Mitäs mieltä te "evot" olette siitä, että Jumala olisi itse voinut syntyä alkuräjähdyksessä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys
Kuten tuotakin voi jonkin matkaa lukea, niin siellä kerrotaan alkuräjähdyksessä syntyneen kaikki luonnonlait, energia, aine ja perusvuorovaikutukset ja ne olisivat voineet syntyä toisinlaisiksi, jolloin kaikkeutemme näyttäisi toisenlaiselta. Jospa nuo luonnonlait ja vastaavat olisivat luoneet esimerkiksi "yliluonnollisen" voiman, vaikka sille löytyisi teoriaa tutkien tapa toimia.
Esimerkiksi jos pudotan omenan, niin se saattaisi nousta ylöspäin jonkin muun voiman perusteella, kuin painovoiman.
Onko nyt kenties rakkaaseen "tiedonpuuhun" tullut jonkin erehdys, vai olenko itse ymmärtänyt asian väärin? Jos taas asia voi olla noin, niin mikä estää tuon teorian pohjalta Jumalan olemassa olon?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkuräjähdys
Kuten tuotakin voi jonkin matkaa lukea, niin siellä kerrotaan alkuräjähdyksessä syntyneen kaikki luonnonlait, energia, aine ja perusvuorovaikutukset ja ne olisivat voineet syntyä toisinlaisiksi, jolloin kaikkeutemme näyttäisi toisenlaiselta. Jospa nuo luonnonlait ja vastaavat olisivat luoneet esimerkiksi "yliluonnollisen" voiman, vaikka sille löytyisi teoriaa tutkien tapa toimia.
Esimerkiksi jos pudotan omenan, niin se saattaisi nousta ylöspäin jonkin muun voiman perusteella, kuin painovoiman.
Onko nyt kenties rakkaaseen "tiedonpuuhun" tullut jonkin erehdys, vai olenko itse ymmärtänyt asian väärin? Jos taas asia voi olla noin, niin mikä estää tuon teorian pohjalta Jumalan olemassa olon?
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Mitäs mieltä te "evot" olette siitä, että Jumala olisi itse voinut syntyä alkuräjähdyksessä?"
Ajatus kuulostaa aika lailla omituiselta. Riippuu tietysti siitä, miten jumaluus määritellään, mutta koska kirjoitat jumalan isolla alkukirjaimella, oletan sinun viittaavan kristinuskon Jumalaan. Tuskin sentään kaikkitietävä, kaikkivoipa jne. olio voisi syntyä alkuräjähdyksessä? Tai siis eipä kai se loogisesti mahdotonta ole, mutta varsin epäuskottavaa. Minun mielestäni siis.
"Kuten tuotakin voi jonkin matkaa lukea, niin siellä kerrotaan alkuräjähdyksessä syntyneen kaikki luonnonlait, energia, aine ja perusvuorovaikutukset ja ne olisivat voineet syntyä toisinlaisiksi, jolloin kaikkeutemme näyttäisi toisenlaiselta."
Näinhän asia taitaa olla.
"Esimerkiksi jos pudotan omenan, niin se saattaisi nousta ylöspäin jonkin muun voiman perusteella, kuin painovoiman."
Jep. Tosin maailmankaikkeudessa, jossa ei olisi painovoimaa ei olisi olemassa sen enempää omenaa kuin sinuakaan.
"Jos taas asia voi olla noin, niin mikä estää tuon teorian pohjalta Jumalan olemassa olon?"
Ei mikään. Ei ole olemassa edes periaatteessa mahdollista havaintoa, joka olisi ristiriidassa Jumalan olemassaolon kanssa. Mitään ei voi todistaa olemattomaksi.
Itse asiassa esimerkiksi katolinen kirkko otti tietääkseni aikanaan avosylin vastaan alkuräjähdysteorian, koska sitä ennen vallitseva käsitys oli, että maailmankaikkeus on ikuinen. Katolisen kirkon mielestä big bang sitten osoitti, että Jumala on luonut maailmankaikkeuden. Tai jotain.
Ja lapsellinen. Ei siinä muuta, koeta päästä irti hihhulilahkon henkisistä kahleista niin näet itsekin vastaukset.
>Ei siinä muuta, koeta päästä irti hihhulilahkon henkisistä kahleista niin näet itsekin vastaukset.
Niin, että mitkä vastaukset?
"Jos taas asia voi olla noin, niin mikä estää tuon teorian pohjalta Jumalan olemassa olon?"
hehe. Hassu kysymys loppuun. Se ainkanin estää että tästä teoriasta ei ole mitään todisteita, vaan ainoastaan olettelua ja mutu-tuntumaa.
