En tarkoita tätä pahalla sillä Anssi oli suosikkimaajussini, tykkään juuri ujoista maalaispojista enkä mistään pullistelevista machoista.
Mutta tuo koirahomma meni kyllä vähän yli..
Koko ajan on suurenneltu juttua Miian osalta, että "Miia oli valmis uhraamaan suhteen koirien takia."
Mutta yhtäläisesti Anssi itsekin oli valmis heittämään ihmissuhteen menemään koirien takia, hän se niistä numeron teki eikä Miia.
Toiset joutuvat ottamaan muijan mukana jopa liudan kakaroita, mutta jollekin jopa koirat ovat liian iso kynnys, etenkin kun kyseessä on eläimiin tottunut maajussi niin siitä tulee tosi kaksimielinen kuva ihmisestä..
Tottakai jokainen omiensa puolta pitää.
Ei ketään voi siitä syyttää että puolustaa omia lemmikeitään, sitähän varten ne on otettu. Lapsillekin opetetaan että lemmikeistä on huolehdittava sittenkin kun niistä on alkuviehätys mennyt. Loppuun saakka.
Mielestäni on kyllä vähintäänkin arveluttavaa jos iso mies ei edes YRITÄ kohdata pelkoaan eikä osaa ajatella järjellä, jokaisella meillä on omat traumamme, pelkomme ja fobiamme.
Esim itselläni on sosiaalisten tilanteitten pelko, mutta en minäkään voi vaatia että ihmiset siirtyvät pois tieltäni.
Jos saisin päättää niin tekisin kuin julkimot isossa maailmassa ja suljetuttaisin koko kauppaketjun oman ostoskäyntini ajaksi, se helpottaisi oloani huomattavasti.
Mutta olisiko siinä järkeä? Silloin en koskaan voittaisi pelkoani.
Päin vastoin minun nimenomaan PITÄÄ tunkea itseni ihmismassojen keskelle, vaikka se hermostuttaa minua joka kerta.
Jos en tekisi sitä, olisin muutamassa viikossa aivan valmista tavaraa johonkin laitokselle tärisemään ja hourimaan omiani.
Joten jos aikuinen mies ei ole valmis kohtaamaan jotakin pelkoaan suuren rakkautensa tähden, se ei kuulosta kovinkaan ritarilliselta.
Perinteisesti saduissakin prinssi kohtaa vaikka lohikäärmeen rakkaansa vuoksi, mutta Anssi ei ole valmis sietämään edes naapurin Mustia..
Onko se ihan normaalia, kysyn vaan?
Ja väitänpä myös, että moinen umpimielinen ajattelutapa karsii aikas suuren osan tulevistakin morisanehdokkaista pois koska on meinaan hiukka vaikea löytää nuorta naista, joka ei koirista pitäisi. Ja joka ei odottaisi maatilalla vartioivan jylhän koiran tai useammankin ainakin jossakin vaiheessa.
Allergikot ovat ainoita ja heitä ei muutenkaan voi maalle tuoda kaiken sen eläin- ja siitepölyn keskelle, että kyllä on herralla kova etsiminen unelmansa prinsessassa..
Itsekin ajattelin aluksi kosiskella Anssia, tässä olisi nätti ja kiltti ja palvomisesta tykkäävä tyttö, mutta en taida koirineni herralle kelvata..
No kaikesta tästä huolimatta toivon koiraihmisenä Anssille parempaa jatkoa ja avarampaa elämänkatsomusta, kaikki kun ei elämässä voi aina mennä oman mielen mukaan.
Eikä sellaista saturinsessaa olekaan joka ei mitään epämielyttävää toisi mukanaan kaupungista maalle;)
Koirat on varmaan ihan pienimmästä päästä, kyllä se elämä opettaa että me naiset osataan tuoda elämään paljon suurempiakin murheita kuin karvoja voirasiassa..
Mutta tuo koirahomma meni kyllä vähän yli..
Koko ajan on suurenneltu juttua Miian osalta, että "Miia oli valmis uhraamaan suhteen koirien takia."
Mutta yhtäläisesti Anssi itsekin oli valmis heittämään ihmissuhteen menemään koirien takia, hän se niistä numeron teki eikä Miia.
