onko aihetta valittaa?

varmasti kannattaa. Välipäivinä ehtii hyvin. Oikeustaju normalisoituu ja pääsee lisäksi kohtuulliselle tuntipalkalle.

Homma vaan kestää, minä jätin omani syksyllä 2004 ja vuodessa tulli jo ehti esittää oman kantansa. Liekö Helsingin hallinto-oikeus yhtä vikkelä?
Mutta saahan siitä odotusajasta veronpalautukselleen normaalin koron.

Yleinen vähittäismyyntiarvo kannattaa riitauttaa ja lisäksi todeta, että ALV:n/ELV:n periminen on syrjivää koska yksityinen tuoja ei voi sitä vähentää lopullisessa verotuksessaan.(jos olet yksityinen tuoja).

Tässä sulle valituspohja jonka itse voit muokata itsellesi sopivaksi.

Tämän pohjan antoi käyttöön nimimerkki "null" tuolla Tuulilasi-lehden autoveropalstalla, suuret kiitokset hänelle.

Ei muutakuin valitus kuoreen ja kirjeeseen sen tullin osoite jossa verotuspäätös on tehty.

Tässä linkki sinne: http://keskustelut.a-lehdet.fi/tuulilasi/topic_show.pl?tid=467#fp

Jos linkki ei jostain syystä toimi, niin asiasisältö on alla.

Hyvää joulua!

Valittajan Nimi
Katuosoite
Postinumero Paikkakunta
(puhelin
sähköposti
tilinumero)

Helsingin hallinto-oikeus
Ratapihantie 9
PL 120
00520 HELSINKI

xxxxxxx tullipiiri
xxxxx tulli
PL xxx
postinumero osoite

AUTOVEROVALITUS

Olen tuonut käytettynä Suomeen bensiini/dieselkäyttöisen xxxxxx henkilöauton, jonka valmistusnumero on xxxxxxxxxxxxxxxxx. Auton ensimmäinen käyttöönottopäivä oli x.x.xxxx.
Tein ko. autosta autoveroilmoituksen x.x.xxxx. Tullilaitos antoi tämän perusteella x.x.xxxx autoveropäätöksen numero xxxxxxxx. Sen mukaan ajoneuvon tullausarvo oli xx.xxx,xx euroa, joten autosta oli maksettava autoveroa xxxxx euroa ja autoverosta arvonlisäveroa xxxx euroa. Yhteensä veroa kannettiin xxxxxxx euroa.

(Autoveropäätöstä on oikaistu autoverolain 1482/1994 68 pykälän ja autoverolain muuttamisesta annetun lain 266/2003 voimaantulosäännöksen nojalla. Autoveron ja siitä kannettavan arvonlisäveron määrä on laskettu autoverolain muuttamisesta annettujen lakien 266/2003 ja 340/2003 mukaan. Muilta osin verotuksen oikeellisuutta ei ole tutkittu. Ko. päätöksellä, AVL 68 PYK pvm x.x.xxxx, päätösnumero xxxxxxxxx on veroa palautettu xxxxx euroa ja arvonlisäveroa xxx euroa.)

Vaadin, että tulli tekee autoveropäätöksen uudelleen. Verotuksen tulisi perustua ajoneuvon kauppakirjan mukaiseen ostohintaan. Samoin arvonlisäveroa tai sen vastinetta ei saisi periä.

Syrjintä verotuksessa

Verotuksella ei voida vähentää sitä etua, joka mahdollisesti saadaan käytetyn auton tuonnista toisesta EU-jäsenvaltiosta verrattuna vastaavan auton hankintaan kotivaltiosta. Tämä neutraalisuusvaatimus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 90 artiklaan. Mikäli autoverolain soveltaminen johtaa yksittäisessä tapauksessa em. artiklan mukaiseen syrjintään, autoverolain syrjintään johtavia säännöksiä ei saa soveltaa.