Tai siis, meinaan että se että ei löydy mitään estäjää ei ole kriteeri teorian todenmukaisuudelle. Pitää löytyä niitä konkreettisia havaintoja ja todisteita.
braanimaailmassa ajelehtii potentialisia bigbäng törmäilijöitä nytkin kten aina aikamme ja avaruutemme tuolla puolen josta sattumoisin tulemme BBn kautta. Onko Braani-a ja Braani-b niinkus mielestäsi jotain jumalia tekeviä musa- ja siittiösoluja? Vai ajatteletko että parin satunnaisen Braanin törmättyä ne jotenkin samalla antoivat luvan lapsen olla luova ja siksi ehkä meitäkin kutsuttiin jo tuhansia vuosia sitten jumaliksi, joka tapa on tupannut unohtumaan sitten demokratin keksimisen. Kerro lisää...homma ei pysy kätösessä...
OT, siis "olemmeko todellisia"
itse itsensä syy. Loiko Jumala itsensä? Pitää olla ensin olemassa, jotta voi olla itsensä syy. Seurausta edeltää aina jotakin.
En voi uskoa millään muotoa jumaliin, mutta jos pitäisi ottaa vähiten typerä vaihtoehto sanoisin että jumala olisi ehkä tullut jostain kaukaaa kaukaa avaruudesta, ehkä toisesta ulottuvuudesta missä asiat olisivat aivan toisella tavalla.
Mutta tuo taas olisi vastuun siirtelyä itse aiheesta älytöntä arvailua.
Kukapa tietää, vaikka tämä meidän tuntemamme maailmankaikkeus olisikin vain yksi osa-alue suuressa maailmankaikkeudessa ehkä vain pieni atomi.
Tämä kaukaa avaruudesta tullut "Jumala" voisi olla tällöin järkevä selitys big bangille.
Tämäkään teoria ei selitä kuitenkaan sitä, miten se kaikkein ensimmäinen maailmankaikkeus olisi saanut alkunsa.
Asiaahan voi venytellä järjettömiin mittasuhteisiin saamatta kuitenkaan vastausta mistä kaikki on alkanut.. mutta jos oletettaisiin että maailmankaikkeutemme olisi vain pieni osa jotain paljon suurempaa kokonaisuutta voitaisiin sysätä vastuu kaiken alusta sinne jonnekkin galaksien tuolle puolen.
Säie-teorioiden ehkä merkittävin tutkija ja teoreetikko tällä hetkellä on teoreettisen fysiikan professori Joseph (Joe) Polchinski.
Hän on päätynyt teoreettisissa laskelmissaan huimaan 10^60 kpl maailmankaikkeuteen. (10 jonka perään 59 nollaa)
Hänen suurin mielenkiintoonsa kohdistuu kosmisiin säikeisin ja supersäikeisiin. hän on tullut tunnetuksi D-braani teoriallaan.
Lisää infoa löytyy googlettamalla.
Hänen teoriansa on jatkoa Alan Guthin kuplivaan alkuräjähdys-teoriaan, jossa kukin kupla edusti yhtä maailmankaikkeutta. Osa näistä maailmankaikkeuksista teorioiden mukaan voi kuivua kokoon ts. käpertya. Osa maailmankaikkeuksista oli lähtöarvoiltaan oikeita. Toisaalta mikään ei sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että maailmankaikkeuden alkuhetkillä lähtöarvot optimoituvat ja kaikista tulee "oikeita" maailmankaikkeuksia.
Jokainen kupla laajeni alkuhetkillä ehkä miljardeilla valonnopeuksilla ja edelleen ehkä villin arvauksen mukaisesti Planckin ajan etäisyyksillä toisistaan. Tällaisista universumeista ei ole mitään keinoa saada informaatiota nykyisen fysiikan tuntemin keinoin.
Ehkä se pimeä energia, jota meidänkin universumi on lähes 96 prosenttisesti, onkin näiden ajallisesti ympärillä olevien universumien gravitaation ilmentymää. Tässä tapauksessa gravitaatio aallot heikkoudestaan huolimatta pystyisivät ylivalonnopeuteen. Tai säiteorioiden braanien, modulien ja säikeiden sekametelisopasta löytyy se punainen lanka, vaikkapa se "maailmanviiva", jonka perusteella voidaan yhdistää standardimalli ja kvanttifysiikka yhdeksi kaiken teoriaksi tai lopulliseksi teoriaksi. Mene ja tiedä.
Ajatus Jumalan ilmestymisestä jossain vaiheessa ryöppyävien universumien välimaastoihin tuntuu lähinnä naurettavalta..
Unohdit ajan vaikka muistit melkein kaiken mitä alkuräjähdyksen hetkellä tuli olevaiseksi.
Einstein nivoi kaksi tärkeää ominaisuutta, avaruuden ja ajan, yhdeksi kiinteäksi kokonaisuudeksi.
Ihan yleisesti ajatellaan aika jotenkin irralliseksi ilmiöksi meidän universumissamme ja olemassaolossamme. Tämä on virheellinen ajatusmalli.
