Jos pohtii, mitä varten Jeesus tuli maailmaan, on asian selvittämiseksi käytettävissä runsaasti ensimmäisen vuosisadan muistiinpanoja Jeesuksen omista sanoista.
Ensiksi, Jeesus sanoo, ettei Hän ole tullut tuomitsemaan (vielä). Eli silloin, kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, silloin Hän ei vielä tullut maailmaan tuomarina, vaan Vapahtajana. Jeesus kyllä ilmaisi tulevansa takaisin ja silloin asiat olisivat toisin, silloin Hän tulisi tuomarina ”Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava”, mutta nyt Jeesus oli tullut tuomaan pelastavan ja vapauttavan sanoman Jumalalta. Vielä on pelastuksen mahdollisuus, armon aika.
Toiseksi, Jeesus sanoo, ettei Hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Jumalan laki, kymmenen käskyä ja Mooseksen kirjoissa annetut määräykset olisivat edelleen yhtä ehdottomia kuin ennenkin, laki ei muuttuisi miksikään. Kuitenkaan enää uudessa liitossa ei pelastumisen edellytyksenä ole lain täyttäminen, vaan Jeesukseen uskominen, koska Jeesuksen suorittama lain täyttäminen luetaan myöskin kaikkien niiden hyväksi, jotka ovat Jeesuksen opetuslapsia, Hänen seuraajiaan.
Kolmanneksi, kaikkein tärkein asia ja syy, miksi Jeesus tuli maailmaan oli Jeesuksen omien sanojen mukaan se, että Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan tulisi kirkastetuksi Hänen kuolemansa kautta. Ihminen on niin tuuliajolla hengellisissä asioissa, ettei monetkaan oikein tiedä miksi he palvovat jotakin jumalaa, eivätkä varsinkaan voi todellisesti tuntea palvontansa kohdetta. Jumala itse antoi Jeesuksen kautta ihmiselle todistuksen siitä, että Hän välittää ihmisestä ja on valmis uhrautumaan voidakseen pelastaa ihmisen. Näin siis jokainen ihminen voi olla varma, että rukoillessaan Jeesusta rukoilee sellaista Jumalaa, jolle ihmisen paras on tärkeintä, jonka rakkaus ihmistä kohtaan on käsittämättömän lämmintä.
Kuinka sitten suhtaudumme tähän Jeesuksen ilmoitukseen. Uskommeko Jeesusta kun Hän sanoo olevansa itse Jumala. Jumalan Poika, samaa olemusta Isän kanssa, tullut lihan ruumiiseen voidakseen antaa ihmisille mahdollisuuden pelastukseen. Uskommeko, kun Jeesus sanoo, että vain Hän tuntee Isän ja vain Hänen kauttaan mekin voimme päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Otammeko Hänen todistuksensa todesta ja otamme vastaan syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä, Hänen perheensä jäsenenä.
Vai emmekö usko? Pidämmekö pilkkanamme Jeesuksen sovitustyön ja haukumme Hänet valehtelijaksi, koska Hänen puheensa ei tunnu meistä oikein kivalta. Jos meistä jotenkin tuntuu siltä, että me itse olemme kyllä viisaampia kuin joku 2000 vuotta sitten ihmisenä elänyt äijä, niin olemmeko omaan tietoomme ja ylivertaiseen älykkyyteemme vedoten valmiit luopumaan siitä pelastuksesta, jota Jeesus tarjoaa. Onko meille tärkeämpää se mitä kaveritkin meistä ajattelee, kuin se, mitä Jumala meistä ajattelee? Menemmekö mieluummin vaikka helvettiin, kuin pyydämme syntejämme anteeksi Jeesukselta? Annammeko oman ylpeytemme viedä meidät helvettiin vai annammeko Jumalan sulattaa meidän paatuneet mielemme ja nöyrrymme pyytämään anteeksi kapinamieltämme Jumalaa kohtaan?
Ensiksi, Jeesus sanoo, ettei Hän ole tullut tuomitsemaan (vielä). Eli silloin, kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, silloin Hän ei vielä tullut maailmaan tuomarina, vaan Vapahtajana. Jeesus kyllä ilmaisi tulevansa takaisin ja silloin asiat olisivat toisin, silloin Hän tulisi tuomarina ”Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava”, mutta nyt Jeesus oli tullut tuomaan pelastavan ja vapauttavan sanoman Jumalalta. Vielä on pelastuksen mahdollisuus, armon aika.