Toiset joutuvat ottamaan muijan mukana jopa liudan kakaroita, mutta jollekin jopa koirat ovat liian iso kynnys, etenkin kun kyseessä on eläimiin tottunut maajussi niin siitä tulee tosi kaksimielinen kuva ihmisestä..
Tottakai jokainen omiensa puolta pitää.
Ei ketään voi siitä syyttää että puolustaa omia lemmikeitään, sitähän varten ne on otettu. Lapsillekin opetetaan että lemmikeistä on huolehdittava sittenkin kun niistä on alkuviehätys mennyt. Loppuun saakka.
Mielestäni on kyllä vähintäänkin arveluttavaa jos iso mies ei edes YRITÄ kohdata pelkoaan eikä osaa ajatella järjellä, jokaisella meillä on omat traumamme, pelkomme ja fobiamme.
Esim itselläni on sosiaalisten tilanteitten pelko, mutta en minäkään voi vaatia että ihmiset siirtyvät pois tieltäni.
Jos saisin päättää niin tekisin kuin julkimot isossa maailmassa ja suljetuttaisin koko kauppaketjun oman ostoskäyntini ajaksi, se helpottaisi oloani huomattavasti.
Mutta olisiko siinä järkeä? Silloin en koskaan voittaisi pelkoani.
Päin vastoin minun nimenomaan PITÄÄ tunkea itseni ihmismassojen keskelle, vaikka se hermostuttaa minua joka kerta.
Jos en tekisi sitä, olisin muutamassa viikossa aivan valmista tavaraa johonkin laitokselle tärisemään ja hourimaan omiani.
Joten jos aikuinen mies ei ole valmis kohtaamaan jotakin pelkoaan suuren rakkautensa tähden, se ei kuulosta kovinkaan ritarilliselta.
Perinteisesti saduissakin prinssi kohtaa vaikka lohikäärmeen rakkaansa vuoksi, mutta Anssi ei ole valmis sietämään edes naapurin Mustia..
Onko se ihan normaalia, kysyn vaan?
Ja väitänpä myös, että moinen umpimielinen ajattelutapa karsii aikas suuren osan tulevistakin morisanehdokkaista pois koska on meinaan hiukka vaikea löytää nuorta naista, joka ei koirista pitäisi. Ja joka ei odottaisi maatilalla vartioivan jylhän koiran tai useammankin ainakin jossakin vaiheessa.
Allergikot ovat ainoita ja heitä ei muutenkaan voi maalle tuoda kaiken sen eläin- ja siitepölyn keskelle, että kyllä on herralla kova etsiminen unelmansa prinsessassa..
Itsekin ajattelin aluksi kosiskella Anssia, tässä olisi nätti ja kiltti ja palvomisesta tykkäävä tyttö, mutta en taida koirineni herralle kelvata..
No kaikesta tästä huolimatta toivon koiraihmisenä Anssille parempaa jatkoa ja avarampaa elämänkatsomusta, kaikki kun ei elämässä voi aina mennä oman mielen mukaan.
Eikä sellaista saturinsessaa olekaan joka ei mitään epämielyttävää toisi mukanaan kaupungista maalle;)
Koirat on varmaan ihan pienimmästä päästä, kyllä se elämä opettaa että me naiset osataan tuoda elämään paljon suurempiakin murheita kuin karvoja voirasiassa..
Vastaukset 10
Vanhimmat
se otti minunkin korvaani, että kun lapsillekin opetetaan että "jos me nyt otetaan sinun tahdosta se eläin, niin sinä myös hoidat sen loppuun saakka."
Mutta aikuisenko ei sitten tarvitsekaan hoitaa lemmikki loppuun saakka vaan antaa potkut heti kun joku hetken huuma pelmahtaa naaman eteen?
Mutta tässä Anssi-Miia tapauksessa moni tuntuikin ottavan sen asenteen että "sinun kuuluu käyttää pyöräilykypärää vaikkei isi ja äiti sitä käytäkään."
Muistan kun itse kersana aloin kinuta jotain elukkaa, niin sain viherkasvin ja äitini sanat:"jos tämän kasvin hoidat loppuun saakka, niin katsotaan jossakin vaiheessa sitä lemmikkieläintä."
