Heinäluoma yhtyy globalisaatioraporttiin - talousjulkaisussa
REINO SUMMANEN, 13.12.2006
Valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma tyrmäsi talousneuvoston sihteeristön tuoreen globalisaatioraportin. Tai ainakin siltä se vaikutti. Jos Heinäluoma oli tosissaan, hän tyrmäsi myös itsensä. OP-ryhmän talousjulkaisuun kirjoittamansa artikkelin perusteella Heinäluoma olisi näet voinut olla yksi haukkumansa raportin kirjoittajista.
Asiantuntijaraportteja Suomen pärjäämiseksi yhdentyvässä maailmassa laaditaan melkein vuosittain ja työryhmiä istuu siellä ja täällä selvittämässä selviytymistä yleensä ja ero aloilla erityisesti.
Yhteistä näille raporteille näyttää olevan se, että jos niissä mainitaan kertaalleenkaan sanat työsuhdeturva, irtisanomissuoja tai jousto, ne joko vaietaan kuoliaaksi tai niillä pyyhitään pöytää.
Viimeksi näin tapahtui talousneuvoston sihteeristön globalisaatioraportille, jonka SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma lyttäsi jo ennen sen julkistamista. Raportti kun ei vastaa hallituksen linjaa eikä kelpaa seuraavienkaan hallitusneuvottelujen ohjelmapohjaksi. Sellaisenaan nieltäväksi sitä ei toki ollut tarkoitettukaan, minkä Heinäluomakin varsin hyvin tietää.
Se, ettei raportti mahdollisesti vastaa Matti Vanhanen (kesk.) hallitukseen linjaa, ei ole olennaista. Ensi keväänä paikkansa jättävä hallitus ei ryhtyisi värkkäämään raportin suosituksista lakiesityksiä, vaikka ne vastaisivatkin hallituksen linjaa. Olennaista on se, ettei raportissa ole Heinäluoman mielestä aineksia seuraavankaan hallituksen talouspoliittiseen ohjelmaan. Siis jos Heinäluoma on neuvottelemassa hallitusohjelmasta.
Näinköhän todella on? Heinäluoman ajatukset eivät näet poikkea kovinkaan paljon raportin keskeisistä johtopäätöksistä. Raportin joistakin suosituksista Heinäluoma voi olla toistakin mieltä – ainakin ennen vaaleja.
Ylitöiden verotus ongelmana
Kirjoituksessaan Osuuspankkiryhmän Chydenius -talousjulkaisussa (4/2004) Heinäluoma on samaa mieltä raportin kirjoittajien kanssa muun muassa siitä, että ns. ikäsidonnaisten menojen kasvun ja verotuksen kiristämisen välttäminen on haastava yhdistelmä. Väestön ikääntyessä eläke-, terveydenhoito- ja hoivamenojen voimakas kasvu edellyttää itse asiassa verotuksen kiristämistä.
Heinäluomankaan mielestä verotus ei kuitenkaan saa muodostua "liian kireäksi", koska se vaikuttaa silloin esimerkiksi työnteon kannattavuuteen.
- Yhdessä tulosiirtojen ja palvelumaksujen kanssa voi käydä niin, että työn vastaanottaminen ei nosta riittävästi käteen jäävää tuloa. Yhtä lailla ongelmallista on, jos ammattitaitoa kohentamalla – tai ylitöitä tekemällä – syntyvä lisätulo ei näy riittävänä ostovoiman kasvuna, Heinäluoma kirjoittaa.
Mitä muuta tämä on kuin kannustinloukkujen purkamista, eli yhteiskunnan maksamisen erilaisten tukiaisten ja työstä maksettavan palkan nykyistä parempaa yhteensovittamista? Suomeksi sanottuna työn verotuksen keventämistä ja/tai sosiaalietuuksien tarkistamista niin, että työn vastaanottamisesta tulee nykyistä kannattavampi vaihtoehto.
Lisätulojen rankan verottamisen tuomat ongelmatkin Heinäluoma tunnistaa ja tunnustaa. Ja senkin, että jos ostovoimaa halutaan lisää, korkeimpia marginaaliveroasteita on laskettava, kuten raporttikin suosittelee.
ETLA:nkin analyysi kelpaa
Heinäluoma kirjoittaa myös, että hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta on olennaista välttää heikon työllisyyden, kohoavien verojen ja siksi edelleen heikentyvän työllisyyden kierrettä. Sen oikaiseminen on erittäin vaikeaa.
Samassa lehdessä sattumoisin (?) kirjoittava Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoo saman asian näin:
- Jatkuvasti noustessaan veroasteet saavuttavat jossakin vaiheessa tason, jolla kansantalouden kustannukset nousevat varsin suuriksi. Silloin kansantalous voi ajautua itseään ruokkivaan heikon kasvun ja työllisyyden sekä rahoitusalijäämäisen julkisen talouden ja korkeiden veroasteiden kierteeseen.
