Jumalan Sana sanoo, että ei sellaiset voi periä Jumalan Valtakuntaa jotka noita tekevät. Tuntuu, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta.
Ymmärrän jos on sanonut pahasti jollekin tai vaikkapa lyönytkin, mutta jos on tehnyt pahan synnin ja aina lankeaa niin kuinka Jumalan kärsivällisyys riittää ja miten sen tekemisestä voi päästä vapaaksi.
Onko hesan suunnalla ketään Jumalan palvelijaa joka voisi rukoilla puolestani? Vai voiko enää ja onko toivoa? Tuleeko minulle enää joulu?
Ymmärrän jos on sanonut pahasti jollekin tai vaikkapa lyönytkin, mutta jos on tehnyt pahan synnin ja aina lankeaa niin kuinka Jumalan kärsivällisyys riittää ja miten sen tekemisestä voi päästä vapaaksi.
Onko hesan suunnalla ketään Jumalan palvelijaa joka voisi rukoilla puolestani? Vai voiko enää ja onko toivoa? Tuleeko minulle enää joulu?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi rukoilijan pitää olla hesasta? Eikö ketään muu kelpaa? Sekin auttaa ensihätään, kun meet vaan kylmän suihkun alle tai vaikka kieriin lumihankeen. Halut menee siinä touhussa kummasti. Sulla ei oo varmaan kovin ilosta antajaa kotona? Voisittekste puhuu keskenänne ja yrittää korjata mitä nyt korjattavissa on?
Jos pidät itsesi erossa hirttoköydestä tai haulikosta, niin joulu tulee sinullekin. Kun kerran kadut syntejäsi, niin mitään kadotustuomiota ei sinulle ole. Vapahtaja, Jeesus Kristus, ei sulje ovea etsijältä ja kyselijältä. Hänen ristinkuolemansa on meidän syntiemme sovitus. Hänen armossaan saat sinäkin levätä.
Kyllä Jumala voi. Älä lue Raamatustasi vain niitä kohtia, jotka näyttävät syntisi ja toivottomuutesi, vaan sekin, mitä Jeesus on tehnyt.
Esim. Room.4:5 kertoo, että Hän vanhurskauttaa jumalattoman!
"5. mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; 6. niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: 7. "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! 8. Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Room.5. luku kertoo, että ARMO ON SUUREMPI KUIN SYNTISI!
6. Sillä meidän vielä ollessamme HEIKOT kuoli Kristus oikeaan aikaan JUMALATTOMIEN edestä. 7. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. 8. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. 9. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. 10. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
11. emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. 12. Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - 13. sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; 14. kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. 15. Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi. 16. Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. 17. Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin PALJOA ENEMMÄN ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. - 18. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; 19. sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. 20. Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta MISSÄ SYNTI ON SUUREKSI TULLUT, SIINÄ ARMO ON TULLUT YLENPALTTISEKSI, 21. että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Olet jo saanut anteeksi Jeesuksessa Kristuksessa, sen takia että sinunkin menneet, nykyiset ja tulevat rikoksesi sovitettiin yhdellä ja samalla kertaa Golgatalla 2000 vuotta sitten. Tätä tarkoittaa se että "olet Kristuksessa" - Ruummissasi ja sielussasi olet tällä planeetalla, mutta häneen uskovana hengellisesti olet taivaassa, Jeesuksessa, joka on täydelliseksi julistettu Isän Jumalan edessä.
Et vain saa anteeksi syntejäsi, vaan Jumala siirtää sinut armon tilaan. Et voi teoillasi kumota tätä armoa, Pyhä Henki sinussa liittää sinut siihen, hän on "Pelastuksen sinetti". Olet Jumalan lapsi vaikka toimisit kuten jonkun muun lapsi, asemasi Jumalan maailmassa on hengellinen.