Toiseksi, Jeesus sanoo, ettei Hän tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään sen. Jumalan laki, kymmenen käskyä ja Mooseksen kirjoissa annetut määräykset olisivat edelleen yhtä ehdottomia kuin ennenkin, laki ei muuttuisi miksikään. Kuitenkaan enää uudessa liitossa ei pelastumisen edellytyksenä ole lain täyttäminen, vaan Jeesukseen uskominen, koska Jeesuksen suorittama lain täyttäminen luetaan myöskin kaikkien niiden hyväksi, jotka ovat Jeesuksen opetuslapsia, Hänen seuraajiaan.
Kolmanneksi, kaikkein tärkein asia ja syy, miksi Jeesus tuli maailmaan oli Jeesuksen omien sanojen mukaan se, että Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan tulisi kirkastetuksi Hänen kuolemansa kautta. Ihminen on niin tuuliajolla hengellisissä asioissa, ettei monetkaan oikein tiedä miksi he palvovat jotakin jumalaa, eivätkä varsinkaan voi todellisesti tuntea palvontansa kohdetta. Jumala itse antoi Jeesuksen kautta ihmiselle todistuksen siitä, että Hän välittää ihmisestä ja on valmis uhrautumaan voidakseen pelastaa ihmisen. Näin siis jokainen ihminen voi olla varma, että rukoillessaan Jeesusta rukoilee sellaista Jumalaa, jolle ihmisen paras on tärkeintä, jonka rakkaus ihmistä kohtaan on käsittämättömän lämmintä.
Kuinka sitten suhtaudumme tähän Jeesuksen ilmoitukseen. Uskommeko Jeesusta kun Hän sanoo olevansa itse Jumala. Jumalan Poika, samaa olemusta Isän kanssa, tullut lihan ruumiiseen voidakseen antaa ihmisille mahdollisuuden pelastukseen. Uskommeko, kun Jeesus sanoo, että vain Hän tuntee Isän ja vain Hänen kauttaan mekin voimme päästä yhteyteen Jumalan kanssa. Otammeko Hänen todistuksensa todesta ja otamme vastaan syntien anteeksisaamisen ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä, Hänen perheensä jäsenenä.
Vai emmekö usko? Pidämmekö pilkkanamme Jeesuksen sovitustyön ja haukumme Hänet valehtelijaksi, koska Hänen puheensa ei tunnu meistä oikein kivalta. Jos meistä jotenkin tuntuu siltä, että me itse olemme kyllä viisaampia kuin joku 2000 vuotta sitten ihmisenä elänyt äijä, niin olemmeko omaan tietoomme ja ylivertaiseen älykkyyteemme vedoten valmiit luopumaan siitä pelastuksesta, jota Jeesus tarjoaa. Onko meille tärkeämpää se mitä kaveritkin meistä ajattelee, kuin se, mitä Jumala meistä ajattelee? Menemmekö mieluummin vaikka helvettiin, kuin pyydämme syntejämme anteeksi Jeesukselta? Annammeko oman ylpeytemme viedä meidät helvettiin vai annammeko Jumalan sulattaa meidän paatuneet mielemme ja nöyrrymme pyytämään anteeksi kapinamieltämme Jumalaa kohtaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuinka moni isä tapatuttaa poikansa siksi että rakastaa?
Ei varmasti kovin moni, mutta sekään ei tunnu ihmisille riittävän.
Lauseessa ei ollut mitään loogista.
Lauseen mukaan ihmisten pitäisi enemmän tappaa poikiaan.
Jeesuksen kerrotaan syntyneen Beetlehemissä,kun sen aikainen Galilean alueen pää ja hallinto kaupunki Sepforis oli n.6 km päässä Nasaretista luoteeseen.
Olisi lait loogista,jos senaikainen hallinto olisi määrännyt verollepanon,olisi ilmoittauduttu sinne,eikä johonkin kyläpahaiseen Jerusalemin kyljessä.
Tuon asian selvitti televisiossa joulukuussa Helsingin yliopiston eksegetiikan professori.
Hän sanoi, että koko juttu on vain legendaa.
