Haluaisin kovasti uskoa ja jos johonkin ryhdyn mun on vaikea luovuttaa ja aloittaa muualla. Ihmissuhteetkin on niitä samoja, jotka jo peruskoulussa "aloitin."
Eilen kävi niin, että tapasin vuoden tauon jälkeen entisen koulukaverini, josta tiesin vain, että oli hylännyt lapsensa isälleen ja siitä saakka vain ja ainoastaan on juonut ja jatkuvasti hoidossa itsemurhayritysten johdosta.
En osannut häntä auttaa mitenkään, ainoastaan ymmärsin.
Kun eilen tapasin hänet en edes tunnistanut, näin vain pyörätuolissa istuvan vanhahkon naisen.
Mutta sitten hän antoi käteeni laitteen jossa oli nimeni ja hänen lapsensa tiedot.
Aina kun olin tavannut hänet olin kuysynyt tämän lapsen kuulumisia.
Hän oli vihdoin onnistunut yrityksessään..jos niin voi sanoa, koska hän on 30-v, eikä enää ei voi puhua tai kävellä koskaan.
Henkeä ei ollut pystynyt itseltään riistämään kuitenkaan.
Me oltiin ystäviä ja mä olin järkyttynyt. tunsin että tarvitsin Jeesusta, että itse jaksaisin eilisillan yli.
MUTTA tällä palstalla ei ollut ketään"hengellistä isää taikka äitiä"
Eräs nainen, jota olin pitänyt pelastuneena, tällä palstalla ilmoitti uskovansa siihen, että jokainen pääsee taivaaseen. Ihmiset odottavat omaa aikaansa siis. He ovat päättäneet että Jumalan aika on vasta "kuolinvuoteella".
Helvetti on hänen mielestään vain "peloite", joka vain varmistaa sen, että se yksi ainoa tärkeä(se viimeinen, muuthan ovat tältä pohjalta turhia)rukous tulee "suoritetuksi".
Jokaiselle on varattu se "ryövärin armo".
Tältä pohjalta, kun mietin ystävääni...ymmärsin, että minun ei tarvitse tehdä mitään.
Hän tietää sen minkä muutkin:ryövärin armo riittää.
...Entä te muut, pystyttekö yhtymään tähän vai alkaisitteko hoitaa ystävääni helvetin sijasta taivaaseen?
Mitäköhän Jumala nyt minulta odottaa?
Miten uskotte?
Eilen kävi niin, että tapasin vuoden tauon jälkeen entisen koulukaverini, josta tiesin vain, että oli hylännyt lapsensa isälleen ja siitä saakka vain ja ainoastaan on juonut ja jatkuvasti hoidossa itsemurhayritysten johdosta.
En osannut häntä auttaa mitenkään, ainoastaan ymmärsin.
Kun eilen tapasin hänet en edes tunnistanut, näin vain pyörätuolissa istuvan vanhahkon naisen.
Mutta sitten hän antoi käteeni laitteen jossa oli nimeni ja hänen lapsensa tiedot.
Aina kun olin tavannut hänet olin kuysynyt tämän lapsen kuulumisia.
Hän oli vihdoin onnistunut yrityksessään..jos niin voi sanoa, koska hän on 30-v, eikä enää ei voi puhua tai kävellä koskaan.
Henkeä ei ollut pystynyt itseltään riistämään kuitenkaan.
Me oltiin ystäviä ja mä olin järkyttynyt. tunsin että tarvitsin Jeesusta, että itse jaksaisin eilisillan yli.
MUTTA tällä palstalla ei ollut ketään"hengellistä isää taikka äitiä"
Eräs nainen, jota olin pitänyt pelastuneena, tällä palstalla ilmoitti uskovansa siihen, että jokainen pääsee taivaaseen. Ihmiset odottavat omaa aikaansa siis. He ovat päättäneet että Jumalan aika on vasta "kuolinvuoteella".
Helvetti on hänen mielestään vain "peloite", joka vain varmistaa sen, että se yksi ainoa tärkeä(se viimeinen, muuthan ovat tältä pohjalta turhia)rukous tulee "suoritetuksi".
Jokaiselle on varattu se "ryövärin armo".
Tältä pohjalta, kun mietin ystävääni...ymmärsin, että minun ei tarvitse tehdä mitään.
Hän tietää sen minkä muutkin:ryövärin armo riittää.
...Entä te muut, pystyttekö yhtymään tähän vai alkaisitteko hoitaa ystävääni helvetin sijasta taivaaseen?
Mitäköhän Jumala nyt minulta odottaa?
