Jeesus tuo Jumalien Jumala ja Kuningas, jolla ei koskaan ollut suolistovaivoja eikä jalkoihin tullut suonikohjuja oli kuitenkin tempperamntiltaan kiivas Jeesus.
"15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä."
Joh :15.
Oijjoi.
Eikö olisi voinut pyytää kuniisti ensin ?
Vai onko ruoskassa enemmän sitä rakkautta ?
"46 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset."
Luuk 12:46.
Kaunista.
Kas kun ei sanonut että kivittää kuoliaaksi.
Mikä rakkauden opetus tuohon sisältyy ?
Tähän kohtaan pieni mainos.
Yksilö aloittaa keskustelun uuden vuoden viikolla suomi 24 Jumala palstalla jossa Yksilö käsittelee aihetta Jumala ja vapaa tahto.
"15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä."
Joh :15.
Oijjoi.
Eikö olisi voinut pyytää kuniisti ensin ?
Vai onko ruoskassa enemmän sitä rakkautta ?
"46 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset."
Luuk 12:46.
Kaunista.
Kas kun ei sanonut että kivittää kuoliaaksi.
Mikä rakkauden opetus tuohon sisältyy ?
Tähän kohtaan pieni mainos.
Yksilö aloittaa keskustelun uuden vuoden viikolla suomi 24 Jumala palstalla jossa Yksilö käsittelee aihetta Jumala ja vapaa tahto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä ei taida paljoa olla.
Tosin autuaita ovatkin hengeltään köyhät.
Liity Sinäkin meihin Pyhän Kilin Juoksevan Veren Totuuden Kirkoon sillä siellä meillä on aina tarjottavaksi asti kylmää kaljaa ja suklaakeksejä !!!
Naiset JOPA ilmaiseksi.
Ja tarpeeksi suuren lahjoituksen jälkeen voimme ehkä tehdä Sinusta, EXITUS, kirkkomme JALOPEURAN.
Mitä tarkoitat jos sanot että autuas on mieleltään köyhä ?
Köyhältä puuttuu jotain. Mitä puuttuu mieleltään köyhältä ?
Raamatussa puhutaan hengen köyhyydestä, esim. vuorisaarnassa (Matt. 5). Mielen köyhyys lie jotakin muuta.
Hengessä köyhä ihminen on sellainen, jolta kaikki oma loppunut sillä tavalla, että on tullut tarve pyytää Jumalalta sitä, mitä nyt on luullut itsellään olevan. Vanhurskautta, pyhyyttä jne. Tietty myös kaikenlaiset turhat jorinat ovat loppu, mutta ennen kaikkea kaikki oma hyvyys. On vain syntiä maan ja taivaan väli täynnä. Omat hyvätkin teot ja muut jutut, joilla salatusti yritti ansaita armoa, ovat tulleet saastaksi. Sellaisia Jeesus kuvaa autuaiksi, onnellisiksi. Sellaisia syntisairaita taivaallinen lääkäri voi auttaa ja saattaa Isän yhteyteen.
"20 Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi:
Autuaita olette te köyhät,
sillä teidän on Jumalan valtakunta" Luuk 6:20.
"On vain syntiä maan ja taivaan väli täynnä. Omat hyvätkin teot ja muut jutut, joilla salatusti yritti ansaita armoa, ovat tulleet saastaksi. Sellaisia Jeesus kuvaa autuaiksi, onnellisiksi."
Miksi, sovinto, tunnet noin ? Tusitko myös noin ennekuin uskoit Jeesukseen ?
Mistä oletat että että ihmiset haluavat elää tuntien itsensä aina saastaisiksi ?
Eikö syntien välillä ole eroja ? Onko raiskaus yhtä paha asia kuin se että tekee jotain sapattina ? Tai että tuntee ypeyttä (ylpeys on synti) hienosti tehdystä voileipäkaakusta ?
Miten voit koskaan aidosti tuntea iloa mistään jos alituisesti aina tunnet itsesi syntiseksi ?
Jos synnin tunnossa rypeminen on Jeesukseen uskomisen palkintona niin en halua sitä.
Jos itseni arvottomaksi tunteminen on autuasta, niin mitä arvokasta tai autuasta siinä on ?
Tässä se on, usko Jeesukseen kiteytetysti.
Uskon paradoksi:
Itsessään ihminen on TÄYSIN SYNTINEN, kuolemaantuomittu EPÄUSKONSA tähden (Jeesuksen määritelmä synnistä),
MUTTA: Jeesuksessa täydellisesti vanhurskautettu, TÄYSIN PYHÄ uskon kautta Häneen.
En tuntenut murhetta synnistä sillä tavalla ennen kuin Jumala antoi lakinsa sydämeeni. Lain tehtävä on tehdä synti suuremmaksi, niin suureksi, ettei ihminen jaksa kantaa sitä itse, vaan alkaa tarvita Jumalan armoa omalle kohdallensa. Harvoin nykyään tunnen syntiä tällä tavoin, enempi se on sellaista, että tietää olevansa syntinen, mutta armahdettu Kristuksen tähden. Tavallaan on saanut varmuuden sydämeensä, että KAIKKI synnit on anteeksiannettu Jumalan taholta, ja Raamatun sana vielä vahvistaa tätä itselle.
Iloitkaa aina HERRASSA, sanoo Sana. Jeesus puhuu HÄNEN ilostansa, jonka Hän antaa omillensa.
Ilo on Pyhän Hengen hedelmää, seurausta uskosta.
Uskon vahvistuessa tämä ilo lisääntyy.
"Teidän murheenne käännetään iloksi", sanoo Jeesus. YHTÄÄN ei tarvitsisi murehtia, mutta epäuskonsa tähden ihminen murehtii. Luonnollinen ilo on vielä eri asia kuin ilo Jumalassa. Sitäkin uskova tuntee niin kuin kaikki, esim. äiti iloitsee lapsestansa vaikka. Tai iloitsee kauniista auringonlaskusta tai ihanasta runosta tai ystävistä jne. Ilo Jumalassa taas on iloa syntiensä anteeksisaamisesta ja kaikesta Jumalan työstä, se on sellaista "taivaallista" iloa Jumalan lapseudesta, mistä ei tiennyt mitään ennen uskon saamista. Kaikkein ihaninta tässä ilossa on se, ETTEI SE LOPU KOSKAAN, SE ON IÄTI KESTÄVÄÄ ILOA.
Mä en oikein osaa sanoa näistä syntien välisistä eroista SANAN valossa mitään varmaa. Jotenkin näin ajattelen nyt että synti on aina syntiä, ja kaiken synnin äiti, se taustatekijä on juuri epäusko.
Kuule Yksilö, ihminen haluaa yhtä, Jumala aivan toista. Tarkoitus on, että uskon kasvaessa Jumalan tahdosta tulee enenevässä määrin ihmisen tahtoa.
Jumala vaikuttaa kaiken.
Kyllä mäkin tunnen tyytyväisyyttä vaikka tekemästäni hyvästä safkasta, tavallaan olen ylpeä, mutta Jumalalta sekin lahja on. Turhaan ihminen ylpeilee sellaisesta, mikä kuitenkin on Jumalalta saatua.