Mitään Nasaretia ei myöskään todennäköisesti ollut olemassa vuoden 1 tienoilla.
Tuon asian selvitti televisiossa joulukuussa Helsingin yliopiston eksegetiikan professori.
Hän sanoi, että koko juttu on vain legendaa.
Mitään Nasaretia ei myöskään todennäköisesti ollut olemassa vuoden 1 tienoilla.
tiedän ettei Augustuksella ollut edes veronkantoa Galileassa tuolloin,siellähän oli hallitsijan Antipos,Herodeksen poika.
Mutta jos uskovaiset haluavat pitää kiinni tarinastaan,niin miksi Beetlehem Sepforissin tilasta,olis ainakin järjellisempi.
Ei tainnut sadun kirjoittaja tuntea sen aikaisia olosuhteita.
että kun evankeliumit sävellettiin, niin Nasaret oli olemassaoleva kylä/kaupunki. Evankelumien räpeltäjät vain eivät tienneet, että vuonna 1 Nasaretin paikalla oli aavikkoa tms.
että kun evankeliumit sävellettiin, niin Nasaret oli olemassaoleva kylä/kaupunki. Evankelumien räpeltäjät vain eivät tienneet, että vuonna 1 Nasaretin paikalla oli aavikkoa tms.
"Onko meille tärkeämpää se mitä kaveritkin meistä ajattelee, kuin se, mitä Jumala meistä ajattelee? Menemmekö mieluummin vaikka helvettiin, kuin pyydämme syntejämme anteeksi Jeesukselta? Annammeko oman ylpeytemme viedä meidät helvettiin vai annammeko Jumalan sulattaa meidän paatuneet mielemme ja nöyrrymme pyytämään anteeksi kapinamieltämme Jumalaa kohtaan?"
Tässä se taas tuli, Helvetti-pelote. Onko uskoontulossa todellakaan kyse ns. vapaasta tahdosta, jos "heräämisen" taustalla on pelko?
Minä en vaan voi uskoa tuollaiseen Raamatun kertomusten Jumalaan ja Jeesusken "sovitustyöhön". En myöskään usko Jeesuksen olleen "Jumalan poika", pyhänkolminaisuuden 1/3. Mielestäsi siis varmaankin olen pilkkaaja? Mutta minkä sille voin, että en vain pysty tuota uskomaan. Epäilen Jeesuksen olleen ihan tavallinen ihminen. Tai ehkä ei ihan tavallinen, pikemminkin karismaattinen, puoleensavetävä persoona, joka uskoi olevansa Jumalan poika ja jolla oli itsetuhoinen halu täyttää profetiat. Hakeutui siis tahallaan vaikeuksiin ja lopulta kuolemaan. Näitä lahkojohtajia on ollut kautta aikain.
Mitä tulee "kavereiden mielipiteisiin", niin en ole kovin paljon ajatellut, että mitä muut minusta ajattelevat sitten murrosiän. En silloinkaan antanut tosin kavereiden vaikuttaa pahemmin esim. musiikkimakuuni tai pukeutumiseeni ja kyllähän niitä kiusaajiakin sitten löytyi =D . Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän merkitystä on sillä mitä muut minusta ajattelevat. Nyt vanhempana tietenkin vaakakupissa ovat enemmän ns. elämänarvoihin liittyvät asiat, kuin jotkut ulkoiset jutut, mutta joka tapauksessa olen omien polkujeni kulkija. Suurin osa ystävistäni taitaa kuulua ev.lut.kirkkoon (kuten nyt suurin osa suomalaisista yleensäkin) ja joidenkin kanssa joskus keskustelenkin usko-ateismi akselin asioista. Eli siis vaikka olenkin "Jumalan kieltäjä", niin kaverini eivät ole "Saatanan palvojia", jotka painostusryhmänä määräisivät mielipiteistäni.
Ja koska en usko Jumalaan, niin en tietenkään "nöyrry pyytelemään anteeksi" häneltä, olemattomalta. Anteeksi pyydän ihan todellisilta ihmisiltä, jos tunnen tehneeni/sanoneeni, jotain semmoista ajattelematonta tai tahatonta, joka on jotenkin toista loukannut.
onkin ollut papiston vahvin ase.