ETLA oli yksi raportin laatijoiden käyttämistä tutkimuslaitoksista. Ei Heinäluoman ja Korkmanin johtopäätöksiin saa eroa rautakangellakaan.
Samaa mieltä Heinäluoma on Korkmanin – ja globalisaatioraportinkin – kanssa siitä, että julkinen taloutemme ei vielä valitettavasti ole "aivan kestävällä pohjalla" ottamaan vastaan väestön vanhenemisesta aiheutuvien sosiaalimenojen kasvua.
Vaikka valtiontaloudessa ja julkisessa sektorissa on nyt ylijäämää, sitä vaivaa "kestävyysvaje" (sustainnability gap), joka Heinäluoman johtaman valtiovarainministeriön mukaan on 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta, rahassa mitattuna noin kolme miljardia euroa.
Yksi Heinäluoman resepteistä tämän kestävyysvajeen kutistamiseksi on tehostaa työvoimapolitiikkaa, kehittää vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää ja parantaa työvoiman alueellista ja ammatillista liikkuvuutta.
- Myös opiskeluaikoja on syytä pyrkiä lyhentämään, Heinäluoma kirjoittaa.
Eivät nämäkään tavoitteet poikkea talousneuvoston sihteeristön käyttämien talousviisaiden näkemyksistä tai suosituksista.
Vieläkö öljytön Suomi kelpaa?
Ja tuskinpa Heinäluoma kiistää raportin suositukset siitäkään, että kallistuvaa energiaa vastaan on Suomessa taisteltava lisäämällä voimakkaasti ns. toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimusta ja tuotantoa. Ehdottihan Heinäluoma itse, että Suomi olisi öljytön vyöhyke vuoteen 2030 mennessä.
Uskottavaa ei ole myöskään se, että Heinäluoma ei hyväksyisi raportin ehkä merkittävintä suositusta: koulutuspolitiikan uudistamisesta.
Heinäluoma taitaa olla itsekin melkoinen talousviisas silloin, kun ei esiinny tv-lamppujen loisteessa, vaan pienilevikkisessä asiantuntijalehdessä.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=101033
REINO SUMMANEN, 13.12.2006
Valtiovarainministeri, SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma tyrmäsi talousneuvoston sihteeristön tuoreen globalisaatioraportin. Tai ainakin siltä se vaikutti. Jos Heinäluoma oli tosissaan, hän tyrmäsi myös itsensä. OP-ryhmän talousjulkaisuun kirjoittamansa artikkelin perusteella Heinäluoma olisi näet voinut olla yksi haukkumansa raportin kirjoittajista.
Asiantuntijaraportteja Suomen pärjäämiseksi yhdentyvässä maailmassa laaditaan melkein vuosittain ja työryhmiä istuu siellä ja täällä selvittämässä selviytymistä yleensä ja ero aloilla erityisesti.
Yhteistä näille raporteille näyttää olevan se, että jos niissä mainitaan kertaalleenkaan sanat työsuhdeturva, irtisanomissuoja tai jousto, ne joko vaietaan kuoliaaksi tai niillä pyyhitään pöytää.
Viimeksi näin tapahtui talousneuvoston sihteeristön globalisaatioraportille, jonka SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma lyttäsi jo ennen sen julkistamista. Raportti kun ei vastaa hallituksen linjaa eikä kelpaa seuraavienkaan hallitusneuvottelujen ohjelmapohjaksi. Sellaisenaan nieltäväksi sitä ei toki ollut tarkoitettukaan, minkä Heinäluomakin varsin hyvin tietää.
Se, ettei raportti mahdollisesti vastaa Matti Vanhanen (kesk.) hallitukseen linjaa, ei ole olennaista. Ensi keväänä paikkansa jättävä hallitus ei ryhtyisi värkkäämään raportin suosituksista lakiesityksiä, vaikka ne vastaisivatkin hallituksen linjaa. Olennaista on se, ettei raportissa ole Heinäluoman mielestä aineksia seuraavankaan hallituksen talouspoliittiseen ohjelmaan. Siis jos Heinäluoma on neuvottelemassa hallitusohjelmasta.
Näinköhän todella on? Heinäluoman ajatukset eivät näet poikkea kovinkaan paljon raportin keskeisistä johtopäätöksistä. Raportin joistakin suosituksista Heinäluoma voi olla toistakin mieltä – ainakin ennen vaaleja.
