On se nykynuorilla helppoa joo....
Vastuu siirtyy lukijalle ;)
Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat
nuoria. Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin
suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen
nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja
kaikki saivat vain kymppejä vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia
päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan
kertoisi tällaisia, vannoin...
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin v***n hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan
ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos
halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon
itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen
päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen
perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi
varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja
pilasi koko kappaleen.
Levytkin saamari olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne
piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut
kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei,
vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.
Ei ollut muita vaihtoehtoja.Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa,
kuten koputustoimintoa puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti,
niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään v***n soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka
se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut
siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli
joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä,
kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat
neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat
neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.
Eikä silloin mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama
kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi,
peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin
oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te??
Piti odottaa koko v***n viikko nähdäkseen piirrettyjä. Tällä kaikella
tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti
kestäisi elämää 80-luvulla! PE****E!
Voisivat joskus edes miettiä...
(älä ota sitä vakavasti..)
HYVÄÄ JOULUAN ODOTUSTA !!!!!
Vastuu siirtyy lukijalle ;)
Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat
nuoria. Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin
suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen
nuorempia sisaruksiaan selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja
kaikki saivat vain kymppejä vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia
päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan
kertoisi tällaisia, vannoin...
Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin v***n hyvin! Minun
nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan
ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos
halusimme tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon
itse. Eikä silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä,
paperille, kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen
päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen
perillemeno kesti viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi
varastaa musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen
radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja
pilasi koko kappaleen.
Levytkin saamari olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne
piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut
kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä.
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa? Pornoa ei saanut netistä! Ei,
vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu kioskilta.
Ei ollut muita vaihtoehtoja.Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa,
kuten koputustoimintoa puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti,
niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään v***n soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka
se oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli
jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut
siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli
joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla laskettava määrä pelejä,
kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat
neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat
neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi.
Eikä silloin mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama
kenttä ja vaikeustaso ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi,
peli vain jatkui aina vaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin
oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä.
Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te??
Piti odottaa koko v***n viikko nähdäkseen piirrettyjä. Tällä kaikella
tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti
kestäisi elämää 80-luvulla! PE****E!
Voisivat joskus edes miettiä...
(älä ota sitä vakavasti..)
HYVÄÄ JOULUAN ODOTUSTA !!!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
elo 70-luvulla? Silloin ... heh heh