Naisiin kohdistunut väkivalta 2005 tutkimus

kuudesaisti kirjoitti:

NAISIIN KOHDISTUNUT VÄKIVALTA 2005

http://www.optula.om.fi/37928.htm

Tämä nyt 2005 tehty "UTH2"- tutkimus on jatkoa vuonna 1997 tehdylle UTH - tutkimukselle ja on samojen tekijöiden mm.Markku
Heiskasen ja Minna Piispan tekemä kuin 1997 tehty UTH - tutkimus.
Tutkimuksen mukaan vuonna 2005 ilmoitti vuoteen 1997 vertailtavalla tavalla laskettuna 43,5 prosenttia
naisista kokeneensa vähintään kerran 15 vuotta täytettyään seksuaalista
tai fyysistä väkivaltaa tai tällaisella väkivallalla uhkailua.

Väkivalta-käsite on kuitenkin tässä tutkimuksessa venytetty niin laajaksi kuin sen ylipäätänsä voi venyttää. Väkivallaksi fyysisen väkivallan lisäksi on määritelty myös väkivallalla uhkailu sekä seksuaalinen väkivalta ja ahdistelu. Vuosien 1997 ja 2005 tulosten vertailussa parisuhteen ulkopuoliseen fyysiseen väkivaltaan kuului myös käyttäytyminen
tavalla, jonka nainen koki seksuaalisesti uhkaavaksi, pakottaminen seksuaaliseen kanssakäymiseen ja sen yritys. Nykyisen tai entisen kumppanin tekemäksi fyysiseksi väkivallaksi luettiin myös liikkumisen estäminen tai kiinni tarttuminen ja läimäisy. Seksuaalinen väkivalta parisuhteessa määriteltiin painostamiseksi, pakottamiseksi tai yritykseksi pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Tutkimuksesta:
Väkivallalla tarkoitamme tässä kyselyssä mitä tahansa tapahtumaa, missä joku mies on käyttänyt, yrittänyt käyttää tai
uhannut käyttää sinua kohtaan fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.

27. Onko 15 vuotta täytettyäsi joku tuttu tai tuntematon mies (ei kuitenkaan nykyinen tai entinen avio- tai avomies)
käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti, kuten:
Kyllä Ei
a) uhannut puhelimessa, kirjeessä, sähköposti- tai tekstiviestiss
ä vahingoittaa sinua fyysisesti:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ........................................... 1 2
c) estänyt liikkumasta, tarttunut kiinni, tyrkkinyt tai töninyt
sinua:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............
e)käyttäytynyt sellaisella tavalla, jonka olet kokenut seksuaalisesti
uhkaavaksi:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin?

61. Onko nykyinen avio- tai avomiehesi käyttäytynyt joskus väkivaltaisesti sinua kohtaan, kuten:
Kyllä Ei
a) uhkaillut sinua väkivallalla:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ........................................... 1 2
b) estänyt sinua liikkumasta tai tarttunut kiinni:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ...........................................
c) läimäissyt:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ............................
i) painostanut, pakottanut tai yrittänyt pakottaa seksuaaliseen
kanssakäymiseen:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ...........................................


70. Onko entinen avio- tai avomiehesi ollut koskaan väkivaltainen sinua kohtaan, kuten:
Kyllä Ei
a) uhkaillut sinua väkivallalla:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ........................................... 1 2
b) estänyt sinua liikkumasta tai tarttunut kiinni:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ...........................................
c) läimäissyt:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ...........................................
i) painostanut, pakottanut tai yrittänyt pakottaa seksuaaliseen
kanssakäymiseen:
- viimeisten 12 kuukauden aikana?............ 1 2
- aikaisemmin? ...........................................


73. Onko entinen avio- tai avomiehesi eronne tai erilleen muuttonne jälkeen:
Kyllä Ei
a) häirinnyt sinua puhelimitse, tekstiviestillä, sähköpostilla
tai kirjeitse? .................................................. .......................... 1 2
b) uhkaillut sinua väkivallalla puhelimitse, tekstiviestillä,
sähköpostitse tai kirjeitse? .................................................. ... 1 2
c) tullut luvatta asuntoosi?........................................ .................. 1 2
d) odotellut, väijynyt tai seuraillut sinua kotisi lähistöllä tai
muualla?.......................................... .............................


