Kuka sellasia enää tätänykyä huolii? Mua ei ainakaan kiinnostais muuttaa kolmekymppisen ukon luo joka asuu vielä äipän ja iskän helmoissa!! vaikka äiskä ja iskä on toki kivoja heppuja ja kuuluu elämään mutta joskus pitää olla kypsä itsenäistymäänkin...
Tuossa ohjelmassakin kolme heppua asui vielä vanhempiensa luona...
Jospa ensikerralla haettaisiin ohjelmaan mukaan tosimiehiä eikä mitään mammanpoikia...
Tuossa ohjelmassakin kolme heppua asui vielä vanhempiensa luona...
Jospa ensikerralla haettaisiin ohjelmaan mukaan tosimiehiä eikä mitään mammanpoikia...
Vastaukset 10
Vanhimmat
eivät pärjää oikein maaseudulla;) Pitää tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Taidat olla yksi niistä sosiaalisesti rajoittuneista vanhoista piioista;)
Siskoni mies on maajussi ja sieltä lähti kyllä vahemmat asumaan omaan taloonsa. Tosin siskoani kyllä vähän ärsyttää appiukko, on aina heillä pyörimässä ja kiertää joskus taloa öisinkin.
sosiaalisesti rajoittuneet aikamiespojat asuvat vanhempiensa luona kun eivät uskalla mennä ulkomaailmaan.
mikään landepeikkokaan...en jakaisi talouttani miehen ja hänen vanhempiensa kanssa! Jotain rajaa sentäs...
T. Perheellinen nainen
Minä olen asunut nuorena maalla ja olen hyvissä väleissä
vanhempieni kanssa, mutta kyllä minä lähdin elämään omaa
elämääni siinä 19-20v paikkeilla omaan kämppään. Sama juttu suurimmalla
osalla tutuista.
Ne tyypit jotka jäivät vuosikausiksi asumaan vanhempiensa
nurkkiin, olivat niitä pahimpia nörttejä ja mammanpoikia,
joista ei ollut omaa elämää elämään. Ei taida pojilla olla
vieläkään naista.
Kun sinä,kaupunkilähiössä asuva,et tunnu tietävän niin valaistaan nyt hieman.Aika usein tila siirtyy vanhemmilta jälkikasvulle.Tällöin kuitenkin edelliset maanviljelijät (lue.vanhemmat) jäävät asumaan kuitenkin kotilitalleen.Ja miksei jäisi?!
Vaikka kyllähän nämän Jakomäessä ym. vastaavissa upeissa lähiökolhooseissa asuvat kantabaariasiakkaat ovatkin vasta niitä tosimiehiä.Toisin kuin vanhempien kanssa samalla kotitilalla asuvat laiskat maanviljelijät/karjatilalliset,jotka eivät aamusta iltaan muutakuin pyörivät mamman helmassa.
Juupajuu,olipas asiantunteva topic.
Monissa tapauksissa odotellaan, että kunhan se poika löytää morsiamen niin sitten heti lähdetään kirkonkylälle rivitaloon. Ei poika voi kuitenkaan tuoda kiinnostavia tapauksia yökylään eikä edes kylään, miten siitä sitten seurustelu alkaisi. Kun asiat pitkittyy, ne myös mutkistuu.
Neuvon kuitenkin kaikkia emännäksi aikovia huolehtimaan siitä, että ensimmäiseksi vanhemmat muuttavat omilleen ja sitten vasta suunnittelette omaa muuttoa tilalle. Yhdessä asuminen on kaikkea muuta kuin auvoisaa, vaikka olisi mukavistakin ihmisistä kyse. Pahimmassa tapauksessa tuoreen parin välit särkyvät. Appivanhempien kanssakin säilyy neutraalit välit, kun ei koettele niitä yhteiselämisellä.
maatilojen maajussit elelevät sinkkuina...monelle naiselle se on ongelma kun pitäisi muuttaa miehensä vanhempien kanssa samaan taloon...ja joillekin jopa se että samaan pihapiiriin ylipäätään! Pitää olla kyllä todella hyvää pataa että siihen pystyy...
Miettikääpäs, kuinka moni mies olisi valmis tekemään vastaavan. Uhrautumaan asumaan anopin valvovan silmän alla?
Ihmettelen niitä naisia, jotka jakavat kodin miehensä vanhempien kanssa. Toisaalta kunnioitan heidän joustavuuttaan, sillä suomalaisesta miehestä vastaavaan ei todellakaan olisi.
Olen lähtöisin maatilalta, jossa vietin nuoruuteni(n19v).Tilalla asui myös mummoni, hän oli myynyt tilanosuutensa isälleni syytinkikaupoin (kauppahinta maksetaan elinikäisenä asumisoikeutena).Voin sanoa että kalliimmaksi tuli kuin mitä jos olisi lyönyt ostaessa ns "taalat tiskiin".Elämämme oli todella vaikeaa, mummoni oli erittäin katkera ja kärttyinen ihminen.Miniänsä(äitini) hän nujersi muutamassa vuodessa.Äitini ei koskaan osannut tehdä mitään mummon mieliksi ja emme me lapsetkaan, eipä silti.Minusta ja siskostani hän jutteli todella halveksuvaan sävyyn kylän pahimmille juoruakoille ja niinpä kylällä alettiin puhua siitä, kuinka laiskoja tyttöjä me olemme - mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa.Mummoni mielestä oli kiellettyä, jos 10v lapsi ei jaksanut olla koko päivää heinäpellolla vaan tuli välillä kotipihaan leikkimään.Muut hänen lapsenlapsensa olivat sen sijaan hänen suosiossaan ja hänen käytöksensä muuttui ihan toisenlaiseksi kun serkkumme tulivat koulun loma-aikoina meille kyläilemään.Tietysti oli hyviäkin hetkiä mummoni seurassa, mutta ne ovat senverran satunnaisempia, että kokonaiskuva ei ole mitenkään ruusuinen,joten siitä vaan syytinkisopimuksia tekemään, en todellakaan suosittele kenellekään!Kaikenlisäksi syytinkisopimus on johtanut riitaisuuksiin isäni ja hänen sisarustensa välillä - siskokset ovat sitä mieltä, että isäni sai kotitilan "ilmaiseksi".Jos he suostuisivat kuuntelemaan, millaista elämä mummon kanssa oli, niin ehkäpä he pyörtäisivät nuo puheensa.