Onko tää jotain muotia tää masentuminen ja lääkkeiden syönti?
Musta jotenkin tuntuu, että masennusdiagnoosin saa entistä helpommin ja lääkärit oikeen tyrkyttää kaiken maailman päänsyöjälääkkeitä ettei tarvis oikeesti auttaa, pääsee helpommalla.
Etteks te tajua, että ne lääkkeet ei TODELLAKAAN tee hyvää päälle!
Varmasti on poikkeusia, joita lääkkeet auttaa ja jotka ilman lääkitystä eivät pärjäisi, mutta kun joka vaivaan tyrkytetään jotain Cipramilia ym. paskaa.
Miksi te syötte niitä? Hullut!
Musta jotenkin tuntuu, että masennusdiagnoosin saa entistä helpommin ja lääkärit oikeen tyrkyttää kaiken maailman päänsyöjälääkkeitä ettei tarvis oikeesti auttaa, pääsee helpommalla.
Etteks te tajua, että ne lääkkeet ei TODELLAKAAN tee hyvää päälle!
Varmasti on poikkeusia, joita lääkkeet auttaa ja jotka ilman lääkitystä eivät pärjäisi, mutta kun joka vaivaan tyrkytetään jotain Cipramilia ym. paskaa.
Miksi te syötte niitä? Hullut!
Vastaukset 20
Vanhimmat
hulluiksi
lääkkeistä vasta hulluksi tuleekin,vuositolkulla popsitaan kun ei pystytä lopettamaan,jokaiseen pikku vaivaan lääkärit niitä kirjottaa,ne muuttaa aivojen kemiaa ja tekee hulluksi,skitsot ja psykoottiset kyllä tarvitsevat lääkityksen.
ei ollut mikään vittuilu vaan kommentoin enemmänkin sitä, että on hullua syödä niitä lääkkeitä.
viisaampaa jos unettomuuteen määrättäisiin nukahtamislääkettä,särkyyn särkylääkettä,masennukseen terapiaa,ahdistukseen jotain rauhottavaa,riippuvuudesta jos puhutaan samalla tavalla ne koukuttaa masennuslääkkeetkin,tiedän ihmisen joka oli vaihdevuosi oireiden takia pyytänyt hormoonilääkitystä,lääkäri oli kirjoittanut masennuslääkettä,eikä hormooneja ollenkaan,eikä tämä ihminen ollut yhtään masentunut vaan kärsi kuumista aalloista.
Nykyisin lääkärit kirjoittavat liian helposti sellaisia lääkkeitä, jotka tekevät riippuvaiseksi ja joista on hyvin vaikea päästä eroon. Itselläni on kokemusta. Olen riippuvainen nukahtamislääkkeestä, rauhoittavasta lääkkeestä ja hormoonipilleristä. Niistä eroon pääseminen vaatii niin paljon vaivaa etten pääse eroon yhdestäkään niistä. Miksi lääkärit eivät kerro määrätessään lääkkeen, että siitä saattaa aiheutua paha riippuvuus.
Miksi lääkärit eivät kerro määrätessään lääkkeen, että siitä saattaa aiheutua paha riippuvuus.
Eikös lääkärin työnkuvaan kuulu kirjoitella reseptejä ja määrätä lääkkeitä?
Vielä -90-luvulla psyykkiset sairaudet oli ns. tabu-asia. Nyt niistä uskalletaan aivan rehellisesti puhua ja siksi ehken tänä päivänä kuvitellaan, että lääkkeitä enemmän kuin ennen.
Se ei pidä paikkaansa. Kyllä kaikista eniten on vaikuttanut uskallus puhua mielialahäiriöistä....eikä siinä ole mitään hävettävää. Kunhan esim. ketjun aloittaja/useimmat muutkin valistaisivat itseään enemmän.
Kyllä muuten omilla aivoilla ajetteleva ihminen tietää, että lääkkeet saattavat aiheuttaa riippuvuutta. Kaikki lähtee kuitenkin omasta päänupista. Aloittaessaan lääkitystä sen kun tiedostaa ei tule ongelmia lopettamisen suhteen. KOKEMUSTA ON!
Siis, että lääkkeitä määrättäisiin enemmän.
LÄÄKETEHTAIDEN tulee pärjätä hyvin. Tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. Mitäs tuolle bisneksen koukulle tehtäisiin !!! Ei voi todellakaann oikein luottaa oikein kenenkään motiiviin. Mutta mitä tehdä?
Kyllä ne lekurit tuntuu tyrkyttävän niitä masennuslääkkeitä vaivaan kuin vaivaan ja noissa masennuslääkkeissähän on valtavasti sivuvaikutuksia.
Lääkkeet ovat muutenkin oikea miljardiluokan bisnes. Ja lääkärit ovat siinä mukana. Kalliita ovat myös noi masennuslääkkeet.
Itse olen sitä mieltä, että masennus johtuu pitkälti väärästä ravitsemuksesta. Paljon (liikaa) syödään valkoista jauhoa ja sokeria, joka on täyttä tyhjää. Aivot tarvitsevat kunnon ravintoa ja mielekästä tekemistä.
Luin myös jonkun psykiatrin artikkelin (hemmetti kun en linkkiä tallentanut), jossa hän ei edes suositellut masennuslääkkeitä lievään masennukseen niiden haittavaikutuksien vuoksi.
Eli kun hiukan masentaa ja saa lääkkeestä vaikka mitä oiretta, niin sitten vasta masentaakin ja vituttaa kahta kauheammin.
Eikä kukaan tiedä, mitä nuo masennuslääkkeet pitkän päälle ihmisten aivoille tekevät.
Mullekin niitä on oikeen tyrkytetty vähän joka vaivaan, mutta en ole edes hakenut kaikkia apteekista, vaan valehdellut lekurille, jotta ei sopinut. Karmeeta myrkkyä.
joskus määrättiin jotain lääkettä, en nyt muista mikä se oli nimeltään. Piti muka kohentaa mielialaa, mutta kuukauden-kahden päästä se alko väittää, että mikään ei enää tunnu miltään. Aluksi en uskonut ja yritin vaan keksiä kaikkia syitä siihen, mutta lopulta oli pakko. Monet muutkin on sanoneet samaa.
Ja se lääke on ihan yleisesti käytössä, vitsi kun en nyt muista mikä se oli. Mutta eiköhän ne mielialalääkkeet ole kaikki samanlaisia loppujen lopuksi, turruttaa tunteet pois, ja lääkäreiltä on taas yksi huoli pois päiväjärjestyksestä.
Samanlaisia ole. Vaikuttava aine ei todellakaan ole kaikissa sama.
Olen erästä mielialalääkettä käyttänyt yli puoli vuotta. Ei ole turruttava olo, vaan iloinen ja pirteä. Menetin läheiseni ja ilman tätä lääkettä en olisi sängystä ylös päässyt.
Ei ole kuin positiivista sanottavaa. Toki kaikki mielialalääkket ei sovi kaikille. Minulle sattui kertalaakista oikea lääke.
Minähän vuonna arvoisa ihmettelijä lääkärin tutkinnon suoritti, ajattelin vain kun niin hyvin tietää?
Olen aina sanonut etten tätä masennus-tautia toivo pahimmallekan vihamiehelle, mutta olen muuttanut mieltäni. Täytyy sanoa että sulle ja kaltasillesi toivon sitä todella, tekisipä eetvarttia sulle!
Älä sitten pahimpana aikanas vaan mee kiikkuun, kärsi rohkeasti vaan.
Kysyin jossain vaiheessa psykiatrilta, voiko tätä tautia teeskennellä, kun olin kuullut paljonkin puhuttavan tyyliin: sekin haki ittelleen hullunpaperit!
Psykiatri kertoi, ettei ainakaan kuutta viikkoa pitempään kukaan pysty, on heillä konstit tauti tunnistaa
Tiedän,ettet sinä ymmärrä, tätä tautia ei voi ymmärtää, jos ei itse ole sairastanut, tämä on totuus, siksi on niin ikävää elää teidän "normaalien kanssa".
Mutta pidä sinä mielipiteesi, jokaisella on siihen oikeus, meinaan omaan mielipiteeseen. Neuvoisin kuitenkin sinua, ettet kovin paljoa mainosta sitä, koska tahansa joku läheisistäsi voi sairastua ja tuntee itsensä aivan hylkiöksi, kun ei voi sinulle asiasta puhua!
HYVÄÄ JOULUA KAIKESTA HUOLIMATTA!
Miksi noin hermostuit? Jos olisit lukenút viestini kokonaan (ja ehkä rivienkin välistä), etkä hermostunut heti ensimmäisestä lauseesta, niin olisit ehkä ymmärtänyt viestini pointin. Moni muu täällä sen näytti ymmärtävän.iian
Ensinnäkin asiani oli se, että nykyään LIIAN HELPOSTI määrätään lääkkeitä muka masennukseen, mutta jos tosiaan olisit lukenut viestin ajatuksella läpi, olisit ehkä saattanut huomata, että viestin lopussa oli maininta siitä, että joillekin lääkkeistä varmasti on apua ja niitä tarvitsevatkin.
HYVÄÄ JOULUA MYÖS SINULLE!
Olen sinulle anteeksipyynnön velkaa, enkä tosiaan toivo sulle mitään pahaa, sairautta enkä muutakaan, vain hyvää!
Asia on vain niin, että yhtenään törmään tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin, silloin aina tuppaa kiehahtaan mulla, sinun syysi ei se kuitenkaan ole ja olen lukenut sun viestin useampaan kertaan, ja sillä ajatuksella.
Toivottavasti,en pahoittanut mieltäsi kovin paljoa! Kirjoitellaan , ja vietetään rauhalliset ja hyvät joulut sekä hyvää uutta vuotta -07
oli myös minussa, että viestistä voi saada väärän kuvan, johtuen huutomerkeistä ja tavasta jolla asian esitin. Esim. se "Hullut!". Sillä tarkoitin niitä, jotka syövät lääkkeitä "turhaan".
Mutta tarkoitus ei kyllä todellakaan ollut loukata ketään, varsinkaan lääkkeitä OIKEASTI tarvitsevia.
Tarkoitin vaan sitä, että kun melkein joka vaivaan niitä lääkkeitä määrätään ja silloin lääkkeen apu ei ehkä oikeasti ole apu vaan pahentaa asioita. Ulosantini on joskus vähän retuperällä, kun kiihdyn asioista... :)
Itse kävin lääkärissä kun en viikkoon pystynyt nukkumaan kramppiin jääneen yläselän vuoksi.Todella kivulias tilanne. Halusin siis siihen avun, ensihätään lihaksiarentouttavaa ja särkylääkettä.Niillä ja jumpalla apu löytyy.Mutta lääkärille otti koville kun en huolinut lisäksi unilääkkeitä ja sairaslomaa.Haloo! Unilääkkeitä ?? ihme ettei masennuslääkkeitä myös kun niin otti kipu aivoon...
tarkoitan. Kun lääkäreistä on pulaa ja niillä on niin kiire, niin halutaan vaan äkkiä joku ratkaisu, eikä oikeasti perehdytä siihen mikä on vialla. Masennus/mielialalääkkeet ei todellakaan ole ratkaisu kaikkeen. Joskus voi olla sellaisia kausia, että masentaa, mutta eihän se tarkoita sitä, että siihen välttämättä lääkkeitä tarvitaan.
Tietenkin on vaikeita tapauksia, joilla ainoa ratkaisu on lääkitys, mutta se on asia erikseen. Joku tuolla jo näytti hermostuvan viestistä, mutta ei tosiaan tainnut ymmärtää viestini tarkoitusta.
mielessä tätä tämän ketjun asiaa !!! Sanoisin, että tosiaan joskus vain ihmisellä ei ole vaihtoehtoja; on valittava useamman hankalan elämäntilanteen väliltä, jos siis joku lukee lääkkeiden käytön elämää ja ruumista/sielua hankaloittavaksi.
Oma kokemukseni SSRI:tä käyttävänä on, että JOS minulla olisi rakastavia ihmisiä ympärilläni tai edes yleensä olemassa; tai vaikka yksi kappale, niin olisin oikeastaan terve. Minä olen sairas rakkauden ja läheisyyden puuttumisen, ihmiselle kuuluvatn inhimillisen vuorovaikutuksen puutteesta! Se on lähtenyt jo siis lapsuudessa sillein viiksoon ja on alueita, joista ei ole mitään kokemusta. Siitäpä sairaaksi tulee. Enkä usko, että keski-ikäisenä muuta ratkaisua voi löytyä, kun jotenkin kontaten jatkaa elämä loppuun. Mennyt mikä mennyt, on siis myös mennyt kyky rakkauden antamiseen ja vastaanottamiseen, ihmisiin luottamiseen, läheisyyden ja ihmisten kansa olemiseen. Eihän näin oikeasti voi elää ! Ei voi. Häiriintyneeksi tämmöisellä elämänmatkalla tulee. Ja jotta sitä häiriöö oireinensa jotenkin voi mukanaan kantaa ja kuljettaa, mihin sen laittaa, kun vaihtoehtoja ei ole eikä tule, on ihan pakko käyttää lääkitystä.
Näin olen todennut konkreettisesti. Sillä elämässäni on ollut joitakin keitaita sillä tavalla, että tolen tiennyt ja tuntenut olevani rakastettu, hyväksytty, muiden veroinen, muiden joukkoon kuuluva, ja just niinä hetkinä (ehkä päivä tai korkeintaan kuukausi jossakin elämäntilanteessa) olen ollut IHAN TERVE. Voisin hyvin kuvitella, etten oikeasti tarvitsisi mitään lääkettä. Just niinkuin joku edellä kirjoitti, pitää olla tekemistä, mielekästä työtä ja harrastusta, jatkuva hyvä rakkaudellinen vuorovaikutus mielellään useisiin ihmisiin. Siis kun joitakin niin ratkaisevan suuria paloja puuttuu, sitä on sairas. Mitäpä tuo, jos siinä sitten lääkityskin vielä menee. Kunhan täältä elämästä hengissä selviäisi.
Kun on persoona alkanut jo pienenä (ilman varsinaisesti kenenkään syytä) mennä häiriintymään päin, niin vyöryy kuin lumipallo vanhetessa ja kyllä kiitollinen olen, että on lääkitysmahdollisuus. Kaiken jälkeen ja keskellä, en välitä, mitä pahaa se ehkä minulle tekee. Rakkaudellista elämää se ei anna, mutta miten sen muutenkaan enää saisin. Kaikki tarttis saada alkaa alusta, sieltä vauvasta alkaen, heh. Näillä mietteillä en nyt tarkoita pelkästään miehen ja naisen välistä rakkaussuhdetta, vaan ihan suurempaakin viitekehystä sukulaisuusperhesuhteineen, muiden kanssa asumisineen, elämisineen. - Erakon mietteet loppuivat tähän. Aamulla uusi SSRI mahaan...