MIKSI PALSTALLA JAETAAN IHMISET USKOVIIN

menee

jumalaton syntinen sitten on?

Olisiko syntisten jumalattomain korvissa hienomman kuuloista nimittää jumalatonta ihmistä vaikkapa ei uskovaksi, kuin syntiseksi jumalattomaksi?

Kun uskova riippuu Jeesuksessa kiinni, vaikka mikä eteen tulisi, niin hän uskaltaa tunnustaa uskonsa myös julkisesti. Se erottautuminen jakaa tyypit ja lyylit eri karsinoihin. Jumalan lampaat omiinsa ja jumalattomat pässit omiinsa.

Ett'silwiisteen se menee.. ;)

Usko Jumalaan ohi Jeesuksen ei ole uskoa Jumalaan.
Ihminen voi kyllä nimittää omia mielikuvia ja tunnekokemuksia Jumalaksi. "Kyllä minäkin Jumalaan uskon, omalla tavallani." Tulitikkuaski ei muutu Jumalaksi vaikka sanot sitä Jumalaksi. Se on yhä pelkkä tulitikkuaski. Samalla tavoin ihmisen mielikuvat ja uskomukset Jumalasta ovat vain ihmisen mielikuvia ja uskomuksia, niissä ei ole mitään jumalallista jos elävä suhde persoonaan, oikeaan Jumalaan puuttuu.

Tietyssä mielessä "Jumala" on vain tyhjä sana. Se on uskonnollinen käsite, termi, jolle usko antaa sisällön.

Jos usko ei ole yhteyttä todelliseen Jumalaan, siis Hänen synnyttämää uskoa eli suhdetta syntien sovittajaan, silloin se on tyhjää uskoa, ihmisen omaa uskomista vailla jumalallista sisältöä; se on vailla Pyhän Hengen dynaamista, vaikuttavaa toimintaa.

Evankeliumi on sanoma Jumalan teosta. Jeesuksen kautta päästään yhteyteen Jumalan kanssa, tullaan Hänen lapsiksi ja pelastetuiksi. Koska ei ole syntien sovitusta ja anteeksiantamusta missään muualla. Jeesus on Jumalan valmistama armotie. Näin ollen kaikki jumalallinen armo on Jeesuksessa.
Ulkopuolelta Jeesuksen ei ole löydettävissä jumalallista armoa, mutta juuri Jeesuksessa se on löydettävissä täytenä, kaikkiriittävänä.
Hänessä avautuu Jumalan rakastavan sydämen koko hyvyys.

Jeesus itse sanoi ettei kukaan tule Isän luo muutoin kuin hänen kauttaan.
Muunlainen usko ei ole kristillistä uskoa eikä sopusoinnussa Raamatun kanssa. Näkemykseni mukaan: ei myöskään sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Evankeliumia vastaan potkiessaan ihminen potkii omaa sisintään vastaan.
Sopusointu itsensä kanssa löytyy vain tulemalla sovintoon Jumalan kanssa ja näin löytämällä oman paikkansa suhteessa Jumalaan.

Eikö olekin ihmeellistä, että on kirja joka kertoo totuuden näistä asioista? Oikeastaan kirjakokoelma! Raamattu koostuu useista pitkän ajan sisällä kirjoitetuista kirjoista joilla on eri kirjoittajat. Monet heistä ovat kirjoittaneet tietämättä toistensa teksteistä. Kuitenkin kaikki kirjoitukset tukevat ja täydentävät toisiaan ihmeellisellä tavalla. Kirjoitusten punainen lanka ja varsinainen ydin alusta saakka on Jumalan armo, joka ilmestyi Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Esikuvallisena se on läsnä jo VT:n (Vanha testamentti) kirjoituksissa. Jumalan Henki antaa ymmärrystä ja avaa kirjoituksista elämää, niille, jotka kiinnostuvat totuudesta:

"Jeesus, jos sinä olet oikeasti olemassa, jos sinä olet ainoa tie Jumalan yhteyteen niin kuin Raamattu sanoo, että olet kuollut minun syntieni tähden, siinä tapauksessa, pyydän, tule minun elämääni, anna kaikki pahat tekoni anteeksi, synnytä minussa yhteys Jumalaan sovintoveresi kautta ja johda kaikkeen totuuden tuntemiseen, haluan olla vilpitön ja rehellinen."
Moni on tullut Jumalan lapseksi tämänkaltaisen rukouksen kautta.
Jumala ei vaadi että ryhdymme ponnistelemaan ja tuottamaan itsessämme uskoa. Ainoa mitä tarvitaan on kiinnostuminen Jeesuksesta, kääntyminen Hänen puoleensa ja totuuden vastaanottaminen.

Kuten Raamattu sanoo:
Jeesus on uskon alkaja ja täyttäjä, sen tosi sisältö.

- -

Vasta silloin on omaehtoinen uskominen muuttunut pelastavaksi uskoksi.
Riippuvaisuudessa Jeesukseen.
Kristillinen uskonelämä kokonaisuudessaan on riippuvaisuuden tila. Kuten oksalle on luonnollista että se on riippuvainen rungosta, puun yhteydestä, ja siinä yhteydessä vastaanottaa elämää sisällisen luontonsa mukaisesti, niin on uskovakin suloisesti riippuvainen Jeesuksesta. Ihaninta elämässä on tulla Jeesuksen voittamaksi.
Haluatko pitää oman uskosi ja kehittää sitä vai tulla taivaallisen rakkauden valloittamaksi, liitetyksi Jumalaan, iankaikkisen elämän lähteeseen?

Korostan siis, että kristillinen usko on suhde Jumalaan ja NÄIN OLLEN MYÖS tämän suhteen todeksi elämistä arkipäivässä. Se on halua kasvaa Jeesuksen tuntemisessa.
Jumala tahtoo että olisimme kristittyinä yhä kiinnostuneempia Hänestä ja avoimia Hänen ajatuksilleen. Aina Jumalan toive ei ole toteudu, ikävä kyllä. Mutta mitä enemmän se saa yksilön kohdalla vapautuneesti armon olotilassa toteutua - ilman suorituskeskeisyyttä, ilman omaa uskonnollista ponnistelua ja mahtipontista uskottelua - sen paremmin uskova ihminen voi ja sitä täydempää on elämä, myös vastoinkäymisten keskellä.

Kristitylle Jumala ei ole uskomus joka olisi minusta ja minun ajattelustani kiinni, ei käsitteellinen abstraktio, uskonnollinen termi, vaan:
Rakastava Vapahtaja joka on joka päivä läsnä ja ajan myrskyjen läpi varmasti johtaa kotiin, perille asti.
Pelastus on Hänen tekonsa.

Uskonratkaisu - tuleminen Jeesuksen luo - on astumista omista suorituksista Jumalan tekoon, omista uskomuksista - "kyllä minäkin uskon, omalla tavallani" - ainoalle armotielle mikä on, sisälle Jumalan valmistamaan pelastukseen.