Ylitöiden verotus ongelmana
Kirjoituksessaan Osuuspankkiryhmän Chydenius -talousjulkaisussa (4/2004) Heinäluoma on samaa mieltä raportin kirjoittajien kanssa muun muassa siitä, että ns. ikäsidonnaisten menojen kasvun ja verotuksen kiristämisen välttäminen on haastava yhdistelmä. Väestön ikääntyessä eläke-, terveydenhoito- ja hoivamenojen voimakas kasvu edellyttää itse asiassa verotuksen kiristämistä.
Heinäluomankaan mielestä verotus ei kuitenkaan saa muodostua "liian kireäksi", koska se vaikuttaa silloin esimerkiksi työnteon kannattavuuteen.
- Yhdessä tulosiirtojen ja palvelumaksujen kanssa voi käydä niin, että työn vastaanottaminen ei nosta riittävästi käteen jäävää tuloa. Yhtä lailla ongelmallista on, jos ammattitaitoa kohentamalla – tai ylitöitä tekemällä – syntyvä lisätulo ei näy riittävänä ostovoiman kasvuna, Heinäluoma kirjoittaa.
Mitä muuta tämä on kuin kannustinloukkujen purkamista, eli yhteiskunnan maksamisen erilaisten tukiaisten ja työstä maksettavan palkan nykyistä parempaa yhteensovittamista? Suomeksi sanottuna työn verotuksen keventämistä ja/tai sosiaalietuuksien tarkistamista niin, että työn vastaanottamisesta tulee nykyistä kannattavampi vaihtoehto.
Lisätulojen rankan verottamisen tuomat ongelmatkin Heinäluoma tunnistaa ja tunnustaa. Ja senkin, että jos ostovoimaa halutaan lisää, korkeimpia marginaaliveroasteita on laskettava, kuten raporttikin suosittelee.
ETLA:nkin analyysi kelpaa
Heinäluoma kirjoittaa myös, että hyvinvointivaltion kestävyyden kannalta on olennaista välttää heikon työllisyyden, kohoavien verojen ja siksi edelleen heikentyvän työllisyyden kierrettä. Sen oikaiseminen on erittäin vaikeaa.
Samassa lehdessä sattumoisin (?) kirjoittava Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman sanoo saman asian näin:
- Jatkuvasti noustessaan veroasteet saavuttavat jossakin vaiheessa tason, jolla kansantalouden kustannukset nousevat varsin suuriksi. Silloin kansantalous voi ajautua itseään ruokkivaan heikon kasvun ja työllisyyden sekä rahoitusalijäämäisen julkisen talouden ja korkeiden veroasteiden kierteeseen.
ETLA oli yksi raportin laatijoiden käyttämistä tutkimuslaitoksista. Ei Heinäluoman ja Korkmanin johtopäätöksiin saa eroa rautakangellakaan.
Samaa mieltä Heinäluoma on Korkmanin – ja globalisaatioraportinkin – kanssa siitä, että julkinen taloutemme ei vielä valitettavasti ole "aivan kestävällä pohjalla" ottamaan vastaan väestön vanhenemisesta aiheutuvien sosiaalimenojen kasvua.
Vaikka valtiontaloudessa ja julkisessa sektorissa on nyt ylijäämää, sitä vaivaa "kestävyysvaje" (sustainnability gap), joka Heinäluoman johtaman valtiovarainministeriön mukaan on 1-2 prosenttia bruttokansantuotteesta, rahassa mitattuna noin kolme miljardia euroa.
Yksi Heinäluoman resepteistä tämän kestävyysvajeen kutistamiseksi on tehostaa työvoimapolitiikkaa, kehittää vero- ja sosiaaliturvajärjestelmää ja parantaa työvoiman alueellista ja ammatillista liikkuvuutta.
- Myös opiskeluaikoja on syytä pyrkiä lyhentämään, Heinäluoma kirjoittaa.
Eivät nämäkään tavoitteet poikkea talousneuvoston sihteeristön käyttämien talousviisaiden näkemyksistä tai suosituksista.
Vieläkö öljytön Suomi kelpaa?
Ja tuskinpa Heinäluoma kiistää raportin suositukset siitäkään, että kallistuvaa energiaa vastaan on Suomessa taisteltava lisäämällä voimakkaasti ns. toisen sukupolven biopolttoaineiden tutkimusta ja tuotantoa. Ehdottihan Heinäluoma itse, että Suomi olisi öljytön vyöhyke vuoteen 2030 mennessä.
Uskottavaa ei ole myöskään se, että Heinäluoma ei hyväksyisi raportin ehkä merkittävintä suositusta: koulutuspolitiikan uudistamisesta.
Heinäluoma taitaa olla itsekin melkoinen talousviisas silloin, kun ei esiinny tv-lamppujen loisteessa, vaan pienilevikkisessä asiantuntijalehdessä.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=101033
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.