Mielestäni tapauksessani syrjimättömyys- ja samalla neutraalisuusvaatimus ei ole toteutunut. Perustelen syrjintää käyttäen ensimmäiseksi malliesimerkkinä EU:n ulkopuolelta tuotavan ajoneuvon verotuskohtelua. Tuolloin ajoneuvoista kannetaan tulli ja maahantuonnin arvonlisävero. Tullausarvona käytetään lähtökohtaisesti ajoneuvon kauppa-arvoa, eli sitä hintaa, joka ajoneuvosta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava.

Edellisen perusteella tulli siis hyväksyy verotuksen perusteeksi ajoneuvosta maksetun todellisen kauppahinnan. Jotta EU:n perustamissopimuksen 90 artiklan henki toteutuisi, tulisi tullin verottaa ajoneuvo Suomeen kauppahinnan perusteella, eikä sen mukaan, mitä ajoneuvon markkina/verotusarvoksi tullin toimesta Suomen markkinoilla keinotekoisesti virtuaalitodellisuudessa määritellään.

Euroopan Unionin sisämarkkinat

EU:n perustamissopimus on taloudellinen sopimus, jossa nimenomaan korostetaan EU:n sisäisen kaupan esteiden purkamista. EU:n perustamissopimuksen 90 artiklassa määrätään, ettei tällaisia esteitä saa luoda verotuksella. Suomalainen ajattelutapa on (ollut) suojata kotimaisia markkinoita ulkomaiselta kilpailulta asettamalla tuonnille sellaisia esteitä, että se ei kykene kilpailemaan kotimaisten markkinoiden kanssa. Neutraalisuus taasen tarkoittaa nimenomaan sitä, että ei syrjitä sen paremmin kotimaisia kuin ulkomaisiakaan (käytettyjen autojen) kauppiaita tahi ostajia.

Esimerkki; Jos Suomen kansalainen tuo Suomeen Euroopan Unionin alueelta auton, jota on valmistettu vaikkapa vain kymmenen kappaletta, eikä niitä aiemmin ole Suomessa merkitty rekisteriin, ei ajoneuvolle löydy Suomesta markkina-arvoa. Tällöin tulli on tosiasiassa pakotettu käyttämään markkina-arvon määrittelyssä kansainvälisiä internet-sivustojen, kuten esimerkiksi www.mobile.de- hintoja. Kansainvälisesti katsottuna suomalaiset autot ovat keskimäärin kalliimpia kuin esimerkiksi saksalaiset autot.

Viittaan edellä mainitussa perustelussa EU:n perustamissopimuksen 90 artiklaan sekä EU-kansalaisten yhdenvertaisuuteen; Verotuksen perusteluina on aina ajoneuvon yksilöllisyys ja myös se seikka, ettei tietyn ajoneuvon markkina/verotusarvoa voi verrata (nimenomaan ajoneuvon yksilöllisten ominaisuuksien perusteella) muihin samankaltaisiin ajoneuvoihin.

EU-tuomioistuimen mukaan maahan tuotavasta käytetystä ajoneuvosta ei missään olosuhteissa saa periä enempää autoveroa kuin mitä maassa jo olevassa ajoneuvossa on jäljellä. Lausuman taustana on EU:n pe-rustamissopimuksen keskeinen ajatus tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Valtiot eivät saa perustaa keinotekoisia esteitä, joilla pyritään tai jotka johtavat siihen, että tavaroiden vapaa liikkuvuus estyy tai vaarantuu.

Maahantuontihetken arvon selvittämiseksi veroa kantavan viranomaisen on varmistuttava, että arvoa ei missään tapauksessa määritetä suuremmaksi kuin mikä maassa jo olevan samanlaisen auton arvo olisi. Missään tapauksessa ei ole EU-oikeuden mukaista määrittää arvoa kaavamaisesti lähtien liikkeelle autoliikkeiden käytettyjen autojen pyyntihinnoista ja ohittaa maahantuojan oma selvitys autosta maksetusta oikeasta hinnasta, eli auton ainoasta, yksilöllisestä ja todellisesta arvosta.