Sana "vanhurskaus" "uskon vanhurskaus" ei Raamatussa viittaa anteeksiantoon yksittäisenä tapahtumana, joka tehdään silloin tällöin, vaan se tarkoittaa Jumalan hyväksyntää, hänelle kelpaavaksi julistusta. Sinut on Jumala julistanut täydelliseksi, ei siksi että sellainen olisit, vaan koska hän lukee Poikansa ansiot sinulle. Tätä tarkoittaa olla Jumalan lapsi, luottaa taivaalliseen Isäänsä.
Hyvät tekosi eivät sinua pelasta, joten eivät pahatkaan tekosi sinua kadota. On totta että Hän varmasti toivoo sinun tekevän mielummin hyvää kuin pahaa ja antaa Henkensä ohjaamaan sinua, mutta se ei tarkoita että hän hylkäisi sinut jos lankeat, lankeat armossa. Armo on olotila, ei sama asia kuin omassatunnossa koettava anteeksianto. Se on kuin kallio jolla seisot, jos kaadut, olet silti sillä kalliolla.
Minä olen epäuskoinen ja pelkuri, jollaiset eivät peri Jumalan valtakuntaa, siksi en peri sitä omien tekojeni perusteella vaan yksin Jeesuksen työn ansiosta.
"Hyvät tekosi eivät sinua pelasta, joten eivät pahatkaan tekosi sinua kadota."
Raamatun opetuksen mukaan on väärin sanoa näin.
Pahat teot tunnetaan paremmin nimellä synti.
Synnin sisäinen olemus on epäuskoa. Esim. Joh 16:9, se ilmenee siinä, että ihminen on irrottautunut Jumalasta ja sen sijaan, että kokonaisvaltaisesti eläisi Hänen yhteydessään, elääkin omaa itsekästä elämäänsä ja toteuttaa niitä tekoja, joita hän itse haluaa ja himoitsee.
Näin hän ei uskovana toteuta Jumalan tahtoa ja teoillaan ristiinnaulitsee Kristuksen uudelleen ja uudelleen. Syntiin sisältyy aina aistillinen nautinto, niin henkisiin synteihin kuin vihaan, kateuteen ja ylpeyteen.
KAIKKI synti on siis ennenkaikkea syntiä Jumalaa vastaan. Tällaisessa kierteessä oleva ihminen ei ole kokonaan antautunut Jumalalle.
Sanon sinulle, joka näitä teet, että sinun on tuotava syntisi Herralle Armon istuimen eteen ja tunnustettava pahat tekosi. Sillä sen minkä Herran Jeesuksen valo paljastaa, sen veri puhdistaa.
Synti on aina tunnustettava synniksi, sillä synti on kauttaaltaan valhetta ja ylpeyttä ja se
on aina omaa syytämme, koska tahdomme olla sen teoissa mukana. Synnin tunnustaminen on ihmisen oman edun mukaista. Pidetaan siis lyhyet tilivälit Jumalan kanssa!
Olen eri mieltä. Täydellisen antautumisen vaatimus tai synnistä luopumisen vaatimus ei saa aikaan hengellistä elämää, eikä rakkautta Jumalaa kohtaan, ennemminkin vihaa. Jos pelkäät jotain, et halua olla sitä lähellä. Väitän että koska olemme luonnostamme Jumalaa kohtaan hengellisesti kuolleita, kaikki rakkautemme häneen on vastarakkautta, Pyhän Hengen työtä. Olemme Kristuksessa kuolleet pois synnin ja kuoleman laista.
Sisäisessä elämässämme pelko, kuoleman, kadotuksen tai jumalan itsensä pelko ajaa peittämään tuota pelkoa mm. Raamatun käskyjen ottamisella lakina ja uskomuksella että niitä noudattamalla vältämme hänen vihansa. Tämä johtaa omavanhurskauden ja pelon kierteeseen, jossa pelkoa peitetään omavanhurskaudella -> yrityksillä täyttää joku vähimmäismitta esim. Raamatun käskyt.
