Onko kristillisessä uskossa "järkeä" ja pitäisikö uskoa "puolustaa" sekä "todistaa oikeaksi"? Mitä historiallinen raamatuntutkimus merkitsee uskon kannalta? Miksi fundamentalismi adventismi ei ole perusteltu vaihtoehto uskomiselle eikä varsinkaan raamattututkimukselle? Mitä näkökohtia voisi löytyä uskon ristiriitaisuuksiin ja loogisiin ongelmiin? Saamme todeta, että adventismissa on fundamentalistisen uususkonnollisuuden ja raamattututkimuksen analysointia ja tyyppiesimerkkinä on SDA kirkon oppi kolmen enkelin erehtymättömänä sanomana.
Uskon järkevyyden ja todistelun kysymyksiä voisi tarkastella nähdäkseni parhaiten apostoli Paavalin kirjeiden perusteella liikkeelle lähtien. Paavalin kirjeistähän Uusi testamentti varsin pitkälti koostuu ja Paavalin kirjeet ovat UT:n vanhinta aineistoa. Paavalin kanta on varsin ainutlaatuinen. Hän ei lähde kilpailemaan järjen eikä filosofian kentille ollenkaan eikä ala todistelemaan, että Raamatun sisältö on järkeenkäypä. Apostoli ottaakin valtiksi sen, että hänen julistamassaan sanomassa ei ole järkeä, vaan se on "hullutusta" tavallisten ihmisten silmissä.
Paavali ei halua puhua inhimillistä älyä vetoavasti eikä ala argumentoimaan rationaalisin keinoin, mille keinoille hän ei anna edes arvoa kristillisen sanoman julistamisessa. Kiintoisaa on sekin, että hän ei harrasta mitään rationaalista apolegiaa (puolustuskirjoittelua) ei-uskoville todistaakseen "Raamatun erehtymättömyyden" sekä evankeliumin sanoman oikeaksi ja historiaan perustuvaksi. Eikä Paavali ala esittelemään "todisteita" Jumalan olemassaolosta tai siitä, kuinka "Raamattu on oikeassa". Paavali keskittyi ristin teologiaan, eikä perustanut mitään kilpailevaa "kristillistä tiedettä" tutkivine tuomioineen, suljettuine ovinen ja mikaeljessuksiin niinkuin adventistit tekevät.
Paavalin hengessä kulki kirkkoisä Tertullianus. Hän sanoi esim. ylösnousemusta mahdottomaksi - mutta juuri sen takia se on totta. Tertullianuksen argumentointi on omaperäistä, sillä hän tekee todistamattomuudesta ja asian järjettömyydestä sen asian todenperäisyyden todisteen. Samalla logiikalla voisi todistella minkä tahansa uskomuksen profetaallisen olemassaolon - näyn on oltava olemassa, koska se on järjetöntä. Niinpä Tertullianuksen ajatustapa ei pysty todistamaan nimen omaisesti adventti opin todenmukaisuutta.
Paavalilaisen ajattelun hengessä on turhaa yrittää rationaalisesti todistella adventistien tavoin ja objektiivisia todisteita etsien, että "Raamattu on sittenkin oikeassa". Paavalin vastaus kyselyyn ja järkeilyyn on "kolmas tie", nimittäin risti - radikaali ristin teologia, jossa uskosta tulee irrationaalista (tai vähintäänkin a-rationaalista).
Uskon järkevyyden ja todistelun kysymyksiä voisi tarkastella nähdäkseni parhaiten apostoli Paavalin kirjeiden perusteella liikkeelle lähtien. Paavalin kirjeistähän Uusi testamentti varsin pitkälti koostuu ja Paavalin kirjeet ovat UT:n vanhinta aineistoa. Paavalin kanta on varsin ainutlaatuinen. Hän ei lähde kilpailemaan järjen eikä filosofian kentille ollenkaan eikä ala todistelemaan, että Raamatun sisältö on järkeenkäypä. Apostoli ottaakin valtiksi sen, että hänen julistamassaan sanomassa ei ole järkeä, vaan se on "hullutusta" tavallisten ihmisten silmissä.
Paavali ei halua puhua inhimillistä älyä vetoavasti eikä ala argumentoimaan rationaalisin keinoin, mille keinoille hän ei anna edes arvoa kristillisen sanoman julistamisessa. Kiintoisaa on sekin, että hän ei harrasta mitään rationaalista apolegiaa (puolustuskirjoittelua) ei-uskoville todistaakseen "Raamatun erehtymättömyyden" sekä evankeliumin sanoman oikeaksi ja historiaan perustuvaksi. Eikä Paavali ala esittelemään "todisteita" Jumalan olemassaolosta tai siitä, kuinka "Raamattu on oikeassa". Paavali keskittyi ristin teologiaan, eikä perustanut mitään kilpailevaa "kristillistä tiedettä" tutkivine tuomioineen, suljettuine ovinen ja mikaeljessuksiin niinkuin adventistit tekevät.
Paavalin hengessä kulki kirkkoisä Tertullianus. Hän sanoi esim. ylösnousemusta mahdottomaksi - mutta juuri sen takia se on totta. Tertullianuksen argumentointi on omaperäistä, sillä hän tekee todistamattomuudesta ja asian järjettömyydestä sen asian todenperäisyyden todisteen. Samalla logiikalla voisi todistella minkä tahansa uskomuksen profetaallisen olemassaolon - näyn on oltava olemassa, koska se on järjetöntä. Niinpä Tertullianuksen ajatustapa ei pysty todistamaan nimen omaisesti adventti opin todenmukaisuutta.
Paavalilaisen ajattelun hengessä on turhaa yrittää rationaalisesti todistella adventistien tavoin ja objektiivisia todisteita etsien, että "Raamattu on sittenkin oikeassa". Paavalin vastaus kyselyyn ja järkeilyyn on "kolmas tie", nimittäin risti - radikaali ristin teologia, jossa uskosta tulee irrationaalista (tai vähintäänkin a-rationaalista).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Adventtiopin painotukset kertovat kaiken.
Yksi on ylitse muiden - adventtikirkko?
Miksi tarvitaan adventistitohtoreiden todistelua Raamatun loogisuuten vedoten - syötetty oppi?
taidat kuulua uskova_1den salalahkoon?salaseurojen jäsenet jotka eivät uskalla ilmaista seurakuntansa nimeä?ovatko he uskottavia?Ei he eivät ole uskottavia.
Herran kansaa Jeesuksessa Kristuksessa ollaan ja vietetään sapattia.
No problem!
Joskus käydään adventtikirkossakin kuuntelemassa kolmenenkelin sanomaa ja toteamassa että 1800-luvun hengessä mennään taas kerta toisensa jälkeen.
Ollaan uskovien kanssa yhdessä (ei siellä adventisteja näy ollenkaan) ja ylistetään Jeesusta myös sunnuntaina ja keskiviikkona. Torstaina on Raamattupiiri. Tiistaina on rukouspiri Israelin puolesta (siellä ei ole adventisteja).
On vain olemassa yksi seurakunta Taivaassa = Jeesuksen rakkaat opetuslapset.
Mikähän lienee, mutta adventistia ei saa lähtemään mukaan kokoontumisiin. Ei edes Raamattupiiriin. He ovat omassa seurassaan eritäytyneinä. Silloin kun joskus on puhuttu jotain hengellisiin asioihin littyvää, on parempi lopettaa ennenkuin tulee erimielisyys. Niin eri uskontoa he ihmisinä edustavat.