Koska ison Julusadun kirjoittaminen on suururakka, niin ehdotukseni olisi jatkosatu, jota jokainen halutessaan saa sepustaa.
Tässä alku:
Keskellä kuuminta kesää kaffeen kansa löi hyntyyt kasaan ja muutti epämääräiseen laiffin tulevaisuuteen. Heidän sopeutumisensa laiffiin on ollut jokseenkin mutkatonta. Ellei oteta lukuun erinäisiä välienselvittelyjä ja muutamia möksötyksiä.
Tämä kaikki turhanpäiväinen kina on tietystikkin jo menneen talven lunta. Ilmaisu todettakoon osuvaksi, koskapa tänä talvena lumi pakoilee ties missä virtuaalitaivaissa.
Lähes kaikki elävät kaksoiselämää, vaikka muuta väittäisivätkin: Laiffia ja jotain toista toisilleen tuntematonta elämää, jota ei ole edes tieteellisin menetelmin kyetty tutkimaan. Mutta kaikesta huolimatta se elämä on. Olkoonkin se väliin sitten hukkateillä, taikka hakusesessa.
Joten Joulu tulee tännekin laiffiin, se tulee huolimatta siitä, halutaanko sitä tai ei.
Laiffareille ei näytä löytyvän yhteistä juhlapaikkaa. Monttubaaria ei oletettavasti pidetä
auki Joulupyhinä. Panoraamapaarikin on suljettuna
tietyistä syistä. Luolassa ja tunnelissa on hengenvaarallinen vajoama. Igulu on sulanut.
Kas tässäpä ongelma; mihis palstaloikkarit" pääsevät yhteiseen juhlaan? Onko heille tilaa majatalossa? Pitääkö heidän aterioida taivasalla?
Joulupukki raapii korvallistaan ja huokailee harmissaan. Tonttukööri kurkkii hermorauniona, mihis kansa kokoontuu. Tästä nyt pitäisi saada Joulusatu aloitettua.
Tästä saa jatkaa....
Tässä alku:
Keskellä kuuminta kesää kaffeen kansa löi hyntyyt kasaan ja muutti epämääräiseen laiffin tulevaisuuteen. Heidän sopeutumisensa laiffiin on ollut jokseenkin mutkatonta. Ellei oteta lukuun erinäisiä välienselvittelyjä ja muutamia möksötyksiä.
Tämä kaikki turhanpäiväinen kina on tietystikkin jo menneen talven lunta. Ilmaisu todettakoon osuvaksi, koskapa tänä talvena lumi pakoilee ties missä virtuaalitaivaissa.
Lähes kaikki elävät kaksoiselämää, vaikka muuta väittäisivätkin: Laiffia ja jotain toista toisilleen tuntematonta elämää, jota ei ole edes tieteellisin menetelmin kyetty tutkimaan. Mutta kaikesta huolimatta se elämä on. Olkoonkin se väliin sitten hukkateillä, taikka hakusesessa.
Joten Joulu tulee tännekin laiffiin, se tulee huolimatta siitä, halutaanko sitä tai ei.
Laiffareille ei näytä löytyvän yhteistä juhlapaikkaa. Monttubaaria ei oletettavasti pidetä
auki Joulupyhinä. Panoraamapaarikin on suljettuna
tietyistä syistä. Luolassa ja tunnelissa on hengenvaarallinen vajoama. Igulu on sulanut.
Kas tässäpä ongelma; mihis palstaloikkarit" pääsevät yhteiseen juhlaan? Onko heille tilaa majatalossa? Pitääkö heidän aterioida taivasalla?
Joulupukki raapii korvallistaan ja huokailee harmissaan. Tonttukööri kurkkii hermorauniona, mihis kansa kokoontuu. Tästä nyt pitäisi saada Joulusatu aloitettua.
Tästä saa jatkaa....
Vastaukset 16
Vanhimmat
mietittyään joulupukki sai idean: entäpä kylpytynnyri. Jos sen kattaa, siitä voisi saada aivan mahtavan majatalon. Tai putkat! Putkasta ehkä jos kansaa tulee enemmälti. Luola onkin jo täynnä Orikinaalin kamaa...
..ja kansa ois nikus sillit tynnyrissä *hih*
Jonkinlainen porokyyti saapuu stylen ankealle aukealle. Sinäänsä merkillinen ajopeli", koskapa valjakossa näyttäisi olevan jokunen takkunen sekarotuinen hurtta, joiden rotujalostus on ties mitä mutaatiota.
Jermu katselee epäluuloisena etämältä, kun Puhurix asettelee AaKoon naapurista lainaamaa elämänsä hohdokkaammat päivät nähnyttä konia vetovaljaisiin.
