tää vuosi on kulumassa loppuun...ja kun muistelen viime joulun rukoustani, niin se oli, että saisin uskovaisen naisen ystäväkseni.
Siis sellaisen, jonka kanssa voisin käydä kokouksissa ja rukoilla kahvikupposen äärellä tms.
Ennen minulla oli paljon ystäviä. He ovat nykyisin puolisoidensa kanssa ex-mieheni kavereita. Eräskin jonka tapasin yksinäisenä äitilapsipiirissä istui hänen luonaan puhumatta minulle sanaakaan kun kävin kyläilemässä. Jutteli vain ent.mieheni kanssa jalat nojatuolin käsinojalla. Ei vastannut kun tervehdin.
Minun entinen kaasoni.
Tämäntyyppinen on kokemukseni kaikista naisista olivat he"uskossa"tai ei. Yhden kanssa "pystyisin"käymään srk:ssa, mutta ei tunnu oikeelta olla hänen "esiliinansa", kun pyrkii lähemmäs yhtä miestä, kun kiertää ulkomaita evankelioimassa vaimonsa kanssa...en haluaisi osallistua sellaiseen mitenkään...
Miehet kantavat vastuun seurakunnissakin. Minua on yritetty ympätä tiettyjen sisarten seuraan, mutta tuntuu että heitä ei kiinnosta mikään muu kuin miehet. eräskin ilmoitti että minua auttanut veli selvästi RAKASTAA minua. se oli tosi kiusallinen tilanne, auttoihan hän häntäkin. Olivat jatkuvasti yhdessä. Nainen naimisissa mutta mies lehdissäkin esiintynyt uskova mies.
Ei siitä tullut mitään.
Nainen vain ehdotteli mua sille veljelle vaimoksi suoraan ja selkäni takana, ihan kuin oisin ollut joku lahjapaketti.
He molemmat tekevät työtä Jumalan valtakunnan hyväksi..mutta mun usko ei ois voinut tätä tätiä vähempää kiinnostaa.
Luulin, että oli sopivaa ehdottaa rukousta, mutta se oli heistä "erikoista".
Úskovat naiset ei poikkea mitenkään maailmallisista...esim. tän netinkään kautta ei löydy yhtäkään sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi edes joskus tehdä asioita joita uskon, että Jumalamme haluaisi.
Kirjeenvaihtoseuraa saa kehitysvammaisista ja muut ilmoitelleet eivät vastaa. Heitä ei montaa edes ole.
Lesborakkautta sitäkin enemmän tarjolla.
Se syy, miksi kirjoitan tälle palstalle on se, että täälläkään naiset eivät paljonkaan juttele keskenään(tai sitten en vaan tiedä sitä).
Ainakin mulle vastaa täälläkin aina vaan mies.
Tiedän heidän tekevän niin Kristuksen ja "lähimmäisenrakkauden"nimissä eikä muista syistä.
Tietenkin poikkeuksiakin on.
Mistä se johtuu? Uskotteko te tämän olevan Jumalan tahto?
Vai oiskohan parannuksen paikka...?
Siis sellaisen, jonka kanssa voisin käydä kokouksissa ja rukoilla kahvikupposen äärellä tms.
Ennen minulla oli paljon ystäviä. He ovat nykyisin puolisoidensa kanssa ex-mieheni kavereita. Eräskin jonka tapasin yksinäisenä äitilapsipiirissä istui hänen luonaan puhumatta minulle sanaakaan kun kävin kyläilemässä. Jutteli vain ent.mieheni kanssa jalat nojatuolin käsinojalla. Ei vastannut kun tervehdin.
Minun entinen kaasoni.
Tämäntyyppinen on kokemukseni kaikista naisista olivat he"uskossa"tai ei. Yhden kanssa "pystyisin"käymään srk:ssa, mutta ei tunnu oikeelta olla hänen "esiliinansa", kun pyrkii lähemmäs yhtä miestä, kun kiertää ulkomaita evankelioimassa vaimonsa kanssa...en haluaisi osallistua sellaiseen mitenkään...
Miehet kantavat vastuun seurakunnissakin. Minua on yritetty ympätä tiettyjen sisarten seuraan, mutta tuntuu että heitä ei kiinnosta mikään muu kuin miehet. eräskin ilmoitti että minua auttanut veli selvästi RAKASTAA minua. se oli tosi kiusallinen tilanne, auttoihan hän häntäkin. Olivat jatkuvasti yhdessä. Nainen naimisissa mutta mies lehdissäkin esiintynyt uskova mies.
Ei siitä tullut mitään.
Nainen vain ehdotteli mua sille veljelle vaimoksi suoraan ja selkäni takana, ihan kuin oisin ollut joku lahjapaketti.