Tälläisellä tavalla laskettuna ja väkivalta näin laveasti määriteltynä ja tällaisella kysymyksen asettelulla ja - muotoilulla ei ole mikään ihme että tulokseksi saadaan, että 43,5 prosenttia naisista on kokenut vähintään kerran 15 vuotta täytettyään seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa tai tällaisella väkivallalla uhkailua. Enemmänkin minua ihmetyttää se, että luku on näinkin pieni eikä lähempänä 100%. Kaikkein arveluttavana pidän kohtaa 27 e: Onko 15 vuotta täytettyäsi joku tuttu tai tuntematon mies (ei kuitenkaan nykyinen tai entinen avio- tai avomies)
käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti, kuten käyttäytynyt sellaisella tavalla, jonka olet kokenut seksuaalisesti
uhkaavaksi. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että esim. kyselyyn vastannut nainen, joka on vaikkapa 15 - vuotiaana vain yhden kerran tuntenut (siis subjektiivisesti tuntenut tai kokenut ) että joku mies on käyttäytynyt häntä kohtaan seksuaalisesti uhkaavasti, on sijoitettu tässä tutkimuksessa tuohon 43.5 %:n eli vähintään yhden väkivallan muodon tai uhkailun uhri -joukkoon( Eikö lähes jokainen nainen (mies) ole ollut ainakin yhden kerran elämässään 15 vuotta täyttettyään sellaisessa tilanteessa, joka tuntuu seksuaalisesti uhkaavalta tai jonka itse kokee uhkaavaksi). Samalla tavalla kyselyyn vastannut nainen, jota edes yhden kerran 15 vuotta täytettyään, joku tuntematon tai tuttu mies on estänyt liikkumasta, tarttunut kädestä kiinni, tyrkkinyt tai töninyt, on luettu tutkimuksessa vähintään yhden väkivallan muodon tai uhkailun uhri -joukkoon. Samalla tavalla kyselyyn vastannut nainen, jonka entinen avio - tai avomies on eron tai erilleen muutton jälkeen edes yhden kerran tullut luvatta naisen asuntoon tai yhden kerran häirinnyt(häirintää ei ole määritelty millään tavalla, se voi olla mitä tahansa minkä nainen kokee häirinnäksi)sähköpostilla tai tekstiviestillä, on luettu tutkimuksessa vähintään yhden väkivallan muodon tai uhkailun uhri -joukkoon. Samalla tavalla kyselyyn vastannut nainen, jonka nykyinen tai entinen avio- tai avomies on edes yhden kerran estänyt naista liikkumasta tai tarttunut naiseen kiinni, on luettu tutkimuksessa vähintään yhden väkivallan muodon tai uhkailun uhri -joukkoon.Samalla tavalla kyselyyn vastannut nainen, jota 15 vuotta täyttettyään joku tuttu tai tuntematon mies on estänyt liikkumasta, tarttunut kädestä kiinni, tyrkkinyt tai töninyt on tutkimuksessa luettu vähintään yhden väkivallan muodon tai uhkailun uhri -joukkoon.

Kun tutkimuksen tulos julkisuuteen ilmoitetaan tällä tavalla, että vähintään kerran 15 vuotta täytettyään miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi on joutunut 43,5 prosenttia naisista eli tälläisella yleismitalla arviodaan naisiin kohdistuva väkivaltaa, jossa väkivallaksi on määritelty kaikki yllämainittu, tavalliselle tallaajalle syntyy mielikuva, että joka toinen suomalainen mies olisi hakkaaja. Harva ihminen viitsii kuitenkaan perehtyä itse tutkimuksiin, sen taustoihin, kysymyksenasetteluihin jne.
Kun tutkimusta luetaan tarkemmin huomataan, että vuonna 2005 vain 20% parisuhteessa olevista naisista oli joutunut ainakin kerran parisuhteen aikana avio- tai avopuolisonsa väkivallan kohteeksi, viimeisen vuoden aikana vain 8 % .Vuoden 1997 kyselyssä 22 prosenttia naisista kertoi kokeneensa puolison väkivaltaa
tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana. Luku on siis hieman alempi vuonna 2005. Lisäksi väkivallan muodoista läimäyttäminen on vähentynyt. Myös niiden naisten osuus, joita nykyinen puoliso oli vuoden aikana lyönyt tai potkinut, laski 1,8 prosentista 0,8 prosenttiin. Tämähän viittaisi siihen, että vakava fyysinen perheväkivalta on vähentynyt viime vuosina.