Tullin väittämiä perusteluille yleisen markkina-arvon käyttämiseksi verotusarvona

Tullin mukaan yleisen vähittäismyyntiarvon kantavana ajatuksena on, että mikään yksittäinen hinta ei sellaisenaan riitä, vaan tietoja tarvitaan laajemmin. Toisaalta erityisperusteisetkaan hinnat - niin todellisia kuin ne olisivatkin - eivät täytä tätä yleisyyden vaatimusta. Yleinen vähittäismyyntiarvo ei kuitenkaan ole hintaesiintymien keskiarvo tai mediaa-ni, vaan EY-oikeuden syrjimättömyysvaatimuksen vuoksi tämä arvo otetaan yleisiksi hinnoiksi hyväksyttävien ryhmän alarajalta.

Tulli on julkisesti ilmoittanut, että tullin internet-sivuilta (www.tulli.fi) löytyvien autoveropäätöstaulukoiden verotusarvot ovat ainoastaan viitteellisiä.

Vastine

Jos tullin veropäätöstaulukoiden autot eivät ole keskenään verrattavissa, miten auton markkina-arvoa määriteltäessä tulli voi kuitenkin kääntäen käyttää yleisiltä markkinoilta otettuja hintoja verotusperusteena, perustaen tietonsa vain auton merkkiin, vuosimalliin, kilometreihin ja mahdollisiin lisävarusteihin? Jos autot nähdään yksilöllisinä, niiden todellinen markkina-arvo pitäisi silloin olla niiden yksilöllinen ostohinta.

Tullin tekemä arvonmääritys

Tulli väittää, että kattava käytetyn ajoneuvon arvonmääritys saadaan aikaan ainoastaan käyttämällä Grey-Hen Oy:n AHTI-sovellusta. Tulli kertoo perustavansa Grey-Hen-hinta-arvionsa raakaan tilastolliseen numeroarvoon, mutta myöntää, että tämän numeroarvon perustelu on mahdotonta ilman Grey-Hen Oy:n apua ja kertoo, että ko. taustatiedot ovat Grey-Hen Oy:n liikesalaisuuksia, kuten myös tarkat ko. arvon saamiseksi tehdyt laskelmat.

Vastine

Koska AHTI-tietokannasta saatava taustamateriaali ja ne algoritmit, joilla siitä luodaan verotusarvo, ovat palvelun tuottavan yrityksen liikesalaisuuksia, verovelvollisen on mahdotonta arvioida verotuksen oikeellisuutta muuten kuin vertaamalla Tullin päätöstä samanlaisten autojen myynti-ilmoituksiin. Mikäli kuitenkin verovelvollinen havaitsee selvän eron ja jättää tämän perusteella valituksen verotuksesta, tulli kieltää näiden hintojen käytön verovalituksen pohjana. Hyvin usein ko. hinnat eroavat AHTI-sovelluksen antamasta, salaisella tavalla kerätystä ja käsitellystä virtuaalisesta numeroarvosta.

Mikäli tulli aikoo edelleenkin käyttää AHTI-sovellusta ajoneuvon markkinahinnan määrittelyn perusteena, vaadin selvityksen siitä, miten monesta samanlaisesta yksittäisestä xxxxxx-merkkisestä ja mallisesta vuonna xxxx käyttöönotetusta, varusteiltaan, kunnoltaan ja ajokilometreiltään vastaavasta ajoneuvosta Tulli on saanut vertailemalla AHTI-sovelluksesta yleisen pyyntihinnan xxxx EUR. Verotuksen oikeellisuuden kannalta on myös selvitettävä, mikä on ollut hintojen keskiarvo, keskihajonta ja vaihteluväli, huomioiden tosiasia, että yksittäistä kauppatapahtumaa koskevat tiedot ovat periaatteessa vain myyjän ja ostajan välinen asia, johon muilla ei ole pääsyä, elleivät kaupan osapuolet itse anna sitä koskevia tietoja. On myös huomioitava, että keskiarvoihin perustuvan autojen hintamallin yhtenä vakavana perusongelmana on, että niitä voi laskea vain murto-osalle automalleja ja tulokset vaihtelevat silti erittäin herkästi laskentakertojen välillä.