Ratkaisu pelkoon ei ole tekoihin palaaminen vaan luottamus Kristuksen täydelliseen ja lopulliseen armoon, Pyhä Henki voi painaa sen tunteidemme pohjaan asti. Kun hän sen tekee, se ei ole teologiaa vaan hengellistä todellisuutta, tuo luottamus rakentaa kestävän pohjan suhteellemme Jumalaan, Isäämme.
Saat toki olla eri mieltä, mutta puhut silti eri asiasta kuin minä.
Minä kirjoitin lähinnä synnin olemuksesta. Mikä siinä oli mielestäsi väärin?
Sanoin, että Synnin sisäinen olemus on epäuskoa.
OLiko tässä jotakin virheellistä?
Jatkoin vielä että Syntiin sisältyy aina aistillinen nautinto. Onko tämä mielestäsi väärin sanottu?
Totesin edelleen KAIKEN synnin olevan
ennenkaikkea syntiä Jumalaa vastaan.
Onko se väärin sanottu?
Ja vielä sanoin, että ihmisen on tuotava syntinsä Herralle Armon istuimen eteen ja tunnustettava. Onko tämä kenties väärin sanottu?
Edelleen sanoin, että Synti on aina tunnustettava synniksi, sillä synti on kauttaaltaan valhetta ja ylpeyttä ja se
on aina omaa syytämme, koska tahdomme olla sen teoissa mukana. Voitko väittää ettei näin olisi?
Ja lopuksi sanoin että Synnin tunnustaminen on ihmisen oman edun mukaista. Onko tämä väärin mielestäsi?
En nyt ymmärtänyt, miksi yrität vääntää asioita, sillä en ole sanonut, että ihmisen pitäisi palata tekoihin. Jos olisin tekojen puolestapuhuja, en olisi sanonut että synnit tulee tunnustaa. Tietysti se tarkoittaa sitä, että ihminen, tunnustaessaan syntinsä, luottaa siihen armotyöhön, jonka Kristus on puolestamme tehnyt, eikä omaan kykyynsä noudattaa erilaisia lakeja.
Jos nyt sanoisin kansanomaisesti, niin minä puhuin aasta ja sinä ööstä.
Siksi en ymmärrä miten vastauksesi liitty kirjoitukseeni. Ja pitäisihän sinun edes ymmärtää nimimerkkini merkitys...
On kahdenlaista armoa, anteeksiantoa sekä armahdusta. Sinä taidat puhua omantunnon puhdistumisesta Jumalan edessä (anteeksiannosta) siinä missä minä puhun Jumalan lapseuden hengestä, armon tilasta - ns. vanhurskaudesta. Siitä että Jumala hyväksyy meidät, ei siis vain anna anteeksi tekoja, vaan julistaa meidät hyväksytyiksi.
Kristitty on erilainen kuin muut ihmiset, ei välttämättä henkisesti eikä välttämättä parempi, mutta hänelle on avautunut hengellinen yhteys Jumalaan, Pyhä Henki - Kristus minussa - asuu hänessä ja hän on Jumalan lapsi, myös silloin kun hän tekee pahojaan. Paavalikin puhuu "Jeesuksen uskosta" - ei niinkään uskosta Jeesukseen.
Usko Jeesukseen ei ole pelkkää silloin tällöin pesulla käyntiä, se on Pyhän Hengen uskoa minussa, joka pysyy voimassa minusta riippumatta, hengellistä uskoa joka liittää minut Kristukseen joka on taivaassa. Jos näet hengen silmin sen tosiasian että Kristus asuu sinussa, et enää ikinä usko mihinkään omatekoiseen hengellisyyteen, se on vääristynyt, halpa kopio siitä hengen elämästä jota hän elää meissä, siihen vain luotetaan, sitä ei voi hallita. Tämä hengellisen ulottuvuuden ymmärtäminen on mielestäni maassamme perin harvinaista, minä Kristuksessa ja hän minussa.
