Hei se oli huumorii!
Tiedättekö te ihmistyypin, joka heittää tosi karmivan jutun - yleensä sellaisen, joka taatusti hypäyttää läsnäolijat ja joka on suunnattu jotakuta läsnäolijaa kohtaan varsin loukkauksenomaisena - ja sitten jonkun ilmaistessa harminsa sanoo liioitellun hekottelevasti 'hei se oli HUUMORII!'?
Minä vihaan sellaista 'huumoria'. Kun on usein aika ilmiselvää, että 'huumori' on tarkoitettu paperiveitseksi jonkun kylkilihaan. Ei kenestäkään oikeasti ole hassunhauskaa vitsi, jonka tarkoitus on nöyryyttävä tai alentava. En usko yhdenkään naisen nauttivan suuresti miesystävänsä harjoittamasta 'huumorista' jossa vihjaillaan naisen peräpään olevan leveä tai seksihalujen olevan harvinaisuudessaan kangasvuokon luokkaa. En usko yhdenkään miehen hekottavan aidosti, jos naisystävä heittää vitsiä miehen isosta mahasta jonka takaa ei mies näe elimiään tai miehen uskottomuusvarmuudesta potenssiongelmien tahi olemattomien halujen takia.
'Ei niin kovaa herjaa ettei puolta totta' on valitettavasti motto, joka pitää kutinsa. Ilkeällä huumorilla on tarkoitus sanoa jotain ja aiheuttaa jotain toiselle. Selittää voi, kädet levällään ja läsnäolijoiden huumorintajuttomuutta hämmästellen, mutta selitys vain pahentaa asiaa. Rakkaille ihmisille ei vittuilla - ja jos vittuillaan, olisi reilua edes vittuilla suoraan eikä muka-huumorin kautta.
Muistan erään entisen toverittaren, jonka lempipuuhaa oli alkaa heittää herjaa "villistä menneisyydestäni" (josta sai tasan tarkkaan kuvan, että kaiken nuoruuteni vietin mieshaaremia pitäen ja nuorukaisia aamiaiseksi syöden:-) vain silloin, kun tapasi minut jonkun miespuolisen henkilön seurasta. Muistan erään aviosiipan, joka tiesi varsin hyvin puolisonsa yrittävän laihduttaa ja kärsivän kovasti lihomisestaan, mutta heitteli kovasti huumoria muka norsunkokoisesta puolisostaan. Mitähän hemmetin hauskaa siinä on, että omilla jutuilla nostetaan lähimmäiselle kyyneleet silmiin ja aiheutetaan katkeraa nieltävää pitkäksi aikaa?
Okei, jos tuollainen on jonkun mielestä oikeasti hauskaa, hihitelkööt mielessään nokkelille jutuilleen, mutta pitäisivät edes päänsä kiinni. Monet heitot ovat sellaisia, että ne on julkitilanteessa vain nieltävä ja ohitettava (moni nauraa väkinäisesti mukana vaikka sydän räytyisi), ja kun päästään omiin oloihin, niitä surraan kovasti. Sellainen julkinöyryytys ei hevin unohdu, ei edes lyhytvihaiselta ihmiseltä. Eikä se unohdu läsnäolleilta ihmisiltäkään: on kiusallista katsoa toisen räpistelyä mukahuumoriverkossa - kiusallista, ja turhauttavaa, koska ei voi 'sotkeutua' toisten väliseen asiaan, vaikka tekisi mieli läväyttää nenä poskelle mukahumoristilta.
Jos mukahuumorin julmuus ei muuten mene perille, kannattaisi miettiä ehkä omaa arkaa kohtaansa ja tuumia, miltä tuntuisi, jos joku läheinen alkaisi viskoa roisia herjaa siitä julkisesti. Tosin tähän kohtaan ilkeän muka-huumorin heittäjät usein toteavat reteästi, että he kestävät sen kyllä. Jep, mutta suurin osa meistä ihmisistä on pehmeälihaista ja herkkäsydämistä kansaa - kannattaako väen väkisin toimia tavalla, joka aiheuttaa pään alaspainavaa kipua? Voisikos joskus kokeilla huumorinmuotoista kehumista pelkän ilkeilyn sijaan, jos kerran huumori on ainoa tapa sanoa mitään?
'Näin sen silmissä enkelin'
Miksi mukahumoristit eivät koskaan räväytä pöytään ihan hirveän muhkeaa julkikehua? Miksi ääniä päästään kuulevat ihmiset eivät koskaan saa käskyä viedä naapurille kukkia tai huutaa hississä, miten elämä on ihanaa? Miksei hullu näe koskaan lähimmäisen silmissä enkeliä tai hempeää jumalatarta? Miksei kukaan koskaan tuijota pistävästi, koska ihastelee kohteensa hiuksia (ja miksei kohde koe tuijotusta sellaisena)? Miksei kaupungilla koota jengiä kokoon ja marssita korjaamaan yksinäisen vanhuksen pihakeinua? Miksei työtoveri juonittele kollegoitaan olemaan jonkun työntekijän puolella tai kieroile alaiselleen ylennystä?
Miksi aina räväkät teot ja sanat tuntuvat painottuvan sinne ikävälle puolelle?
Lähde: Minttu Hapuli, osa 163
Tiedättekö te ihmistyypin, joka heittää tosi karmivan jutun - yleensä sellaisen, joka taatusti hypäyttää läsnäolijat ja joka on suunnattu jotakuta läsnäolijaa kohtaan varsin loukkauksenomaisena - ja sitten jonkun ilmaistessa harminsa sanoo liioitellun hekottelevasti 'hei se oli HUUMORII!'?
