Monta läheistä, tuttavaa ja sukulaista on mennyt, viimeisin lokakuussa...
Olen kuullut sanonnan; Ei kahta ilman kolmatta, mutta eikö 8 ole jo yhden pienen ihmisen kohdalle liikaa...
Sitä alkaa mielessään jo miettimään, että kuka on seuraava...
Ja kuka voisi auttaa yli tästä kaikesta surusta, kysyn vaan...
Kenenkään ihmisen vastuulle ei pitäisi voida osua moista taakkaa...
Mutta mistä haet apua; että pysyt kasassa?
Olen kuullut sanonnan; Ei kahta ilman kolmatta, mutta eikö 8 ole jo yhden pienen ihmisen kohdalle liikaa...
Sitä alkaa mielessään jo miettimään, että kuka on seuraava...
Ja kuka voisi auttaa yli tästä kaikesta surusta, kysyn vaan...
Kenenkään ihmisen vastuulle ei pitäisi voida osua moista taakkaa...
Mutta mistä haet apua; että pysyt kasassa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hakea mm. lääkäriltäsi. Itse menetin muutamia vuosia sitten perheenjäsenen ja heti siihen perään meni kaksi sukulaista joten tuo sanonta, ei kahta ilman kolmatta, piti meillä paikkaansa. Lääkäriltäsi voit saada rauhottavia ja varmaankin lähetteen terapeutille. Itse en moista tarvinnut, tarpeeksi pitkä sairasloma auttoi, sillon sain rauhassa sulatella asioita. En voi toivottaa kuin rauhallista joulua ja oikein paljon jaksamisia!
Kyllä se suru helpottaa, se vain vie aikaa.
..siis kuoli v. 2005 neljä nuorta lähisukulaista, mm. 50v äitini. Sukuni on muutenkin pieni ja nyt meitä on enää muutama.
Olen ollut välillä tosi masentunut, mutta rupesin sitten ajattelemaan, että jokin tarkoitus tällä kaikella oli. En todellakaan aio medion luokse mennä, mutta uskon että kuolemaa ei varsinaisesti ole ja toisaalta kuolema on luonnollinen asia, jota ei pitäisi pelätä.
Olen viimeisen kolmen vuoden sisällä menettänyt 10 läheistä omaista ja tuntuu että en usko enää siihen että loppua oisi tulossa vain odottaa kuka on seuraava kamalasti ajateltu ei voi mitää viimeisin meini kaksi päivää ennen uutta vuotta ja suru on niin suuri jo etten tiedä enää mitä tekisin. Sinun kanssa myötäeläen yksi kohtalolle vihainen.
Meilä on mennyt nyt joulun ja uuden vuoden pyhinä kaksi läheistä ihmistä. Molemmat täysin yllättäen. En voinut olla miettimättä samaa kuin sinä: ei kahta ilman kolmatta. Toivon, ettei niin tapahdu. Sitä ei kestäisi enää kukaan. Suru on nytkin muuttanut ja murtanut koko perheemme. Luin vastauksia viestiisi ja siellä oli joku menettä´nyt jopa 10 läheistä... Miten voi sellaisen kestää? "Se on pakko!" sanoi raskaana oleva tyttäreni,joka menetti tulevan lapsen isän ...Elämän täytyy jatkua. Olen itsekkin miettinyt, että tuskin kuoleen haluaisivat meidän surevan itsemme hengiltä. Itsemurhan tehneet ovat todella itsekkäitä .. eivät mieti meitä jäljelle jääviä. He ovat vapaita ..