He molemmat tekevät työtä Jumalan valtakunnan hyväksi..mutta mun usko ei ois voinut tätä tätiä vähempää kiinnostaa.
Luulin, että oli sopivaa ehdottaa rukousta, mutta se oli heistä "erikoista".
Úskovat naiset ei poikkea mitenkään maailmallisista...esim. tän netinkään kautta ei löydy yhtäkään sellaista ihmistä, jonka kanssa voisi edes joskus tehdä asioita joita uskon, että Jumalamme haluaisi.
Kirjeenvaihtoseuraa saa kehitysvammaisista ja muut ilmoitelleet eivät vastaa. Heitä ei montaa edes ole.
Lesborakkautta sitäkin enemmän tarjolla.
Se syy, miksi kirjoitan tälle palstalle on se, että täälläkään naiset eivät paljonkaan juttele keskenään(tai sitten en vaan tiedä sitä).
Ainakin mulle vastaa täälläkin aina vaan mies.
Tiedän heidän tekevän niin Kristuksen ja "lähimmäisenrakkauden"nimissä eikä muista syistä.
Tietenkin poikkeuksiakin on.
Mistä se johtuu? Uskotteko te tämän olevan Jumalan tahto?
Vai oiskohan parannuksen paikka...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luulenpa, että tällä palstalla on paljon naisia ns. "puskajussina" ihan pelkästään siitä syystä koska uskovat miehet eivät ylipäätänsä paljon noteeraa naisten mielipiteitä. Raamattu opettaa heitä, että naiset ovat alamaisia miehille siksi he eivät vaivaudu syvemmin keskustelemaan uskonasioista. (mies tietää paremmin, luulevat)
Tai sitten, naiset ovat fiksumpia ja heillä on muuta tekemistä kuin väitellä tällä palstalla jonnin joutavista asioista.
unohda ne entiset ystäväsi.tekopyhyys ja itsensä
nostaminen toista paremmaksi on noissa piireissä
varmasti hyvin yleistä.älä etsi ystävää noin
palavalla innolla koska nämä korppikotkat huomaavat tuskasi ja varmasti kylmä kohtelu jatkuu entisellään.opettele katsomaan maailmaa
eritavalla kuin ennemmin.mene iloisella asenteella kauppaan tai jumppaan,jonnekkin jossa
tapaat uusia ihmisiä ja syntyy keskustelua.
uuden tuttavan saatuasi kerro toki hänelle uskonnollisesta elämäntavastasi.mutta älä tuo sitä liikaa esille. kiihkoilu säikyttää niin uskovaiset kuin ei niin uskovaiset pois luotasi.
vaikutat herkältä naiselta joka on menettämässä
uskonsa ainakin ystävän löytymisen suhteen.
löydät varmasti kunnon kaverin elämääsi ja asiat
menevät parhainpäin.koskaan ei saa lannistua!
toivotan sinulle hyvää joulua.
Ei sinun tehtavasi ole katsella toisia naisia ja luokitella heita tai motiiveitaan. Jumala on jostakin syysta hetkeksi erottanut sinut, parempi olla yksin kuin sellaisten ystavien kanssa, jotka eivat mitenkaan edista sinun vaellustasi sinnepain minne Jumala osoittaa.
Olet rukoileva nainen. Jos ei loydy samanmielisia, rukoile yksin. Pyyda suuria, pyyda edelleenkin itsellesi ystavia, jotka ovat samalla aaltopituudella, jotka etsivat Isan kasvoja kokosydamisesti. Juuri tallakin hetkella Jumalalla on montakin ystavaa varattuna sinulle. Ala anna periksi ennenkuin saat vastauksen.
Vastusta arvostelevaa ja kritisoivaa henkea, palvele sina Herraa. Rohkeutta sinulle, olet menossa jonnekin.
Mene kauppaan iloisella asenteella eläkä liian palavasti etsi sitä ystävää äläkä kiihkoile uskostasi tai toiset pelästyy....
Tai jumppaan?! Mene itse, niin huomaat että jumpassa jumpataan, ei siellä paljon keskustella, lehtikeisari.
Varsinaisia ideoita sulla:-).
Hatsetsupille ja margarethalle sanoisin, että kiitos rakentavasta kritiikistänne.
mun ois todella syytä välttää itsessäni sellaista arvostelun henkeä...eilenkin kirjoitin tuon juttuni vähän väärässä hengessä, katkeruudenpuuska tai jotakin.
ei ne mun asiat oikeasti noin hullusti ole sen ystävänkään suhteen kun armon valossa ajattelen.
Mutta kiitos ja hyvää joulua teillekkin.