No minä sen hoidin ja se on minulla vieläkin, vaikka äitini on jo kauan ollut poissa..
Ja sain sitten aikani kasvia vaalittuani myös sen lemmikkini ja paljon lisää.
Heh, itse asiassa vasta nyt muistui mieleeni, että nykyinen mieheni on allerginen tämän kasvin kukinnoille.
Mutta arvatkaa vaan heitinkö kukan menemään;)
Onneksi meillä oli ikkunallinen kylpyhuone, mutta en todellakaan osaa sanoa miten olisin reagoinut jos mieheni olisi vaatinut minut heittämään se pois hänen vuokseen..
Ja se sentään oli pelkkä kasvi, mutta ihminen sitoo tunteitaan monenlaisiin asioihin.
Se kai meistä tekee ihmisiä.
Jos kasviinkin voi kiintyä, niin kai mihin tahansa muuhunkin?
Kenellä on oikeus alkaa vaatia poistamaan rakkaansa elämästä jokin esine, kasvi tai lemmikkieläin, johon on olemassa erityinen tunneside?
Ihmiset jotka puoltavat moista ajattelua ovat kyllä jollakin tavalla tosi pelottavia mielestäni..
Lööppejä suurennellaan, lauseita irrotetaan asiayhteydestä, kansi kertoo muuta kuin sisus, jne. Huvittaa, miten jotkut ihmiset ottavat kaikki lehtien jutut jumalan sanana ja sitten täällä ihmetellään, miten se ja se voi tehdä ja sanoa niin ja niin. Anssihan on itse myöhemmin sanonut, että ei hän nyt varsinaisesti käskenyt Mian koiraansa lopettaa. Vai onko Mia jotenkin luotettavampi totuuden lähde kuin Anssi?
Itse epäilen, että Mia ei vain ollut Anssista kiinnostunut ja koirat olivat vähän tekosyy lopettaa Anssin tapailu. Itsekin vähän pelkään koiria, enkä riemusta kiljuen hyökkää halailemaan vieraita koiria, joten aikaa tarvitsen, ennen kuin koira saa minusta tuttavan. Ehkä Mian mielestä Anssin olisi pitänyt rakastaa hänen koiriaan heti kuten hän itse, ja se nyt on liikaa vaadittu. Se olisi voinut tulla ajan kanssa ja pelkän hyväksynnän olisi pitänyt riittää.
Harvoin mikään ero on vain toisen vika tai ehkä ei edes kummankaan vika, vaan että ihmiset eivät vain sovi toisilleen. Enpä siis väitä, etteikö Anssi olisi saattanut tehdä jotain väärin, mutta kyllähän hän kovasti yritti Mialle näyttää, että tykkää tästä koirineenkin. Ostihan hän ne korutkin... Olen varma, että jos Mia olisi Anssista tykännyt oikeasti, he olisivat voineet selvittää koira-asian niin, että molemmat olisivat olleet tyytyväisiä. Mutta kuin ei kiinnosta, niin sitten ei. Toivottavasti Anssi vielä löytää jonkun, joka hänelle paremmin sopii ja joka tykkää hänestä niin, että ei vaivaannu siitä, että rakkauden tunteet näytetään.
Miiaa, kolmosen nettisivuilla vaan oli jossain kohtaa Mia, vaikka tarkotettiinkin Miiaa.
Totuus oli se, että Anssi oli korviaan myöten rakastunut Miiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaannnnnnnnnn. Mutta tämä Miiiiiiiiiiiiiaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa antoi Anssille "pakit".
Puolestaan ohjelman juontaja Mia oli taas korviaan myöten rakastunut Annnnnnnnssssssssssssiiiiiiinnnnnn, mutta tämä Annnnnnnsssssssssssiiiii tai ei tätä huomannut, vaikka ikäeroa pariskunnan välillä ei ollut kuin yli 20 vuotta. Eihän tuota enää huomaa, kun toinen on 100 ja Anssssiiiii 80!
Minä taas puolestani ottaisin Mia koska vaan, mutta Harri taisi rouvitella häntä, joten ei liene vapailla markkinoilla, vaikka täällä joku niin väitti!