Kristuksen usko minussa, oikea hengellisyys, on perusta inhmillisyysherätykselle. Sille että saamme luvan olla vain ihmisiä, ilman että olemme "uskovaisia" tai yritämme elää "pyhää elämää". Ainut pyhä asia uudessa liitossa on Jeesuksen veri, joka sovitti sen koko matkan joka oli minun ja Jumalan välissä. Hän kutsuu ympäri maata ihmisiä luopumaan "uskovaisuudesta" ja luottamaan vain häneen, ihmisinä.
Jumala on oikeasti olemassa ja hänen henkensä minussa liittää minut oikeasti häneen. Hän on Isäni, maailman suurin Rakkaus, hän tietää minusta kaiken, eikä vaadi minulta mitään, häntä ei tarvitse pelätä, häneen voi luottaa. Hänen kuormansa on kevyt, kevyempi kuin uskallamme kuvitellakkaan. Hän on kuin valtava, koko taivaan täyttävä rakkauden aurinko jolla on hymyilevät kasvot. Hän ei lastansa koskaan kiellä.
Se synti, minkä itse havaitsemme, on vain kuin jäävuoren huippu. Ihmisen luonnollinen tila on täysin syntinen, kokonaan kadotettu. Siksi ei ole muuta vaihtoehtoa pelastua kuin yksin armosta ja vain Jeesuksen sovitustyön tähden.
Sanoit:
Pahat teot tunnetaan paremmin nimellä synti.
----
Synti on enemmän kuin pahat teot.
Pahat teot eli synnit on aina pahoja tekoja. Jumalalle ei ole olemassa pientä syntiä ja suurta syntiä. Hän näkee aina synnin syntinä, oli se meidän ihmisten mielestä sitten pientä tai suurta.
Jumalan näkökulmasta synti ei siten ole missään muodossaan enempää eikä vähempää muuta, kuin syntiä ja synti on aina rikkomus Jumalan tahtoa vastaan. Se, mitä sanot on oma tulkintasi asiasta ja siihen tulkintaan sinulla on tietenkin kaikki oikeus.
että minullakin on omaan tulkintaani oikeus. (Kastekeskusteluissa sitä ei meillä luterilaisilla aina näytä olevan.)
Kaikella synnillä on sama seuraus. Synnin palkka on kuolema. Me ihmiset emme pysty elämään Jumalan tahdon mukaista synnitöntä elämää. Voimme tehdä parannusta niistä synneistä, joihin syyllistymisen havaitsemme. Mutta läheskään kaikkea syntiämme emme edes huomaa! Esim. on uskovia, jotka eivät juo eivätkä tupakoi. He lopettavat, kun kokevat ne synniksi (tai seurakunnassa kerrotaan, että ne ovat syntejä) mutta sama henkilö voi puhua pahaa toisista takanapäin tuntematta mitään syyllisyyttä...
Olet täysin oikeassa tuossa mitä sanoit synnistä. En kuitenkaan tahdo olla mukana lajittelemassa ihmisiä luterilaisiin, helluntailaisiin, jne.
En tahtoisi olla luomassa raja-aitoja uskovien välille, vaikka näkemyseroja saattaisikin löytyä.
Toki meillä kaikilla on omat näkemyksemme asioista, eivätkä ne aina mene yksiin toistemme kanssa.
Uskon, että meillä kuitenkin on enemmän yhteistä, kuin erottavaa. Ja samaan Taivaaseen olemme matkalla, riippumasta siitä, mihin kirkkokuntaan kuulumme.
Ei siis kannata heittäytyä marttyyriksi edes kastekysymyksen edessä. Meitä kaikkia Kristukseen uskovia ja raittiisti uudestisyntyneitä kristittyjä odottaa ihana päämäärä, joka moninkertaisesti korvaa kaikki kärsimämme kivut, pelot, vääryydet yms...
Hyvin kirjoitit. Hyvää Joulua ja Siunausta uudelle armon vuodelle!