Viittaan tässä yhteydessä KHO:n päätökseen 2006:95, diaarinumero 325/2/06; Grey-Henin havaintoaineistossa autoyksilöt identifioidaan rekisterinumeron avulla. Tämän johdosta vaadin tullia mahdollisessa vastineessaan lisäksi esittämään auton verotusarvon määrittämiseen käyttämän havaintoaineiston siten, että jokaisesta havainnosta näkyy autokohtaisesti tiedot rekisterinumeroa myöden, sekä tiedon siitä, ovatko autot tuotu uutena vai käytettynä Suomeen.

Myöskin on huomioitava, että yksityisen liikkeenharjoittajan tietojen perusteella tehty puutteellinen veroperusteen päätös saattaa rikkoa Hallintolain 45 §:n mukaista perusteluvaatimusta; "päätökset on perusteltava".

Suomen kansallinen autoverolaki

Autoverolakia, annettu 29.12.2004, on sen esittelyssä Suomen Eduskunnalle perusteltu muun muassa seuraavasti: Yhteisötavarana tuotujen ajoneuvojen hankinta-arvo määrättäisiin käyttäen soveltuvin osin mainittujen tullikoodeksien säännösten periaatteita. Tullikoodeksien hyväksikäyttö teknisessä mielessä ei tee autoverotuksesta Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 7a-artiklan tarkoittamassa mielessä rajaverotusta. Sisämarkkinoilta Suomeen tuotavien ajoneuvojen verotuksessa tullikoodeksin säännöksiä noudatettaisiin vain soveltuvin osin.

Valtionvarainministeriön muistiossa, päivätty 4.3.2003, on autoverolain muutosta (autoverolaki 266/2003) perusteltu eduskunnalle seuraavasti;

Vuodesta 1995 voimassa olleessa autoverolaissa liittymä tullisäännöksiin on siinä muodossa, että autoverolaki viittaa Euroopan yhteisön tullikoodeksin Euroopan yhteisöjen neuvoston asetukseen (ETY) N:o 2913/92) ja Euroopan yhteisöjen neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 tullikoodeksin soveltamisesta tarkoitetun tullausarvon käyttöön autoveron verotusarvona. Tämä koskee sekä muuna kuin yhteisötavarana Suomeen tuotavia ajoneuvoja että soveltuvin osin myös yhteisötavarana tuotavien ajoneuvojen verotusarvon määrittämistä. Se, että näitä säännöksiä noudatetaan yhteisötavarana Suomeen tulevien ajoneuvojen kohdalla vain soveltuvin osin, tarkoittaa, että jos säännöksissä olisi jotakin sellaista, minkä voitaisiin katsoa johtavan sisämarkkinoilla kiellettyyn rajaverotukseen, tällaisia osia yhteisön tullilainsäädännöstä ei nou-datettaisi. Yhteisön tullilainsäädännön on tarkoitus toimia autoverotuksessa ikään kuin arvonmäärityksen laskusääntöinä.

Autoverolain 11 c §:n säännökset ovat osa hinnan yleisyyden määrittelyä. Ilman määritelmää olisi kysyttävä, miltä alueelta ja miten laajaan aineistoon perustuvaa hintaa voidaan pitää yleisenä. Säätelemättömässä tilanteessa olisi EU-oikeudesta mahdollisesti saatavissa sen verran johtoa, että kuluttajan tarpeita saatettaisiin pitää tässä ratkaisevina. Tämä voisi johtaa paikallisten tai talousaluekohtaisten hintojen käyttöön, mitä tuskin voisi pitää hallinnollisesta näkökulmasta suotavana ratkaisuna.

Vastineena esitän seuraavaa;

Euroopan Unionin tullikoodeksi

Euroopan Unionin tullikoodeksista on Euroopan Unionin virallisessa lehdessä seuraavanlainen maininta; Yhteisön tariffisäännökset ovat sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ainoa asiaa koskeva positiivinen oikeus, jota kaikkien on noudatettava. Kansallisten viranomaisten laatima käyttötariffi on ainoastaan tullaustoimien käsikirja ja se on ainoastaan ohjeellinen.

