Kerran Kauppalehdessä kritisoi Tapio Nurminen, Puolasta toisen maailmansodan jälkeen karkotettujen saksalaisten mahdollisia korvausvaatimuksia. Nurmisen mukaan saksalaiset onnistuvat aina keittämään sopan, joka herättää kiusallisia epäilyjä. Minua kiinnostaisi tietää mitä nämä epäilyt ovat. Ovatko ne ehkä sellaisia, että joku epäilee, että muutkin kuin saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana sotarikoksia. Että, esim. ns. Euroopan vapauttanut puna-armeija olisi raiskannut ja tappanut miljoonia saksalaisia siviilejä tai että, Yhdysvallat olisi surmannut sodankäynnin kannalta tarpeettomilla ilmapommituksillaan myös siviilejä.
Vai onko niin, että Nurmisen mielestä Saksa ei yksinkertaisesti ole vaan tarpeeksi katunut toisen maailmansodan tapahtumia. Vaan katumuksen, anteeksipyytämisen ja maksamisen on jatkuttava aina seitsemänteen sukupolveen.
Nurmisen mielestä Berliinin pitäisi pystyä tekemään konkreettinen ratkaisu joka tyrehdyttää keskustelun uhreista ja tekijöistä. Hyvä neuvo, jota voisi myös tarjota esim. kansainväliselle juutalaisyhteisölle.
Vai onko niin, että Nurmisen mielestä Saksa ei yksinkertaisesti ole vaan tarpeeksi katunut toisen maailmansodan tapahtumia. Vaan katumuksen, anteeksipyytämisen ja maksamisen on jatkuttava aina seitsemänteen sukupolveen.
Nurmisen mielestä Berliinin pitäisi pystyä tekemään konkreettinen ratkaisu joka tyrehdyttää keskustelun uhreista ja tekijöistä. Hyvä neuvo, jota voisi myös tarjota esim. kansainväliselle juutalaisyhteisölle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuin saksalaisiin ja suomalaisiin sotarikollisiin. Neuvostopartisaaneistakaan ei ole juuri saanut puhua. Saatika sitten muiden euroopan maiden tekemisistä sodassa. Ruotsalaisten rotuhygienia-opit ja yhteistyö saksan kanssa ovat tuntemattomia vielä monille. Mikään muukaan kansa ei juuri päässyt moraalilla juhlimaan. Esimerkiksi ranskan ns. "vastarintaliike" oli toimintatavoiltaan juuri samanlaisia insurgentteja kuin tämän päivän irakilaiset "terroristit".
Sodan jälkeen vain tapahtuu aina se pakollinen rituaali, jossa voittaja glorifioi sotansa ja unohtaa ne tekoset joita ei voi glorifioida. Hävinneen kaikki teot puolestaan tutkitaan tarkalleen tärkeilevissä sota-syyllisyys/rikos oikeudenkäynneissä, ja tarpeen tullen lisää keksaistaan jotta häviäjän pahuus tulee pilkulleen todistetuksi.