-Halvattu, tuhon kyytiin ei pidä elävän ihmisen asettua, Jermu toteaa ja tökkii jankkutankkia konin paikalle.
Animatti on repeämäisillään kiukusta, jota Tapis yrittää parhaansa mukaan tyynnytellä.
Tosin porukka on nyrpeissään Tapiksen tarjoaman jouluaterian takia. Suurimmalla osalla on edelleen
hiilitableteista huolimatta hytisevä olo.
-Älkäähän nyt, hurlumi hihkuu.Tämä voi olla vaikka kuinkakin hekumallinen elämysmatka.
-Just joo, siihen totea Normix tarkastellen huolestuneena valjaiden kuntoa ja samalla hinkaten kelkan jalaksiin luistoa.
Taikis on leppynyt ja ilmoittautunut osallistujien joukkoon. Hän rahtaa hennot hartiat tiukkina ruokakasseja vanhuuttaan natisevaan kelkkaan.
-Pitäähän siellä autiomajalla jotain einettä olla, hän selittää tohkeissan komentaen samalla koltista auttamaan lastauksessa.
Zeta heittäytyy kelkan perälle kääriytyen vällyihin.Maarit kierähtää viereen. Satutäti tekee tilaa keskemmälle ja tönäisee katumiestä etäämmälle.
-Kukas se toi on, huutaa Millan säikähtäneenä ja tapittaa hämmästyneenä originaalin eläimellistä hahmoa.
-Ei se ole vaarallinen, selittää Sikurliina samalla silittäen hellästi originaalin takkupäätä.
Pollo on naamioituneena jääkarhuntaljaan yrittäen muinamiehinä asettautua etupenkille. Tapis huomaa moisen piileksinnän ja kiepsauttaa pollon viereen
muinanaisina kiehnäämään.
Waffe asettautuu kuskin paikalle.Mii-su, Siri-Inna ja pahapastilli kiiruhtavat häthätää jo lähtövalmiiseen kelkaan.
Mutta perässä on toinen valjakko ja siinä vielä joukko mukaanlähtijöitä.
Piiska viuhahtaa Waffen kädessä ja niin tämä merkillisen näköinen ajopeli nytkähtää liikkeele kohti tuntematonta autiomajaa.
Voi jatkaa...
Moninasten vastoinkäymisten jälkeen porovaljakko" saapuu vihdoin viimein perille. Se taas, mitä voidaan ymmärtää perillä, tarkoittanee jonkinlaista kaatumaisillaan olevaa metsämajaa.
Rekeä oli väliin vedettävä väen ja voimin. Onneksi AaKoo ei ollut luopunut rakkaasta lapiostaan, joka oli enemmänkin kuin tarpeen matkan varrella. Vetokoni oli karannut ja se yks poro pahanen oli väsähdellyt vähän väliä.
Hurtat olivat läkähdyksissä jouduttuaan vetäämään väliin jäpittävää poroakin.
Mäksi oli viisaana miehenä lentänyt paikalle helikopterilla. Hän tuhnasi tulta takkaan, mikä savusti sisään tulijat silmittömiksi.
Niin sanotussa hyvin varustetusta lomamökistä ei tuntunut löytyvän edes kunnon kattiloita puhumattakaan, että mikään muukaan olisi niin viimeisen päälle.
-Aletaas vaan paastolle, Zeikku hihitteli.
-Pareen onkin, kun vatsa edelleen murajaa, totesi
koltis ja katsahti alta kulmain Tapista.
-Täh! Mie voin tehdä jotain alkupalaa extempore, Tapis huudahti innoissan.
Jostain syystä Animatti lymysi seinän viereen luoden peloittavan silmäyksen Tapikseen.
-Hei älkääs nyt, pollo sovitteli.
-Ei tässä nyt kinkkua tarvita.
-Tehdään vaikka noista linnunsiemenistä puuroa---
ai eikö vai?
Pururix otti kopan kainaloon ja pyrhälsi metsään poimimaan karpaloita. Taikis availi kasseja huhuillen kansalaisille: - On täällä sentään rusinapullaa ja maustekakkuja. No kahvipakettikin löytyy.
-Missäs se kahvi sitten keitetään, kysäisi normixi lakoonisesti.
-Tuossa rautapadassa, hehkutti Maarit silmät kirkkaina.
-Halvattu, siinä on reikä pojassa, totetesi hurlumi heilutellen uhkaavasti rähjäistä kattilaa.
-Paikataan se purkalla, sanoi Zeikku ja paukautti
purkkapallon kattilan pohjaan.
AaKoota näytti naurattavan ja hän tarjosi repustaan armejan aikaista peltikeitintä.
Koukku mihin keitin olisi pitänyt kiinnittää oli tietysti irronnut. Koltis nykäisi hurlumilta sukkikset jalasta ja kiinnittäen sillä keittimen pellin varteen.