Unionin tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan b alakohdan tarkoituksena on suojella velallisen perusteltua luottamusta siihen, että kaikki tiedot, joihin päätös tullien (tai vastaavien) kantamisesta tai kantamatta jättämisestä perustuu, ovat oikeita.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, HO:2002:85, Siilin päätöksen (Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätös C-101/00) esittelijäneuvos Marina Äimä Verotus-lehti 2/2003 s.127 kirjoitti autoverotuksesta seu-raavasti: "Sekä KHO että EYT tuomiossaan pitävät lähtökohtana todellista kauppahintatasoa eikä mitään tilastollisesti tai muulla menetelmällä laskettuja keskiarvoja. Jos veron määräämisessä lähdetään muusta kuin tosiasiallisesta kauppahinnasta, pysytään EY-T:n tuomion vaatiman syrjimättömyyden piirissä vain sillä edellytyksellä, että verotuksen tosiasiallinen taso jää niin alhaiseksi, ettei vero muodostu syrjiväksi. Syrjintää ei saa ilmetä yhdessäkään tapauksessa."

Tätä Siilinin autoverotapausta käsiteltäessä selvisi myös, että autoja oli verotettu Suomeen vanhan autoverolain aikaan jopa niin alhaisella kuin 13% verolla.
Edelleen EY-T edellyttää tapaus Siilin-päätöksessään, että veroa ei saa periä enempää, kuin suomiautossa on veron osuutta jäljellä.

Tästä ja perustuslaillisesta tasa- ja yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksista otettiin uuteen autoverolakiin vaatimus historiallisten prosenttiosuuksien selvittämiseksi.

EY-T tuomion C-101/00 ratkaisun vaikutukset Suomessa

Tulli ei ole kuitenkaan pystynyt tai halunnut selvittää kaikkia historiallisia prosentteja. Lisäksi tähän mennessä julkaistut prosentit on laskettu väärin perustein. Muun muassa lisävarusteita ei ole otettu laskennassa huomioon, mikä käytännössä alentaisi veroprosenttia.

Mikäli yksilölliset prosentit halutaan säilyttää, joudutaan kaikki muutkin prosentit laskemaan uudelleen.

Käytetyille autoille, joille yksilöllistä veroprosenttia ei pystytä luotettavasti selvittämään, joudutaan yhdenvertaisen ja tasapuolisen verotuksen vaatimuksista käyttämään alinta tiedossa olevaa prosenttia, joka tämän hetken tiedon mukaan on n. 13 % ja oikein laskettuna n. 10 %. Tullin tehtävä on, veroviranomaisena selvittää, mikä on yhdenvertaisen ja tasapuolisen verotuksen perusteella luotettavaksi katsottava yksilöllinen veroprosentti. Mikäli tulli aikoo käyttää aiemmin ilmoittamaansa veroprosenttia autoni verotuksessa, on tullin selvitettävä, mihin käytettävä veroprosentti perustuu.

Ajoneuvojen hinta autoverolain mukaan

Autoverolain 11 b § 1. momentti:
Ajoneuvon yleisellä vähittäismyyntiarvolla tarkoitetaan hintaa, joka yhdestä samanlaisesta ajoneuvosta olisi yleisesti saatavissa myytäessä se verollisena Suomen markkinoilla kuluttajan asemassa olevalle ostajalle sinä ajankohtana, jona ajoneuvo ilmoitetaan tai olisi pitänyt ilmoittaa verotettavaksi. Jos yleisiin myyntihintoihin perustuvaa arvoa ei ole käytettävissä, yleinen vähittäismyyntiarvo määritetään siitä hinnasta, jol-la samanlaisia ajoneuvoja yleisesti ilmoitetaan myytäväksi, vähennetty-nä tavanomaisia alennuksia vastaavalla erällä.

Vastine

Ko. lakipykälän toisessa kappaleesta ei ole tulkittavissa missä maassa samanlaisia ajoneuvoja "yleisesti ilmoitetaan myytäväksi".

Autoverolain säätäjän tarkoitus lienee ollut, että verottajan pitää pystyä määrittelemään ajoneuvon yleinen vähittäismyyntiarvo muillakin keinoilla kuin esimerkiksi Grey-Hen Oy:n ylläpitämällä AHTI-sovelluksella. Erikseen ei autoverolaissa kielletä yleisen vähittäismyyntiarvon määrittelyä ostohinnan perusteella. Lainsäätäjän tarkoitus tässä tapauksessa on mitä ilmeisimmin ollut estää verokeinottelu ja epärehellisyys ja ohjata tullia löytämään puolueeton tapa määrätä ajoneuvon yleinen vähittäismyyntiarvo.