Vuonna 1997 tehtyä UTH - tutkimusta on paljon kritisoitu ja kyseenalaistettu. Väkivallan
uhriksi joutumista kuvaavat korkeat prosenttiluvut johtuvat siitä, että luvuissa ovat mukana kaikki vähintään
kerran 15 vuotta täytettyään(aikuisiällä uhriksi juotuminen lasketaan jo 15 - vuotiaasta, vaikka seksuaalilainsäädännössä 15 -vuotiasta pidetään lapsena) väkivaltaa kokeneet. Lisäksi myös väkivalla uhkailu on luettu väkivallaksi ja väkivallan - käsite on määritelty niin laajasti, että lähes mitä tahansa uhrin itsensä väkivallaksi kokemaa asiaa pidetään väkivaltana.(esim. kädestä kiinni tarttuminen, heittänyt jotain kohti, uhrin uhkaavaksi kokemaksi tilanne, uhrin painostamiseksi ja häirinnäksi kokema miehen käytös) Eikö lähes jokainen nainen ole kokenut joskus jotain tällaista väkivaltaa tai uhkailua? Nämä heikentävät tulosten uskottavuutta ja vaikeuttavat sen arviointia.


Rikosylikonstaapeli Marja Vuento kritisoi UTH - tutkimusta Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 5.6.2006: (Marja Vuennon kirjoitus pätee täsmälleen myös tähän nyt julkaistuun tutkimukseen.)
KYSEENALAINEN NÄKEMYS SUOMALAISTEN VÄKIVALLASTA

"Amnesty Internationalin pääsihteeri on moittinut Lontoossa Suomea naisiin kohdistuvasta väkivallasta (HS 24.5.). Moitteen perustana olevia uhrilukuja sietää tarkastella hieman lähemmin.
Pääsihteeri väittää, että suomalaisista naisista 40 prosenttia on joutunut seksuaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi. Väitteen perustana on ilmeisesti kahdeksan vuotta vanha Tilastokeskuksen ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan kyselytutkimus Usko, toivo, hakkaus. Kyseisen tutkimuksen prosenttilukuja ei voida verrata minkään muun maan lukuihin, sillä samanlaista tutkimusta ei ole tehty missään muualla maailmassa. Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan vastauksista kyllä -vastausten määrän olisi pitänyt olla sata prosenttia.
Tutkimuksessa mainittu seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta, seksuaalista väkivaltaa on myös yritykset painostaa (huom. ei pakottaa) seksiin, ja muuta väkivaltaa sanallinen uhkailu, liikkumisen estäminen, töniminen ja kiinni tarttuminen.
Nämä ovat tekoja, jotka eivät ole sen paremmin rikoslain kuin yleisen oikeustajunkaan mukaan rikoksia, vaan pelkästään huonoa käytöstä.
Amnestylle ei ole kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalaisten turvallisuus -tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla oli ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980.
Esimerkiksi jonkinasteisen fyysien jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een. Pudotukseen saattaa olla osuutensa myös viranomaistoimilla.

Ainoastaan työpaikoilla naisiin kohdistunut väkivalta on lisääntynyt. Vuonna 2003 tapauksia oli 21 000. Pahin tilanne oli hoitoalla mielisairaaloissa ja vanhusten huoltolaitoksissa.
Kyseessä on tällöin työsuhdeasia, johon työnantajat ovat velvollisia puuttumaan.
Niin poliisin, sosiaalitoimen kuin terveydenhuollonkin asenteissa ja toimintakäytännöissä naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla on tapahtunut viime vuosina huimaa edistystä.
On sopimatonta Suomen mustamaalausta, että Amnesty kerta toisensa jälkeen kaivaa esiin tuon kyseenalaisen vanhan tutkimuksen ja vetelee sillä suomalaista miestä ympäri korvia.
Pääsihteerin lausahduksestahan voidaan tehdä se johtopäätös, että lähes puolet suomalaisista miehistä raiskaa ja hakkaa naisiaan.
Sangen kummallinen käsitys siinä tulee meistä suomalaisista naisistakin."

Marja Vuento
rikosylikonstaapeli


Monien muiden tutkimusten antama kuva naisiin kohdistuvan väkivallan rakenteesta ja kehityksestä on erilainen kuin käsillä olevan tutkimuksen. Suomessa vuosina 1980, 1988, 1993, 1997 ja 2003 tehtyjen kansallisten
uhritutkimusten aikasarjan perusteella naisiin kohdistuva fyysinen väkivalta ja uhkailu on vähentynyt. Vuonna 2003 tehdyn kansallisen, yleisen uhritutkimuksen mukaan väkivaltaa tai uhkailua oli kokenut noin 10 prosenttia 15−74-vuotiaista naisista (Sirén & Honkatukia 2005, 7). Tässä luvussa on mukana myös naisten naisille tekemä väkivalta ja uhkailu.
Naisuhritutkimuksessa käytettyä postikyselymenetelmää käytetään vain Suomessa ja Ruotsissa. Missään muissa maissa tehdyissä naisuhritutkimuksissa tätä menetelmää ei käytetetä.