-Mun jalat jäätyy, kirkui hurlumi naama punottaen.
Katumies kiiruhti auliisti hieromaan hurlumiskan siroja sääriä hivutellen aina vaan ylemmäksi säärtä myöten.
Millan puisteli vuodevaatteita pihamaalla Waffe romanttisena seuranaan.
Animatti lakaisi tupaa ja pahapastilli oli muuten vain tiellä.
Tapis tähyili pollon perään, joka näytti hipsivän metsikköön luultavasti etsiskellen turvapökkelöä.
Taikis asetteli tomerana pöydälle kasseistaan löytämäänsä einettä.
-Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, hän puheli
rauhoittavasti.
Zeikku piirteli sormellaan jäätyneeseen ikkunaan tontun kuvia.
Ilta alkoi hämärtää. Tähdet kipusivat taivaalle ja revontulet tanssivat koko pohjoisen kuulaan yön kylläisyydessä.
jatkuu....
..että mun pitäis kirjoittaa yksin koko satu---niikö?
*möksistä*
minä ainakin odottelen. :)
Kumma ettei mun jouluateriasta tullut suosittua saati perinnettä *ihmettelee puolivakavissaan*
Baby, anna palaa. Sinulta tuota sujuvasti irtoaa.
Palstakansa on jokseenkin selviytymisen hiinäja hiinä rajoilla ja joku vielä ihmettelee ettäkö Tapiksen jouluateria ei osottaudu perinteiseksi.
HAH!
Mun joululomareissu siirtyi, kun polvessa alkoi jännetuppi tulehtua. Ottaa nuppiin nyt ja olan takaa----niin kerta. Joudun vielä jäämään tänne virtuaaliin---*möks*
Tai ei se tulehdus, mutta se, että ehdit jäämään vielä tänne.
Toinenkin valjakko on löytänyt lopulta perille.Saattoi olla, että tämä jälkivaljakko oli mahdollisesti ollut väliin eksyksissä. Ainakin he olivat joutunut jonkun zhamaanin noitumiksi. Näyttivät jokseenkin hilpeille hipsiessään sisälle.
Masse-setä talutti punaisessa nauhassa rakkaita mäyriksiä tonttulakki söpösesti vinksallaan ja saapikkaat hilpeästi vispaten.
Yksitypynen oli vahingossa joutunut mukaan ja herra tietänee ketä kaikkia siitäkin reestä oli vielä purkautumassa.
AaKoo oli omasta mielestään ollut panevinaan sianpersuuksen säkkiin tähän toiseen rekeen. Hän lähti sitä touhussaan esiin kaivamaan, mutta saikin kintaaseen satutätin pehmoisen pepun. Satunen siinä säkissä nukkui viatonta unta säikähtäen hereille, kun kintaalla kourastiin pyllöttävästä takamuksesta.
-Herrat varjelkoon, ähkäisi Ak kuulessan naisen karmean kirkaisun.
-Ovat helsvetti noituneet mun sikani!
-Mäkö sika, huus säkistä könyävä satu.
-Siinä meni nyt tämäkin illallinen, AaKoo tuhahti nälissään tapittaen samalla tiukasti naisen nättiä pyllykkää.
Satutäti otti jalat alleen ja pöllähti savuiseen tupaan.
-Täällä tuoksuu ihana kahvi, hän huudahti riemuissan.
-Joo ku ois mistä sitä juoda, kiukkusi Zeta.
-Käviskös vaikka kastella talouspaperia tuohon kippoon ja siitä imeä, ehdotti Tapis naurua pidätellen.
Taikis kaiveli kasseistaan pahvimukeja ja niin kansa sai kahvit juodakseen.
Joulun taikayö
**************
Esipuhe:
Ollakseen klassinen satu; Sadun tulisi sisältää arkkityyppistä symboliikkaa, hyvän taistelun pahan voittamiseksi, henkeä kohottavan mielihyvän ja onnellisuuden tunteen synnyttäminen.
-----------------------------------------------
Lopulta Jouluyö laskeutui lempeänä autiomajaan peitellen hellin enkelisiivin nukkujat.
Tähtivyö sädehti kuulaalla taivaalla ja lumikeijut
leijailivat hiljakseen alas peittäen maan valkeaan
lumoukseen.Ne hunnuttivat puut muotoillen oksiston runsain muodoin. Ne levittäytyivät tuntureille ja tanssivat kanervikkoon.
Jääkunigatteren hyinen henkäys huurrutti lumen säkenöiväksi timanttiseksi kidemereksi.
Henkäys helähdytti ikkunoihin jääkukkien puutarhan.
Takassa loimusi tuli, leikkien seinillä vaeltavina varjoina ja punaten hempeiksi nukkujien kasvot.