Minä vihaan sellaista 'huumoria'. Kun on usein aika ilmiselvää, että 'huumori' on tarkoitettu paperiveitseksi jonkun kylkilihaan. Ei kenestäkään oikeasti ole hassunhauskaa vitsi, jonka tarkoitus on nöyryyttävä tai alentava. En usko yhdenkään naisen nauttivan suuresti miesystävänsä harjoittamasta 'huumorista' jossa vihjaillaan naisen peräpään olevan leveä tai seksihalujen olevan harvinaisuudessaan kangasvuokon luokkaa. En usko yhdenkään miehen hekottavan aidosti, jos naisystävä heittää vitsiä miehen isosta mahasta jonka takaa ei mies näe elimiään tai miehen uskottomuusvarmuudesta potenssiongelmien tahi olemattomien halujen takia.
'Ei niin kovaa herjaa ettei puolta totta' on valitettavasti motto, joka pitää kutinsa. Ilkeällä huumorilla on tarkoitus sanoa jotain ja aiheuttaa jotain toiselle. Selittää voi, kädet levällään ja läsnäolijoiden huumorintajuttomuutta hämmästellen, mutta selitys vain pahentaa asiaa. Rakkaille ihmisille ei vittuilla - ja jos vittuillaan, olisi reilua edes vittuilla suoraan eikä muka-huumorin kautta.
Muistan erään entisen toverittaren, jonka lempipuuhaa oli alkaa heittää herjaa "villistä menneisyydestäni" (josta sai tasan tarkkaan kuvan, että kaiken nuoruuteni vietin mieshaaremia pitäen ja nuorukaisia aamiaiseksi syöden:-) vain silloin, kun tapasi minut jonkun miespuolisen henkilön seurasta. Muistan erään aviosiipan, joka tiesi varsin hyvin puolisonsa yrittävän laihduttaa ja kärsivän kovasti lihomisestaan, mutta heitteli kovasti huumoria muka norsunkokoisesta puolisostaan. Mitähän hemmetin hauskaa siinä on, että omilla jutuilla nostetaan lähimmäiselle kyyneleet silmiin ja aiheutetaan katkeraa nieltävää pitkäksi aikaa?
Okei, jos tuollainen on jonkun mielestä oikeasti hauskaa, hihitelkööt mielessään nokkelille jutuilleen, mutta pitäisivät edes päänsä kiinni. Monet heitot ovat sellaisia, että ne on julkitilanteessa vain nieltävä ja ohitettava (moni nauraa väkinäisesti mukana vaikka sydän räytyisi), ja kun päästään omiin oloihin, niitä surraan kovasti. Sellainen julkinöyryytys ei hevin unohdu, ei edes lyhytvihaiselta ihmiseltä. Eikä se unohdu läsnäolleilta ihmisiltäkään: on kiusallista katsoa toisen räpistelyä mukahuumoriverkossa - kiusallista, ja turhauttavaa, koska ei voi 'sotkeutua' toisten väliseen asiaan, vaikka tekisi mieli läväyttää nenä poskelle mukahumoristilta.
Jos mukahuumorin julmuus ei muuten mene perille, kannattaisi miettiä ehkä omaa arkaa kohtaansa ja tuumia, miltä tuntuisi, jos joku läheinen alkaisi viskoa roisia herjaa siitä julkisesti. Tosin tähän kohtaan ilkeän muka-huumorin heittäjät usein toteavat reteästi, että he kestävät sen kyllä. Jep, mutta suurin osa meistä ihmisistä on pehmeälihaista ja herkkäsydämistä kansaa - kannattaako väen väkisin toimia tavalla, joka aiheuttaa pään alaspainavaa kipua? Voisikos joskus kokeilla huumorinmuotoista kehumista pelkän ilkeilyn sijaan, jos kerran huumori on ainoa tapa sanoa mitään?
'Näin sen silmissä enkelin'
Miksi mukahumoristit eivät koskaan räväytä pöytään ihan hirveän muhkeaa julkikehua? Miksi ääniä päästään kuulevat ihmiset eivät koskaan saa käskyä viedä naapurille kukkia tai huutaa hississä, miten elämä on ihanaa? Miksei hullu näe koskaan lähimmäisen silmissä enkeliä tai hempeää jumalatarta? Miksei kukaan koskaan tuijota pistävästi, koska ihastelee kohteensa hiuksia (ja miksei kohde koe tuijotusta sellaisena)? Miksei kaupungilla koota jengiä kokoon ja marssita korjaamaan yksinäisen vanhuksen pihakeinua? Miksei työtoveri juonittele kollegoitaan olemaan jonkun työntekijän puolella tai kieroile alaiselleen ylennystä?
Miksi aina räväkät teot ja sanat tuntuvat painottuvan sinne ikävälle puolelle?
Lähde: Minttu Hapuli, osa 163
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta se ilkeämielinen vittuilu tulee kylläkin yleensä naisilta, baarissa esim. kun menee juttelemaan niin on ihan varma että ennemmin tai myöhemmin neiti iskee tarkoituksella juuri sinne mihin kuvittelee sattuvan eniten. Miehet vittuilee lähinnä jos ovat epävarmoja itsestään, naiset vittuilee testatakseen miten mies reagoi.
...baarissa kyllä vittuilee lähinnä naiset. Joka ikinen muija iskee ennemmin tai myöhemmin juuri sinne mihin luulevat sattuvan eniten, ihan vaan nähdäkseen miten mies siihen reagoi. Se ei edes ole mikään huono vitsi kuten tuossa tapauksessa josta valitat vaan kylmäverinen yritys horjuttaa miehen itsetuntoa ihan vaan testausmielessä.
hmm, serveri jumittui aiemmin kun yritin pistää viestin mutta näköjään se tuli läpi viiveellä...