Eräissä tuoreissa uhritutkimuksissa on tehty samanlaiset parisuhdeväkivaltaa koskevat
kysymykset sekä miehille että naisille (esim. Walby ja Allen 2004; Finney 2006; Haaland
ym. 2005). Näiden mukaan naisiin kohdistuva väkivalta parisuhteessa on yleisempää kuin
miehiin kohdistuva, mutta ero miesten ja naisten välillä ei ole suuri (esim. BCS 2001: Englannissa
fyysinen väkivalta ja uhkailu parisuhteessa vuoden aikana: naiset 6 %, miehet
4,5 %). Naisilla fyysiset vammat ja erityisesti vakavat fyysiset vammat samoin kuin psyykkiset
vammat olivat kuitenkin selvästi yleisempiä kuin miehillä (28 % naisista ja 49 % miehistä
ei saanut fyysisiä vammoja, Walby ja Allen 2004, 34).

Myös parisuhdekonfliktitutkimuksilla (Straus & Gelles 1992) selvitetään
arkipäivän konfliktitilanteita parisuhteissa. Konfliktitilanteita mittaamaan on
kyselyissä kehitetty erityinen mittari, Conflict Tactics Scale (CTS), jossa on
väittämiä kolmenlaisista ongelmien ratkaisutavoista: argumentoinnista, verbaalisesta
aggressiivisuudesta ja fyysisestä väkivallasta. Näissä tutkimuksissa
väkivalta on määritelty laajasti (esim. heittänyt jotain häntä kohti, tönäissyt,
tyrkännyt tai tarttunut hänestä kiinni, läimäyttänyt,…käyttänyt veistä tai asetta).
Väkivaltakokemuksia selvittävät kysymykset on esitetty vastaajille ristiriitojen
selvittämistilanteina3. CTS:llä saatujen tulosten mukaan miehet kokevat
parisuhteessa väkivaltaa lähes yhtä yleisesti kuin naiset4. Käytännön kokemus
3 CTS-kysymysten johdanto on seuraava: ”Riippumatta siitä, miten hyvin puolisot tulevat
toimeen keskenään, on hetkiä jolloin he ovat eri mieltä, suuttuvat toisilleen, tai heillä on
riitaa tai he tappelevat joko vain siksi, että he ovat huonolla tuulella, väsyneitä tai muusta
syystä.

Minä haluisin nähdä yhden suomalaisen verovaroilla tehdyn Stakesin ja TANE:n vastaavanlaisen tutkimuksen, josssa tutkitaan naisten väkivaltaa miehiä kohtaan samanlaisilla kysymyksen asetteluilla ja yhtä lavealla väkivallan määrittelykontekstilla ottaen huomioon naisten miehiin kohdistaman väkivallan erityispiirteet ja kaikki sellaiset väkivallan muodot ja kaikki erilaiset naisten käytämät kontrollin muodot, jotka eivät muuten tule esille ja jossa miesten väkivallan kokemukset on sijoitettu laajempaan asiayhteyteen ja jossa on pyritty tavoittamaan kaikki miesten elämän erilaiset osa-alueet, joissa väkivallan kokemukset ovat vähisessäkin määrin mahdollisia. Fyysisen väkivallan lisäksi väkivallaksi lasketaan myös kaikki sellainen naisen sellainen käytös, jonka mies itse subjektiivisesti kokee väkivallaksi ja mikä miehestä tuntuu väkivallalta, kaikki ei-toivottava naisen seksuaalinen käytös (sisältää myös sen että mies saa liian vähän seksiä) luetaan myös väkivallaksi miestä kohtaan, jos mies sen niin kokee.