Varmaan joka koiranomistaja odottaa uuden tuttavuuden tulevan avosylin antamaan ranskalaisia suudelmia koirilleen?
Ällöttävää tuollainen yleistäminen, ei minunkaan kaikki poikaystäväni ole olleet ensinäkemästä saakka sydänjuuriaan myöten rakastuneita piskeihini, mutta siitä huolimatta ajan mittaan on ihan hyvin mennyt ja eron jälkeen herrat jopa tahtoneet vielä tavata koiriani enemmän kuin minua =/
Kai tämä nyt on aika selvä juttu että kyseessä on joko väärinkäsitys tai tekosyy, jolla vältetään se alkuperäinen ja ehkä arkaluontoinenkin syy kaiken takana..
että jotkut, jotka pitävät koirista eivät ymmärrä, että joku toinen ei pidäkään. Tai jos ei itse pelkää jotain asiaa, niin toinen saattaa silti pelätä. Esim. lintukammo on mielestäni aivan järjetön juttu, mutta joillakin se vain on, ja se pitää sitten ottaa huomioon, vaikka naurettavalta tuntuisi. Koirathan useammin ovat ihmisille pahaa tehneet kuin linnut, mutta silti... Ja tämä oli vasta sitä yleistämistä. Ei tuo aikaisempi.
Mutta niinhän se on, että miten asiallisesti vaan kommentoisi, niin aina on joku, joka osaa vetää herneet nokkaan siitäkin.
tieten tahtoen menee VALITSEMAAN juuri SEN naisen jolla se hirveä kauhea koammotuksen ja fobian kohde on?
Se ei kaikkien näiden väittelyiden jälkeen ole edelleenkään selvinnyt.
Kukaan ei ole siihen suostunut vastaamaan.
NYT VASTAATTE tähän kysymykseen tai koko aihe saa jäädä.
Itse kammoan yli kaiken käärmeitä ja jos tapaisin miehen jolla olisi käärmeitä, sanoisin kohteliaasti ei kiitos, en todellakaan kehottaisi häntä pistämään otusta päiviltä koska se on hänen valintansa ja etsiköön samanhenkisen naisen!
Yleensäkin jos toinen ihminen on tehnyt sellaisen valinnan joka itselle on kauhistus, on merkki siitä että niitä on tulossa vaan lisää, se on herran jestas hälytyskello että nyt ei vaan kemiat pelaa!
Ei kenelläkään ole oikeutta tulla sormella osoittelemaan että "tuon asian saat elämästäsi poistaa vaikka kulta pieni rakastatkin sitä", siis oikeasti hei ihmiset AJATELKAA nyt edes sekunti, osaatteko YHDEN sekunnin ajatella ihan vain minun mielikseni?
Muuta en pyydä, yksi sekunti.
Osaatko?
Rakkaus on sokea. Ihminen saattaa helpostikin rakastua sellaiseen henkilöön, joihin järkevästi ajatellen ei kannattaisi (tietää esim. ko. henkilön olevan vaikka pettäjä tai väkivaltainen, tms.). Mutta kun ei niille tunteille voi välttämättä mitään, ehkä jotkut harvat voivat.
Varsinkin Anssin kohdalla kun kyse vielä oli ensirakkaudesta, niin onkos tuo ihme, jos ei pysty ottamaan kaikkia juttuja huomioon onnen huumassa...
Anssi ei alkuun edes tajunnut, miten pitkälti koirat hallitsevat Miian elämää. Tuskin heti alkuun on tullut selväksi, että koiria ei voi pistää koirankoppiin tai piha-aitaukseen, vaan yötkin pitäisi viettää kylki kyljessä kauhukoirien kanssa.Miialla ei tuntunut olevan yhtään vastaan tulemisen halua tässä asiassa, toisin kuin Anssilla, joka sentään olisi ottanut ainakin toisen koiran tilalle, se toinenhan olikin jo selvästi armonpiikin tarpeessa.
Entä Miian uusi suhde kahden erossaoloviikon jälkeen? Muka viatonta? Koko koirakammo taisikin olla tekosyy suhteen loppumiselle Miian osalta...