Autoverolain 74§

Päätös on perusteltava, jos siinä poiketaan verovelvollisen antamasta veroilmoituksesta tai jos päätös koskee arvioverotusta, oikaisua veronsaajan hyväksi, jälkiverotusta tai veronkorotusta taikka päätöksessä muutoin poiketaan säännönmukaisesta verotuksesta. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä pääasialliset tosiasiasialliset seikat on esitetty päätöksen perusteluiksi, sekä esitettävä muutokseen vaikuttaneet tosiasialliset seikat.

Vastine

Jos Tulli perustelematta poikkeaa verovelvollisen ilmoituksesta koskien auton arvoa, niin mielestäni päätöstä rasittaa tällöin virheellisyys. Tosiasiassa tulli ei ole tehnyt mitään perusteltuja selvityksiä minun tapauksessani.

Eduskunta; Kirjallinen kysymys; KK 670/2005

"Tullilaitos pyrkii noudattamaan vero-oikeudessa vallitsevaa periaatetta, jonka mukaan epäselvissä tapauksissa verotusta sovelletaan verovel-vollisen eduksi."

Johtopäätös

Minun tapauksessani verotuksen perusta, eli ajoneuvon kauppahinta, on selkeä dokumentti ajoneuvon todellisesta arvosta. Edellä mainittu kirjallinen kysymys 670/2005 vahvistaa sitä yleistä oikeuskäsitystä, että esittämäni dokumentin, eli kauppakirjan perusteella väitteeni autoni markkina-arvosta ja samalla sen verotusarvosta on täysi tosi.

Tullihallituksen tiedote n:o 232

Tiedote on referoituna seuraavan kaltainen; "Tämä ohje koskee ajoneuvojen ensiverotusta yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun C-101/00 (Tulliasiamies ja Siilin) jälkeen, eli sellaisen ajoneuvon verotusta, josta annetaan autoveroilmoitus 19.9.2002 tai sen jälkeen tai jonka ensiverotus on vireillä 19.9.2002. Ratkaisun mukaan EY:n perustamissopimuksen 90 artikla (entinen 95 artikla) ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio soveltaa toisesta jäsenvaltiosta tuotuihin käytettyihin ajoneuvoihin verojärjes-telmää, jossa verotusarvo määritetään tullausarvon perusteella... ...verojärjestelmä ei saa olla millään tavalla vaikutuksiltaan syrjivä, kun otetaan huomioon tällaiseen järjestelmään luonnostaan kuuluvat koh-tuulliset likimääräisyydet..."

Johtopäätös

Tullin käyttämässä autoveropäätöslomakkeessani verotusarvosta käyte-
tään nimenomaan "tullausarvo"- nimikettä.

Tullihallituksen ohje edelleen vahvistaa sitä yleistä oikeuskäsitystä, että esittämäni dokumentin, eli ajoneuvon kauppakirjan perusteella väitteeni autoni markkina-arvosta ja samalla sen verotusarvosta on täysi tosi.

Euroopan Unionin tullikoodeksista

Tullihallituksen ohjeeseen n:o 232, autoveropäätökseni "tullausarvo"-nimikkeeseen, verotusoikeuden yleiseen perustaan, sekä yleiseen oi-keustajuun viitaten vaadin tapauksessani myös huomioitavaksi Euroopan Unionin tullikoodeksin (Neuvoston asetus (ETY) n:o 2913/92, an-nettu 12 päivänä lokakuuta 1992) seuraavien artiklojen mukaisesti;
29 artikla.
Maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava.
Tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan b alakohta;
"Tullausarvo", joka määritetään em. 1 kohdan mukaisesti, ei saa perustua
b) järjestelmään, jossa tullitarkoituksiin hyväksytään kahdesta vaihtoehtoisesta arvosta korkeampi;
c) tavaroiden hintaan viejämaan kotimarkkinoilla;