Ajalla on ominaisuus joka kytkeytyy gravitaatiokentän suuruuteen. Aika "kulkee" hitaammin suuremmassa gravitaatiokentässä ja aika kulkee myös hitaammin suuremmassa nopeudessa. Liike-energia käyttäytyy kuin gravitaatio. Einstein pystyi laskemaan planeettojen radat oikein ottamalla huomioon myös planeettojen liike-energian gravitaation omaisen komponentin. Isaac Newton'in yksinkertaisella taivaanmekaniikalla näitä laskelmia ei saatu mitenkään oikein.
Musta aukko ja sen aikaansaama kenttä vääristää myös ajan niin voimakkaasti, ettei ole mitenkään mahdollista saada informaatiota kauempaa kuin sen tapahtumahorisontista. Ilmiö on sama kuin katsottaessa universumin horisonttiin, sinnekään ei voi nähdä kauemmaksi kuin universumin alkuhetkiin ja sekin vain teoriassa. Lähelle alkuhetkeä kyllä päästään.
Mutta jos lähtisimme kulkemaan mustan aukon tapahtumahorisonttia kohden, niin voisimme nähdä tapahtuma horisontin pysyvän meistä kokoajan samalla etäisyydellä. Aikamme lähestyttyämme kadottaisimme maapallon, auringon, tähdet ja galaksit näköpiiristämme. Universumi näyttäisi hieman erilaiselta mutta yhtälailla siellä olisi galakseja ja tähtiä. Sielläkin universumi näyttäisi universumilta galakseineen ja tähtineen, ne olisivat vain eripaikoissa.
Jos kestäisimme mustan aukon gravitaatiokentän ja voisimme liikkua aina loputtomiin iäisyyteen saakka. Aina tapahtumahorisontti kuitenkin pysyisi meistä yhtä kaukana ja avaruus näyttäisi avaruudelta.
Vielä jos oletetaan että olemme kulkeneet yli sen tapahtumahorisontin jonka näimme lähtiessämme liikkeelle, olemme siirtyneet eri aikaan kuin missä olimme liikkuneet aikaisemmin. Aika vain tuntuu kulkevan samalla nopeudella kuin ennenkin ja niinhän se tekeekin.
Ongelma on ettemme kykene näkemään ajan kummallekaan puolelle, ei menneisyyteen eikä tulevaisuuteen.
Mustan aukon tapahtuma horisontin ylityksen jälkeen valo kulkee valonnopeudella 300 000 km/s.
Sekunnit ja metrit ovat muuttuneet mutta emme me huomaa eroa.
Einstein toteaa että universumi näyttää aina samalta, katsottiimpa sitä mistä hyvänsä mielivaltaisesta havaintopisteestä tahansa.
Mennäänpä mielikuvitusmatkalle universumin horisonttiin 13,7 niljardin valovuoden etäisyydelle. Mennään hieman kauemmaksi eli n. 15 miljardiin valovuoteen. Universumi näyttää hyvin samanlaiselta katsoimmepa mihin suuntaan hyvänsä. Sieltäkäsin universumi näyttää 13, 7 miljardia vuotta vanhalta, se kaukaisimmat galaksit ovat joka suunnassa ja sielläkin mietimme " mitähän on universumin ulkopuolella, onko siellä vain tyhjyys". Emme pysty kuitenkaan näkemään Linnunrataa tai Andromedaa emmekä muitakaan tuttuja galakseja, mutta viis semmoisista pikkuseikoista. Olemme siirtyneet juohevasti omasta universumin ajastamme uuteen universumiin ja uuden universumin aikaan emmekä huomanneet mitää ihmeellistä.
Maailmankaikkeuden ensimmäinen ilotulitus
Oikea paneeli on kuva NASA:n Spitzer Space Telescopelta tähdistä ja galakseista Ursa Majorin tähtikuviossa. Tämä infrapunakuva peittää avaruuden alueen niin suuri, että valolta kuluisi lähes 100 miljoonaa vuotta matkustaa yli sen. Vasen paneeli on sama kuva tähtien, galaksien jälkeen ja muita lähteitä naamioitiin ulkona. Jäljellä oleva taustanvalo on ajan kaudelta, jolloin maailmankaikkeus oli vähemmän kuin miljardi vuoden ikä ja todennäköisimmin alkoi maailmankaikkeuden hyvin ensimmäisiltä ryhmiltä objekteja -- joko valtavat tähdet, tai ahnaat mustat aukot. Pimeämmät sävyt vasemmalla olevassa kuvassa vastaavat tausta-hehkun himmenninosia, kun taas, keltainen, ja valkoinen, näyttää, kirkkaan kevyt.
Käännös sunda.fi
Lähde : http://sscws1.ipac.caltech.edu/Imagegallery/image.php?image_name=ssc2006-22a