adventistit ovat ensin tulleet synnin tuntoon ja ottaneet Kristuksen armon vastaan,ja vasta senjälkeen menneet kasteelle ja liittyneet adventtikirkkoon.
Adventti kirkossa kasteelle pääsemiselle ei ole asetettu mitään muita ehtoja,kuin se että uskoo Jeesukseen Lunastajanaan ja haluaa antaa elämänsä HÄNELLE!
Kirkon jäsenyys ei ole ehtona sille,että saa ottaa uskossa upotuskasteen.
Adventti kirkossa kasteelle pääsemiselle ei ole asetettu mitään muita ehtoja,kuin se että uskoo Jeesukseen Lunastajanaan ja haluaa antaa elämänsä HÄNELLE!
Kirkon jäsenyys ei ole ehtona sille,että saa ottaa uskossa upotuskasteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lukemattomat ihmiset ovat tehneet samoin, kulkeneet saman tien - olematta silti adventisteja.
Ainoastaan sydämen usko Jeesukseen Kristukseen pelastaa!Uudestisyntyneitä Jumalan lapsia on jokaisessa kristillisessä seurakunnassa,jopa niiden ulkopuolellakin.
Sitähän täällä yritetään kertoakin, ettei uskoon ole mitään tarvista sekoittaa adventismin höyryjä. Uskoa on puhtaampana ilman adventismin lahkohenkisyyttä. Adventismi on uskon sisällössä saastetta. Hyi kun puistattaa jo ajatuskin.
Adventtikirkko ei kasta ihmisiä, jos he eivät liity seurakunnan jäseneksi. Se on kielletty, koska Raamattu ei tunne sellaista kastetta, jossa ihmistä ei liitetä seurakuntaan. Jos joku advari kastaa liittämättä seurakuntaan, hän tekee väärin.
Mihin seurakuntaan Filippus Etiopian hoviherran liitti? Missä kohden kastekäskystä ilmenee, että adventistien tapa on oikeaa? Eihän he täytä mitään kohtaa kastekäskystä.
vaan sen pää,Jeesus Kristus.
Mitä, juuri kuhilas/Lillqvist jollain salanimellään selitti kastaneensa luterilaisen eikä kastettu liittynyt adventtikirkkoon:
"Pitkäaikainen luterilainen työntekijä, joka
Kirjoittanut: veli Herrassa 14.12.2006 klo 19.52
oli jo silloin eläkkeellä, tuli luokseni ja pyysi upotuskastetta. Ajattelin asiaa ja suostuin hänen pyyntöönsä. Hän kertoi minulle, että hän koki tarvitsevansa sitä. Sain kastaa tuon rakkaan ystävän nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Hän ei koskaan liittynyt adventtikirkkoon. Hän säilyi luterilaisen kirkon jäsenenä elämänsä loppuun asti. Sapattiasia myös tuli hänelle omantunnon asiaksi. Luterilaisena hän omassa hiljaisuudessaan arvosti sapattia Herran antamana lepopäivänä. En halua hänestä tämän enempää kertoa, koska kunnioitan hänen ratkaisuaan ja arvostan meidän keskinäistä tuttavuuttamme. Tämän rakkaan Jumalan lapsen ajatukset adventtikirkosta ovat hyvin suuressa määrässä erilaiset, kuin se mitä olen tällä palstalla viime aikoina lukenut. Siunausta teille kaikille."