Miten uskotte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on oikeastaan velvollisuutesi ja Jumala lähetti tuon ihmisen sinun luoksesi. Anna hänelle vaikka jokin hyvä hengellinen kirja, jossa kerrotaan jotenkin myös uskoontulosta. Tutustu kirjailijaan Joni Eareckson-Tada, jos huvittaa.
että alkaisin lukemaan hänelle kokonaista kirjaa ääneen. Ei sillä toimi enää kun yksi käsi.
Tietenkään hän ei asu enää tavallisessa talossa vaan sellaisessa sairaalantapaisessa.
sinähän voisit tulla kertomaan hänelle Jeesuksesta.
Ainoastaan tarvitset hoitajilta luvan siihen
on ett otat seurakuntasi pastoriin yhteyttä ja pyydät häntä tapaamaan tätä ihmistä. Se kuuluu pastorin tehtäviin. Teeppä kuule se, niin saat rauhan sielullesi tämän asian suhteen.
neuvo.
Mutta meidän pastori tekee nuorisolähetystyötä.
Ja muutenkin...kynnys on liian korkea pyytää.
Meillä monesti rukoillaan toisten puolesta, ja toimisto on avoinna muutaman tunnin päivässä, jos jollain on sellainen hätä että ei tavallinen kokous riitä.
Mä oon lukenut Raamatusta, että mitä tulee evankeliumin eteenpäin viemiseen, niin sitä kuuluu tehdä pareittain, enkä aio tästä lipsua.
Yksin en edes halua mennä(ellei ole pakko)
Rukoillaanko, että jostain löytyisi ne kaksi ihmistä, jotka haluis auttaa ihan konkreettisesti.
Mä en oikeesti vois olla kumpikaan niistä(töissä siellä, mutta en hoida millään tavalla tätä tyttöä.)
Sinä nähtävästi ymmärrät että hänen sielu on Jumalalle rakas.
Se lohduttaa mua jotenkin...ehkä maailma ei olekkaan niin paha.
Ei sinu ntarvitse kuin joskus seurakunnan tilaisuuden jälkeen käydä vihjaisemassa pastorillesi asiasta, niin kyllä hän ymmärtää. pastorisi menee sitten Jeesuksen kanssa kahden tapaamaan sitä ihmistä. Mutta tee toki niinkuin haluat... en minä sinua painosta...
Eli täytit ainaskin, sen että voimme kantaa sinua ja ystävääsi Herran kasvojen eteen rukouksin.
Uskon, että moni muukin rukoilee asian johdosta, että ystäväsi saisi kokea Jeesuksen armoa ja rakkautta elämänsä tälläisissä kiemuroissa.
Uskoni on sellainen, että uskon ystäväsi iloitsevan jo siitäkin, kun joku jaksaa istahtaa hänen vierelleen ilman neuvomisia.
Jobin elämässäkin oli ystäviä, jotka päättivät mennä Jobin luo ja niin he tekivätkin ja ensimmäinen viikko meni Herran tahtomalla tavalla, kun he olivat aivan hiljaa, mut sit lipsahti.
Jobin ystävät luulivat ihmisviisaudellaan tietävänsä syyn miksi Job oli kaiken kärsimyksen saanut osakseen ja neuvot olivat sen mukaiset.
Eli kunhan jaksaisimme kärsivän vierellä olla edes hiljaa.
Jeesus Kristus on ainut tie taivaaseen ja sen saa uskossa vastaan ottaa jokainen, Hänen rakkautensa riittää syntiselle ihmiselle tänäkin päivänä.
Eri asia on kelpaako armo kaikille.
Olet siis saanut työn hoito-alalta?
hoitoalalta, mutta töitä jokatapauksessa.
Toivottavasti Herra vastaa...Siunausta!
Kirjoituksesi, ahdistuksesi ja ystäväsi kärsimykset koskettivat minua.
En tiedä mitä voin tehdä avuksesi, mutta tukena haluaisin olla ja tavatakin ystävääsi. "Minä olin sairaana", sanoi Jeesus, "ja te kävitte katsomassa Minua".
Ystäväsi on Jumalalle rakas ja sillä on tarkoituksensa, että hän elää. On siis toivoa. Vaikka ystäväsi tila inhimillisin silmin katsottuna näyttäisikin epätoivoiselta ja ylitsepääsemättömän vaikealta, niin Jumala voi häntä auttaa. "Minä olen Herra, Jumala, Kaikkivaltias!"
Jos haluat niin voit soittaa minulle huomenissa numeroon 041-7100874 tai lähettää sähköpostia osoitteeseen [email protected]. Käymämme keskustelut tulevat jäämään vain meidän välisiksi.