2a; Määritettäessä, onko kauppa-arvo hyväksyttävissä 1 kohtaa sovellettaessa, ostajan ja myyjän keskinäinen etuyhteys ei itsessään ole riittävä peruste kauppa-arvon hylkäämiseen. Tarvittaessa tutkitaan myyntiin liittyvät olosuhteet ja hyväksytään kauppa-arvo, jolleivät etuyhteydet ole vaikuttaneet hintaan. Jos tulliviranomaisilla on tavaranhaltijan antamista tai muualta saaduista tiedoista johtuvia perusteita katsoa etuyhteyksien vaikuttaneen hintaan, niiden on annettava nämä perusteet tiedoksi tavaranhaltijalle ja varattava tälle kohtuullinen tilaisuus vastineen antamiseen. Tavaranhaltijan pyynnöstä perusteet on annettava tiedoksi kirjallisesti.

3a; Tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta on ostajan maahan tuoduista tavaroista myyjälle tai tämän hyväksi suorittama taikka suoritettava kokonaismaksu, ja siihen sisältyvät kaikki maahan tuotuja tavaroita koskevat maksut, jotka ostaja on suorittanut tai tämän on suoritet-tava myyjälle maahan tuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä tai kolmannelle myyjän velvollisuuden täyttämiseksi.

31 artikla
1; Jos maahan tuotujen tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää 29 ja 30 artiklan mukaisesti, se on määritettävä yhteisössä käytettävissä olevien tietojen perusteella käyttäen kohtuullisia menetelmiä, jotka ovat seuraaviin lähteisiin sisältyvien periaatteiden ja yleisten säännösten mukaisia:

2 Tullausarvo, joka määritetään 1 kohdan mukaisesti, ei saa perustua:
a) yhteisössä tuotettujen tavaroiden yhteisössä sovellettavaan myyntihintaan;
b) järjestelmään, jossa tullitarkoituksiin hyväksytään kahdesta vaihtoeh-toisesta arvosta korkeampi;
c) tavaroiden hintaan viejämaan kotimarkkinoilla;
d) muihin tuotantokustannuksiin kuin laskennallisiin arvoihin, jotka on määritetty samanlaisille tai samankaltaisille tavaroille 30 artiklan 2 koh-dan d alakohdan mukaisesti;
e) vientihintoihin, joita sovelletaan yhteisön tullialueen ulkopuoliseen maahan;
f) vähimmäistullausarvoihin; taikka
g) mielivaltaisiin tai kuvitteellisiin arvoihin.

Johtopäätös

Edellä mainitut Euroopan tullikoodeksit huomioiden voidaan selkeästi todeta, että Suomen kansallinen autoverolaki "yleisen markkina-arvon määrittelyineen" on tosiasiassa tullikoodeksin 31 artiklan kohdan kaksi alakohdan b vastainen JÄRJESTELMÄ, millä rikotaan myös muassa Euroopan Unionin tullikoodeksin 31 artiklan a-, b-, c- ja g-kohtia.

Euroopan Unionin tullikoodeksin 32 artikla;

2: Tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan tämän artiklan mukaisesti tehtävät lisäykset saavat perustua ainoastaan puolueettomiin ja laskettavissa oleviin tietoihin.
3: Tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan voidaan tullausarvoa määritettäessä tehdä ainoastaan tässä artiklassa säädettyjä lisäyksiä.

On myös huomioitava, että Euroopan Unionin yhteisöoikeus muodostaa osan jäsenmaiden kansallisesta oikeusjärjestelmästä, mistä seuraa kansallisille tuomioistuimille ja hallintoviranomaisille tietty velvollisuus soveltaa ristiriitatilanteissa yhteisöoikeutta kansallisen oikeuden sijasta.

Ei liene erikseen tarvetta perustella, onko Suomi ratifioinut tuon Euroopan Unionin tullikoodeksin täysimääräisesti oikeuttavana, mutta myös velvoittavana.

Näin ollen verotuksen perustana tulee olla ajoneuvon todellinen arvo, eli sen kauppakirjaan merkitty ostohinta.