Juuri silloin avutui majan ovi ja Lumous astui sisään sirottaen taikapölyn tupaan.
Joulupukki lensi poroineen ja tonttuineen pihamaalle, kulkuset kilkaten. Koko nukkuva joukko oli muuttunut pieniksi lilliputtin kokoisiksi lapsosiksi, jotka riemuissaan kipusivat rekeen.
Zeikku imi peukaloaan tönäisten lettipäistä Tapista kylkeen.
-Oot tsää mun untetta kants, hän lirkutti silmät ympyräisinä.
-Juu oon kait, vastasi Tapis katsellen hämillään alhaalla kaukaisuudessa siintävää kotiplanettaa.
-Tää on hilmu huljaa, sopotti Jermu koklaten samalla kielellään vajaata kasvavaa hammasrivistöä.
-Mul on kaa hammasrlaudat, huudahti hurlumi väläyttäen kokokasvo hymyn painautuen jännityneenä
katumiehen ja koltiksen väliin.
-Mä on varlmana isompi ku ..., Taikis huudahti hämillään ja nipisti vieressä olevaa ujon näköistä animattia.
-Mää ainaski voisin ohjastaa tän kelkan, sanoi polkkatukkanen normiksi sylkäisten miehekkäästi yli olan.
Waffe kutitteli ihastuneena edessään istuvaa Millania, joka oikoi prinsessa mekkoaan muka kiusaantuneena. Maarit heijasi nukkea sylissään laulellen sille tyynyttävästi.
Max-life harjoitteli akrobatiaa kävellen kelkan reunoilla ja Sikurliina kirkui peläten mäksin putoavan.
Puhurix heitteli paperipalasilla papahapastillia ja miisu yritti parhaansa mukaan saada kinan loppumaan.Uopollo istuksi murkkuikäisen jurona perällä ja Aakoo meloi lapiollaan.
Satunen konttaili rauhattomana penkiltä toiselle.
-Mä en utkalla valmana kattoo, hän mumisi peittäen väliin silmiään.
Masse-setä heilutti käsiään kokeillen lentoon lähtöä kaatuillen välillä Satusen syliin.
Niin he lensivät kelkassa yli koko lumotun virtuaalisen bittiavaruuden. He näkivät suurenmoisia eri ulottuvuuksien välisiä energeettisiä planettoja. He tajusivat olevansa vain pieniä tekijöitä tässä suuressa ja mahtavassa
taikamaailmassa.
He ravistelivat saamistaan pikkuisista pusseista lumopulveria koko universumiin sirotellen maapalolle rauhaa ja rakkautta.
He kokivat suloisen lapsenmielen sykähtävän sydämiinsä uskoen jälleen lumottuun Jouluyöhön.
Herätessään matkan jälkeen he kiiruhtivat ulos vastasataneelle hangelle ja rakensivat suuren lumilinnan.
Lumous hymyili hellästi palstalaisen sydämissä.
Taika oli saapunut laiffiin.
ihan oikea kirjailija? Tuo sun tekstis on nii täydellistä,että ellet vielä ole,niin kyllä kannattaa sit aloittaa!
Hyvää joulua Sikurliinalle...:)
..pitäisi omata kirjailijan intohimo. Tarkoitan, että tämä intohimo syrjäyttäisi kaiken muun.
Jossain vaiheessa elämääni oli vähällä niin käydäkkin. Mutta koska en haluasi olla mikään keskinkertainen kirjallinen puurtaja, vaan kirjailija, joka todella vaikuttaisi kirjoituksillaan, niin oli valittava. Olosuhteet eivät silloin suosineet täyspäiväistä kirjoittamista ja elämä kuljetti muille poluille. Kirjoittaminen jäi rakkaaksi harrastukseksi ja osittaiseksi mahdollisuudeksi käyttää kykyä" myös työssäkin.
Ei silti, ettenkö vieläkin aina silloin tällöin haaveile sitten joskus kirjoittavani sen paksun roomaanin, tai näytelmän, tai satukirjan. (mistäpä sen tietää)
Tämä palstoilla kirjoittaminen tuottaa toisinaan ainakin itselleen iloa ja yhtälaisesti nautin muidenkin kirjoituksia lukiessani.
Täällä on monia taitavia ja hyviä kirjoittajia, joten omakin kieli kehittyy.
Kiitos sinulle kannustuksestasi(tosin olen mielestäni kylläkin kaukana täydellisyydestä...*nauraa*)
Suloista Joulua myös sinulle ja kaikille näille ihanille ihmisille, jotka täällä kirjoittavat:)))
Odotetaan,milloin saat sen inspiraation...;))
en halunnut itse ottaa osaa siihen koska tiesin että sinä osaat tehdä mukavan lopun tarinalle. Kiitos sinulle tästä... :)