"Menemmekö mieluummin vaikka helvettiin, kuin pyydämme syntejämme anteeksi Jeesukselta? Annammeko oman ylpeytemme viedä meidät helvettiin vai annammeko Jumalan sulattaa meidän paatuneet mielemme ja nöyrrymme pyytämään anteeksi kapinamieltämme Jumalaa kohtaan?"
Hyvä nimerkki Jaska. On ollut ilo kuulla käsityksiäsi uskonnosta, vaikka en varmasti tiedä oletko vain yksi lukuisista saman persoonan ilmenemismuodoista tällä palstalla. Tietty vilpittömyys viittaisi aitoihin mielipiteisiin ja, suonet anteeksi, yksiulotteisuus viitaisi puolestaan jonkun henkilön luomaan profiiliin. Olettaen kuitenkin sinut oikeaksi, vaikkakin yksiulotteiseksi persoonaksi, esitän seuraavan ikävänluonteisen kommentin. Valitettavasti en pitkään miettyänikään keksinyt mitään "pehmeämpää" sanamuotoa tylyn kommenttini esittämiseen. Suonet jo etukäteen anteeksi.
Oman vilpittömän uskoni mukaan Jumala on suvereeni eikä sillä mitä minä hänestä uskon tai muutoinkaan ajattelen ole mitään merkitystä mainitsemiesi Helvettiin menoon liittyvien seikkojen suhteen. Jumala on juuri sellainen kuin hän on, aivan riippumatta minun käsityksestäni.
Jos sinun väittämäsi Jumala edellyttää minun Helvettiin menemistäni sen vuoksi, että käytän minulle annettua mahdollisuutta ajatella, sitten menen Helvettiin ja aivan mielelläni, toivoen että sellaiselle Jumalalle on vaihtoehto. Minusta sinun selostamasi Jumala ilmentää aivan maallista sadismia.
Alistumista ja nöyrtymistä edellyttävä Jumala ei ole tämän maailman yläpuolella vaan hyvin inhimillinen, todennäköisesti muistututtaa sadismissaan henkilöä, joka häneen uskoo.
Jumala on kuitenkin jotain muuta kuin yksikään meistä.
"Menemmekö mieluummin vaikka helvettiin, kuin pyydämme syntejämme anteeksi Jeesukselta? Annammeko oman ylpeytemme viedä meidät helvettiin vai annammeko Jumalan sulattaa meidän paatuneet mielemme ja nöyrrymme pyytämään anteeksi kapinamieltämme Jumalaa kohtaan?"
Hyvä nimerkki Jaska. On ollut ilo kuulla käsityksiäsi uskonnosta, vaikka en varmasti tiedä oletko vain yksi lukuisista saman persoonan ilmenemismuodoista tällä palstalla. Tietty vilpittömyys viittaisi aitoihin mielipiteisiin ja, suonet anteeksi, yksiulotteisuus viitaisi puolestaan jonkun henkilön luomaan profiiliin. Olettaen kuitenkin sinut oikeaksi, vaikkakin yksiulotteiseksi persoonaksi, esitän seuraavan ikävänluonteisen kommentin. Valitettavasti en pitkään miettyänikään keksinyt mitään "pehmeämpää" sanamuotoa tylyn kommenttini esittämiseen. Suonet jo etukäteen anteeksi.
Oman vilpittömän uskoni mukaan Jumala on suvereeni eikä sillä mitä minä hänestä uskon tai muutoinkaan ajattelen ole mitään merkitystä mainitsemiesi Helvettiin menoon liittyvien seikkojen suhteen. Jumala on juuri sellainen kuin hän on, aivan riippumatta minun käsityksestäni.
Jos sinun väittämäsi Jumala edellyttää minun Helvettiin menemistäni sen vuoksi, että käytän minulle annettua mahdollisuutta ajatella, sitten menen Helvettiin ja aivan mielelläni, toivoen että sellaiselle Jumalalle on vaihtoehto. Minusta sinun selostamasi Jumala ilmentää aivan maallista sadismia.
Alistumista ja nöyrtymistä edellyttävä Jumala ei ole tämän maailman yläpuolella vaan hyvin inhimillinen, todennäköisesti muistututtaa sadismissaan henkilöä, joka häneen uskoo.
Jumala on kuitenkin jotain muuta kuin yksikään meistä.