Elettiin sodan loppuvaihetta tai sitten vuosi pari sen jälkeen. Oli jouluaatto. Meitä oli tuolloin kolme kotona. Minä, pikkuveli ja äiti. Elämä oli köyhää. Meillä taisi olla joulukuusi. Sinä muutama steariinikynttilä. Vähän jouluruokaa ja vähäisiä joulukoristeita.
Meillä oli tapana mennä joka ilta noin kahdeksan maissa nukkumaan. Äiti veti verhot ikkunaan ja sanoi, että nyt pojat nukkumaan. Viiden linjan öljylamppu ei paljon pientä hirsimökkiä valaissut. Öljykin taisi olla kortilla. Siinä syy siihen, miksi ajoissa menimme nukkumaan. Mutta nythän oli jouluaatto. Kai me sitä joulupukkia kuitenkin osasimme odottaa. Kun pukkia ei kuulunut, niin äiti totesi, että menkääpä pojat katsomaan, jos puki olisi käynyt oven takana. Niin me pikkuveljen kanssa menimme eteisen kautta ulko-ovelle kurkistamaan. Kas kummaa oven ulkopuolella oli pieni pussi. Toimme sen sisään ja avasimme. Siellä oli muutamia lahjoa pikkuveljelle ja minulle. Sitten pussin pohjalla oli vielä yksi pieni käärö, jonka päällä luki "Kaikille". Sen sisällä oli vaatimattomia karkkeja, joita siihen aikaan saattoi ostaa kaupasta. Se on osoitettu kaikille, jotta äitikin sai jotakin. Me pojat elimme siinä uskossa, että joulupukki tuo lahjat Korvatunturilta. Mutta tuosta viimeistä lahjasta, joka oli kaikille osoitettu tuli mieleeni jouluevankeliumin teksti: "Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra" (Luuk. 2:10-11).
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihmiset eivät. Evankeliumilla on edelleen paikka ihmisten elämässä, jotka eivät kykene pelastamaan itseään. Evankeliumi on edelleen pienten, heikkojen, niin köyhien ilouutinen. He tarvitsevat auttajaa. Hyvää joulua teille kaikille.
Meillä oli tapana mennä joka ilta noin kahdeksan maissa nukkumaan. Äiti veti verhot ikkunaan ja sanoi, että nyt pojat nukkumaan. Viiden linjan öljylamppu ei paljon pientä hirsimökkiä valaissut. Öljykin taisi olla kortilla. Siinä syy siihen, miksi ajoissa menimme nukkumaan. Mutta nythän oli jouluaatto. Kai me sitä joulupukkia kuitenkin osasimme odottaa. Kun pukkia ei kuulunut, niin äiti totesi, että menkääpä pojat katsomaan, jos puki olisi käynyt oven takana. Niin me pikkuveljen kanssa menimme eteisen kautta ulko-ovelle kurkistamaan. Kas kummaa oven ulkopuolella oli pieni pussi. Toimme sen sisään ja avasimme. Siellä oli muutamia lahjoa pikkuveljelle ja minulle. Sitten pussin pohjalla oli vielä yksi pieni käärö, jonka päällä luki "Kaikille". Sen sisällä oli vaatimattomia karkkeja, joita siihen aikaan saattoi ostaa kaupasta. Se on osoitettu kaikille, jotta äitikin sai jotakin. Me pojat elimme siinä uskossa, että joulupukki tuo lahjat Korvatunturilta. Mutta tuosta viimeistä lahjasta, joka oli kaikille osoitettu tuli mieleeni jouluevankeliumin teksti: "Älkää peljätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra" (Luuk. 2:10-11).
Ajat ovat muuttuneet, mutta ihmiset eivät. Evankeliumilla on edelleen paikka ihmisten elämässä, jotka eivät kykene pelastamaan itseään. Evankeliumi on edelleen pienten, heikkojen, niin köyhien ilouutinen. He tarvitsevat auttajaa. Hyvää joulua teille kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos !
Ajattelen tätä päivää ja Joulun merkitystä.
Mikään ei riitä - onko Joulun Evankeliumi
korvattu Materialismilla ??
Kuten kerroit omasta Joulusta sotavuosien tienoilla
niin suuriN lohdutus oli niukkuuden keskellä
EVANKELIUMI
Kun Jumala ryhtyi auttamaan, muuttamaan, parantamaan tai pelastamaan tätä maailmaa, niin ei hän sitä säännöillä tai asetuksilla tehnyt. Jumala otti valtavan riskin. Jumalan suunnitelmaan kuuluin nuori äiti, hämmentynyt isä ja vastasyntynyt lapsi! Tämän joulun lapsen mimeä miljoonat tänäkin jouluna toistavat rukouksissaan. Lapsi äidin käsivarsilla oli Kristus, Herra ja Vapahtaja! Hänen valtaistuimensa on koroitettu risti. Hänen kruununsa on orjantappuroista väännetty. Hänen hallinta-alueensa on ihmissydämet. Hän ei tullut vain tekemään Jumalaa tunnetuksi. Hän tuli sovittamaan meidät Jumalan kanssa. Kiitos Jumalalle parhaimmasta lahjasta, joka on osoitettu kaikille!