Vuoden 2005 - tutkimukseen laadittiin myös lisäkysymyksiä. Tuntemattoman tai tutun miehen tekemään väkivaltaan lisättiin tarkoitushakuisesti liikkumisen estämistä, kiinni tarttumista, tönimistä ja tyrkkimistä koskeva kysymys, sillä vuoden 1997 tutkimuksen havaittiin antavan "liian pienen" tuloksen. Lisäkysymys on
peräisin ruotsalaisesta naisuhritutkimuksesta ( Eva Lundgren 2001, Lundgren teki Ruotsissa viime vuosikymmenen lopulla samantyyppisen kyselytutkimuksen, joka perustui suomalaiseen Usko, toivo, hakkaus -tutkimukseen ja nyt suomalaiset käyttää Lundgrenin tutkimusten kysymuksenasetteluja tässä 2005 tutkimuksessa).Nykyisen ja entisen avio- tai avopuolison tekemää väkivaltaa kartoittaviin
kysymyksiin lisättiin myös kolme uutta seksuaalisen väkivallan muotoa (kysymykset
62 ja 71, ks. liitteenä oleva kyselylomake) ruotsalaisen naisuhritutkimuksen
mallin mukaisesti. Selkein muutos, jonka lisäkysymykset tuottavat tuloksiin, koskee parisuhteen
ulkopuolella tapahtunutta fyysistä väkivaltaa. Liittämällä väkivaltaisen liikkumisen
estämisen, kiinni tarttumisen, tyrkkimisen tai tönimisen käsittävän
väkivaltaosion uhriksi joutumista koskevaan kysymysryhmään, saadaan
vähintään kerran 15 vuotta täytettyä parisuhteen ulkopuolella tapahtuneiden
fyysistä väkivaltaa kokeneiden osuus nostettua kaksinkertaiseksi (taulukko
3.5).

Tutkimuksesta voidaan lukea, että väkivallan kohteeksi joutuminen liittyy vahvasti ikään. Sen todennäköisyys
on suurin 18−24-vuotiailla ja laskee tasaisesti iän myötä. Tutkimus osoittaa myös( minkä jokainen tietää tutkimatakin), että väkivallasta merkittävä osa on alkoholisidonnaista niin, että väkivallantekijä
tai sekä tekijä että uhri ovat teon tapahtuessa alkoholin vaikutuksen alaisia. Väkivallan kohteeksi joutuminen oli yleisintä niiden naisten keskuudessa, jotka juovat humalahakuisesti vähintään kerran viikossa. Uhriksi joutuminen
vähenee tasaisesti alkoholin humalakäytön vähentyessä. Alkoholi on usein läsnä myös naisiin kohdistuneessa parisuhteen ulkopuolisessa väkivallassa. Uhkailijoista ja fyysistä väkivaltaa käyttäneistä miehistä ainakin puolet oli tapahtumahetkellä humaltuneita tai muun huumaavan aineen vaikutuksen alaisia. Seksuaalisessa väkivallassa
alkoholin osuus on vielä korostuneempi.
Tutkimuksen mukaan myös entisten kumppaneiden uhkailu väkivallalla on yleistä. Korkea entisen miehen tekemän väkivallan yleisyys viittaa siihen, että eroprosessiin liittyy ongelmia. Lisäksi uhkailut puhelimitse, kirjeitse, tekstiviestein ja kasvokkain ovat useimmin tulleet tuntemattomien tai asiakkaiden ja potilaiden taholta. Se, että tuntemattomien osuus on näin suuri (48%) viittaa siihen, että on usein ollut kysymys naisen työhön liittyneestä uhkailusta. Sähköpostin ja tekstiviestinnän yleistyminen on lisännyt mahdollisuuksia tämän tyyppisiin uhkailuihin.

Kannattaa huomioida myös, että tutkimuksen muotoutumiseen ovat vaikuttaneet ohjausryhmän jäsenenä olleet
Jussi Aaltonen ja Hannele Varsa TANE:sta ja Leena Ruusuvuori, Naisjärjestöjen Keskusliittosta. Ruusuvuori oli myös mukana kyselylomakeen muokkaamiseen kootussa asiantuntijaryhmässä.( kuten oli jo vuonna 1997)

Yksi kyselyjen tuloksiin virhettä aiheuttava tekijä on tälläisten tutkimusten vastauskato, joka oli 38% tässä tutukimuksessa. On aivan aiheellista olettaa, että sellaiset ihmiset, jotka ovat kokeneet väkivaltaa todennäköisimmin vastaavat tälläisiin tutkimuksiin ja sellaiset, jotka eivät ole koskaan kokeneet todennäköisemmin jättävät vastaaamatta. Lisäksi virheitä aihettaa osittaiskato,
mikä tarkoittaa sitä, että vaikka kyselylomake on pääosin täytetty ja palautettu, osaan kysymyksistä ei ole vastattu

Tästä tutkimuksesta voidaan vetää myös sellainen johtopäätös, että nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa yhä suurempi osa miehen seksuaalisuudesta nähdään jonkinlaisena häirintämuotona tai hyväksikäyttö - ja väkivaltamuotona, mitkä voidaan ehkä tulkita kulttuurin ja julkisen tilan aliseksualisoitumisesta johtuviksi kielteisiksi lieveilmiöiksi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä