Mitä eläimiä sinulla on elämäsi varrella lemmikkeinä tai holhokkeina.

Kun me kaksi vanhaa menimme avioon noin 14 vuotta sitten saimme lahjaksi pienen karjalan karhukoiran näköisen sekarotuisen koiran pennun.
Rekun se sai nimekseen. Tyttäreni miehineen ja tyttärineen kävi sen meille tuomassa pohjoisesta. Asuimme silloin Valkeakoskella kerrostalossa.
Täytyy sanoa, että oli fiksu jo alkuunsa. Vaikka jalat ei ollut häävin korkuiset osoitti se älykkyytensä heti tullessaan meille. Olikohan ollut puolta tuntia kun meni ja istahti tuolin jalkojen pienan päälle ja siinä orrelta puotteli kunnon kasan lattialle.
Ei sitä muuten kun ei ollut vessaa.
Laitoimme sille pesäkopan kylpyhuoneen puolelle. Tosin se koppa sai kyytiä millon missäkin päin asuntoa kun Rekulle se pää sattui. Rekku kerkisi pureskella kaiken mahdollisen mikä suuhun sattui.
Kerran kun tuli vieraita ja välttääksemme kovaa mylläämistä heidän aikana panimme Rekun parvekkeelle. Oli kesä ja meillä tuoleissa siellä sellaiset muovirouhe täytteiset pehmusteet.
Unodimme koko Rekun vieraitten aikana ja kun he olivat lähteneet menin viimein katsomaan tuota "lastamme". Kun avasin parvekkeen oven ryntäsi sieltä epämääräisen näköinen möykky olohuoneeseen josta karisi lattialle muovirouhe murusia. En ehtinyt vetää ovea kiinni joten tulihan siivo koko huusholliin. Mutta kun katsoin parvekkeelle vedinkin oven kiini ja sanoin miehelleni, että siellä on sinun hommiasi.
Koko parveke oli täynnä tuota silppua ja tuoliemme pehmusteet oli kumman näköisiä ja ilman pehmusteita.
No tuosta kylppäriin sulkemisesta Rekku ei myös innostunut. Aina kun lähdimme johonkin panimme hänet sinne ettei hävitä koko huushollia poissa ollessamme.
Rekku keksi siellä askareita ja alkoi repiä muovitapettia joka oli huoneen seinissä. Kun viimein muutimme tuota asunnosta omakotitaloon oli tuon kylppärin seinä puoli metriä lattiasta ylöspäin paljaana ympäriinsä.
Voi Rekun tempuista saisi koko kirjan oli se niin vilkas elävä. Tuolla omakoti talossa se kaivoi tunnelin pihalle niin syvän ettei siitä näkynyt kun hännänpäätä vähän. Kun sitten puunjuuret oli jo vaarassa täytin kivillä tuo onkalon ja siitä Rekku ei tykännyt yhtään.
Teimme sille kopin ja laitoimme muka eristeeksi seiniin tyrox levyä. Kun sitten ylpeinä työstämme menimme kahville sisälle ja kurkkasimme ulos oli ne tyrox levyt jo pitkin kenttää. Tosi nopeaa toimintaa Rekultakin.
Kuljimme metsässä usein ja kerran Rekku meni johonkin niin kauas, että huutelin sitä pitkän tovin ennenkuin hän saapui innosta hehkuen ja voi minkä hajuisena. Oli pyörinyt jossain hirven eritteissä ja oli intoa täynnä että haihtuipa ainakin oma haju.
Rekun innosta välittämättä käskin Rekkua heti menemään kotiin "isin" luo. No se totteli ja kun mieheni oli istumassa pihalla oli juossut niine likoineen suoraan mieheni syliin.
Kun minäkin viimein ehdin kotiin oli Rekku jo pesty ja oli niin nolona kun hänen hyvä naamio haju oli pois pesty.
Rekusta kirjoittaisi vaikka kirjan sillä vaikka hän ei ehtinyt olla meillä kun 8 kuukautta ehti hän tehdä niin paljon jälkeä ettei uskoisikaan.
Rekun kohtaloksi koitui myös auto. Kyllä surimme sitä todella oli hän niin persoonallinen olento

mummeli-36 kirjoitti:

Kun me kaksi vanhaa menimme avioon noin 14 vuotta sitten saimme lahjaksi pienen karjalan karhukoiran näköisen sekarotuisen koiran pennun.
Rekun se sai nimekseen. Tyttäreni miehineen ja tyttärineen kävi sen meille tuomassa pohjoisesta. Asuimme silloin Valkeakoskella kerrostalossa.
Täytyy sanoa, että oli fiksu jo alkuunsa. Vaikka jalat ei ollut häävin korkuiset osoitti se älykkyytensä heti tullessaan meille. Olikohan ollut puolta tuntia kun meni ja istahti tuolin jalkojen pienan päälle ja siinä orrelta puotteli kunnon kasan lattialle.
Ei sitä muuten kun ei ollut vessaa.
Laitoimme sille pesäkopan kylpyhuoneen puolelle. Tosin se koppa sai kyytiä millon missäkin päin asuntoa kun Rekulle se pää sattui. Rekku kerkisi pureskella kaiken mahdollisen mikä suuhun sattui.
Kerran kun tuli vieraita ja välttääksemme kovaa mylläämistä heidän aikana panimme Rekun parvekkeelle. Oli kesä ja meillä tuoleissa siellä sellaiset muovirouhe täytteiset pehmusteet.
Unodimme koko Rekun vieraitten aikana ja kun he olivat lähteneet menin viimein katsomaan tuota "lastamme". Kun avasin parvekkeen oven ryntäsi sieltä epämääräisen näköinen möykky olohuoneeseen josta karisi lattialle muovirouhe murusia. En ehtinyt vetää ovea kiinni joten tulihan siivo koko huusholliin. Mutta kun katsoin parvekkeelle vedinkin oven kiini ja sanoin miehelleni, että siellä on sinun hommiasi.
Koko parveke oli täynnä tuota silppua ja tuoliemme pehmusteet oli kumman näköisiä ja ilman pehmusteita.
No tuosta kylppäriin sulkemisesta Rekku ei myös innostunut. Aina kun lähdimme johonkin panimme hänet sinne ettei hävitä koko huushollia poissa ollessamme.
Rekku keksi siellä askareita ja alkoi repiä muovitapettia joka oli huoneen seinissä. Kun viimein muutimme tuota asunnosta omakotitaloon oli tuon kylppärin seinä puoli metriä lattiasta ylöspäin paljaana ympäriinsä.
Voi Rekun tempuista saisi koko kirjan oli se niin vilkas elävä. Tuolla omakoti talossa se kaivoi tunnelin pihalle niin syvän ettei siitä näkynyt kun hännänpäätä vähän. Kun sitten puunjuuret oli jo vaarassa täytin kivillä tuo onkalon ja siitä Rekku ei tykännyt yhtään.
Teimme sille kopin ja laitoimme muka eristeeksi seiniin tyrox levyä. Kun sitten ylpeinä työstämme menimme kahville sisälle ja kurkkasimme ulos oli ne tyrox levyt jo pitkin kenttää. Tosi nopeaa toimintaa Rekultakin.
Kuljimme metsässä usein ja kerran Rekku meni johonkin niin kauas, että huutelin sitä pitkän tovin ennenkuin hän saapui innosta hehkuen ja voi minkä hajuisena. Oli pyörinyt jossain hirven eritteissä ja oli intoa täynnä että haihtuipa ainakin oma haju.
Rekun innosta välittämättä käskin Rekkua heti menemään kotiin "isin" luo. No se totteli ja kun mieheni oli istumassa pihalla oli juossut niine likoineen suoraan mieheni syliin.
Kun minäkin viimein ehdin kotiin oli Rekku jo pesty ja oli niin nolona kun hänen hyvä naamio haju oli pois pesty.
Rekusta kirjoittaisi vaikka kirjan sillä vaikka hän ei ehtinyt olla meillä kun 8 kuukautta ehti hän tehdä niin paljon jälkeä ettei uskoisikaan.
Rekun kohtaloksi koitui myös auto. Kyllä surimme sitä todella oli hän niin persoonallinen olento

Lue lisää

ollut uskomaton määrä ja vaikkemme ottaisi huomioon Pikku Toukka Paksulaista, jota hoidettiin lasipurkissa ja joka kuivui kun jäi vahingossa aurinkoon, lemmikit ovat montaa eri kokoa ja lajia. Minulla oli yhtaikaa koira ja kissa. Ne peuhasivat yhdessä ja kun kissa heittäytyi selälleen kynnet pystyssä, koira peruutti ja istahti kissan päälle. Väsytyään kissa käpertyi nukkumaan koiran vatsaa vasten. Ruokapöydässä ne istuivat aina mieheni jalkojen juuressa. Jos toinen tuli kesken ruokailun ulkoa, se kävi haistelemassa kerjäämässä olevan hengitystä ja jos se paljasti makupaloja saadun, tulija aloitti syyttävän tuijotuksen. Kun koira jäi auton alle, kissa oli monta päivää syömättä ja vaelsi ympäriinsä kaveriaan etsien.

kaijakaukama kirjoitti:

ollut uskomaton määrä ja vaikkemme ottaisi huomioon Pikku Toukka Paksulaista, jota hoidettiin lasipurkissa ja joka kuivui kun jäi vahingossa aurinkoon, lemmikit ovat montaa eri kokoa ja lajia. Minulla oli yhtaikaa koira ja kissa. Ne peuhasivat yhdessä ja kun kissa heittäytyi selälleen kynnet pystyssä, koira peruutti ja istahti kissan päälle. Väsytyään kissa käpertyi nukkumaan koiran vatsaa vasten. Ruokapöydässä ne istuivat aina mieheni jalkojen juuressa. Jos toinen tuli kesken ruokailun ulkoa, se kävi haistelemassa kerjäämässä olevan hengitystä ja jos se paljasti makupaloja saadun, tulija aloitti syyttävän tuijotuksen. Kun koira jäi auton alle, kissa oli monta päivää syömättä ja vaelsi ympäriinsä kaveriaan etsien.

Lue lisää

Minulla on ollut kissa ja koira,
molemmat olivat niin hellyyden kipeitä,
aina kun ehti piti silitellä ja rapsutella.
Aina kun tulin kaupasta
niin koira oli makupalaa
kaivamassa laukusta.
Undulaatteja minulla oli
ja myös kaloja,
kyllä nekin kivoja olivat,
koira ja kissa kuolivat
vanhuuteen 17 vuotiaina,
kalat jouduin antamaan pois
kun en enää
jaksanut hoitaa,se veden vaihto
oli niin
työlästä ja undulaatit annoin pojalle.
Nyt sitten ei ole mitään,
kun olen niin vähäjaksoinen toisinaan,
ettei viitsi ottaa mitään eläintä.
Pidän kyllä eläimistä hirveen paljon
mutta kun se ei auta,
ne tarvitsevat hoitoa
ja hyvää sellaista.