vaihdan juu :) on tässä uuden hyvän hammaslääkärin nimi tiedossa. Tämä uusi on kuulemma oikein rauhallinen, hyvä ja mukava vanhempi nainen (siis yli 40) tietää mitä tekee :)

en kyllä voisi suositella tuota nimellä mainitsematonta mies hammaslääkäriä kenellekkään, eräs vanha rouva minulle paljasti että että kun oli ollut kenkäliikkeessä töissä ekan kerran ku hän näki tämän minun mieslääkärin(ei tiennyt kuka hän on) hän ihmetteli mikäs mies se tuo on, 15 minuuttia oli peilannu itseään sivulta ja takaa, kävellyt edes takaisin kun oli ostanut KUMISAAPPAITA, ja sit oli joutunu samaiselle miehelle hammaslääkäriin.
2 kertaa urhoollisesti oli käynyt, ja sitten pyysi vaihtoa, mulle riitti ensimmäinen :)

Lue lisää

Hammaslääkäripelkoni juuret ovat jossain kaukana lapsuudessa. Kammosin kaikkia lääkäriin viittaavia ihmisiä ja tapahtumia niin pienestä kuin muistan, ja syy oli se neuvola. rokottaminen ja 'ei tää satu' tai 'nyt voi hiukan nipistää' -huuhaa. Kun se pistäminen sattui aina ihan perhanasti vaikka muuta väittivät. Aloin pelätä enkä luottanut.
Peruskouluaikana kouluhammaslääkäriksi osui oikea sadisti, tiuskiva, riuhtova akka joka teki pilkkaa pelosta tärisevistä lapsista. Puudutuksen survaisi koko käsivartensa voimalla ja pora vingahti käyntiin samalla sekunnilla kun neula sujahti ikenestä ulos. ei paljon ehtinyt puutua. Sama sadisti hoiti myös oikomahoitoni. Ei ollut nääs oikeutta valita, ja sadisti oli päätynyt koululaisia rääkkäämään varmaan juuri siksi kun aikuiset saivat suunsa auki myös aikaa varatessaan ja ilmoittivat etteivät sen eukon revittäväksi lähde.
Nykyään en pelkää hammaslääkäriä, vaan minusta siellä on ainoastaan hiukan kurjaa mutta hurjan mielenkiintoista käydä. Selitys löytyy kahdesta rauhallisesta ja mukavasta hammaslääkäristä joiden luona aloin käydä myöhemmin, joskus lukioaikana. Oli kotona puhetta tästä sadistisesta akasta, ja isäni vinkkasi että kaupungin toisessa hammashoitolassa huseeraa mukavampaa sakkia. Sinne siis, kun sai valita.
Nämä mukavammat hampilääkärit kyselivät ja keskustelivat ennen hoidon aloittamista, kertoivat mitä näkivät, kertoivat miten niitä löydöksiä tullaan hoitamaan ja selittivät koko ajan mitä tekevät nyt ja mitä seuraavaksi. Ja antoivat puudutuksen vaikuttaa (ylipäänsä antoivat puudutuksen ilman mitään syviä huokauksia ja silmien muljautteluita!). Ennenkuin poraaminen tms aloitettiin, he sanoivat että 'anna merkki jos sattuu niin lisätään puudutusta'. Heiltä uskalsi itsekin kysyä mikä nyt mieltä askarrutti. He esittelivät laitteita ja mitä niillä tehdään.

Lopulta menin mielelläni, uteliaisuutta kihisten jopa viisurien poistoon, koska luotin hammaslääkäriini ja siihen että hän tekee työnsä aiheuttaen minulle mahdollisimman vähän epämukavuutta. Tänäänkin kun jouduin akuutin kivun takia uuteen ja outoon hammashoitolaan en pelännyt. Juurihoito oli mielenkiintoista seurattavaa, olisin vaan toivonut että katosta roikkuisi peili josta voisi itse seurata mitä suussa tapahtuu.
Ikä, aikuisuus ja järkeily on auttanut pelkoon, mutta myös hoitavan henkilökunnan asenne ratkaisee paljon. Potilaan kohtaamisesta ja peloista ilmeisesti puhutaan nykyään lääkärikoulutuksessa enemmän koska noihin sadisteihin en ole aikoihin törmännyt. Millään terveydenhuollon osa-alueella.
On myös itse uskallettava reippaasti kysellä ja kertoa mitä pelkää, ja pyydettävä se puudutus jos sen haluaa. Itse pyydän sen nykyään aina, kun hampailleni tehdään jotain tarkastusta kummempaa, koska se hermoja vihlova kipu on se mitä pelkään ja vihaan eniten. Kun jo mennessäni tiedän, ettei kipua tarvitse kokea koska saan sen puudutuksen kun vain pyydän, ei ole pelättävää.
Miettikää omalla kohdallanne, MIKÄ siinä hammaslääkärikäynnissä pelottaa - ja pyrkikää ratkaisemaan se ongelma ihan konkreettisesti.