Itävallan autoverotusmallista

Euroopan Unionin täysivaltaisessa jäsenvaltiossa Itävallassa on käytös-sä EY-T:n hyväksymä verotusmalli, josta ohessa; "2000 NoVAG:n 5 §:n 2 momenttiin lisättiin seuraava virke (BGBl. I nro 142/2000): "Kun ajoneuvo hankitaan yhteisön sisällä hyväksytyltä jälleenmyyjältä, ajoneuvon hankintahintana on sen ostohinta."
5.2.1 Yhteisön sisäinen maahantuonti:
"Ostohintaa ulkomailla voidaan pitää viran puolesta käypänä arvona, josta normikulutusvero lasketaan, ellei se eroa yli 20:tä prosenttia Euro-tax-arvosta. Maksuvelvollisen on perusteltava tapauskohtaisesti yli 20 prosentin suuruinen ero."

Korostan, että Itävallan verotusmalli on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen hyväksymä, toisin kuin Suomen kansallisen autoverolain käytettynä maahantuotujen autojen verotusmalli. Korostan myös, että ostohinta kelpaa verotuksen perusteeksi, vaikkei ajoneuvoa olisi ostettu "hyväksytyltä jälleenmyyjältä."

Johtopäätös

Vaikka autoani ei ole ostettu/Koska autoni on ostettu hyväksytyltä jälleenmyyjältä, en tosiasiassa näe mitään muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä autoni verotusarvoksi siitä tosiasiallisesti maksettu kauppa-, eli myynti-, eli samalla myös ostohinnan.

Hyödykkeen arvosta

Haluan tässä yhteydessä huomioon otettavaksi myös seuraavan perustelun; "Verotuksessa on ylipäänsäkin syytä nojautua todellisiin hintoihin eikä pyyntihintoihin. Näin tapahtuu arvonlisäveroa perittäessä, tai asunto- ja kiinteistökaupasta suoritettavaa veroa perittäessä. Pyyntihinnan ja todellisen hinnan välinen suhde on epämääräinen. Arvoteorian mukaan hyödykkeen arvo on se hinta, josta yhtaikaisesti myyjä on valmis luopumaan hyödykkeestä ja jonka ostaja on valmis siitä maksamaan.

Johtopäätös

Edellä todistetun mukaisesti ulkomailta hankittujen autojen osalta auton arvo on siis tuojan siitä maksama hinta."

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT 1994)

Tullausarvo

Koska tullit perustuvat tuotteen arvoon, on tärkeää luoda selkeä menettely tuontitavaroiden tullausarvon määrittämiseksi. Kun tullausarvo määritetään epäoikeudenmukaisin perustein, se voi vaikuttaa samalla tavoin kuin tullin ulkopuolinen suojatoimenpide ja olla rajoittavampi kuin itse tulli. Sopimuksessa tullausarvosta tunnustetaan, että tämän arvon ensisijaisena perusteena pitäisi olla kauppa-arvo, toisin sanoen tavaroiden todellinen hinta.

Ei liene erikseen tarvetta perustella, onko Suomi ratifioinut Euroopan Unionin täysvaltaisena jäsenenä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen; GATT 1994, täysimääräisesti Suomea oikeuttavana, mutta myös velvoittavana.

Arvonlisävero tai sen vastine

EU-tuomioistuimen antaman päätöksen mukaan arvonlisäveroa ei tulisi periä käytettyjen autojen maahantuonnin yhteydessä. On merkillistä, että arvonlisäveron perimistä jatketaan edelleen, päätöksestä huolimatta.

Siilin C-101/00; Komissio esittää, että kyseisellä verolla on syrjiviä vaikutuksia maahan tuotujen käytettyjen ajoneuvojen vahingoksi, koska ar-vonlisäverovelvollinen saa arvonlisäverolain 102 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla vähentää autoverosta suoritetun veron verollisessa liiketoiminnassaan. Yksityinen kuluttaja, joka on hankkinut käytetyn auton toisesta jäsenvaltiosta, ei saa tehdä vähennystä. Tällainen kuluttaja on näin ollen epäedullisemmassa asemassa kuin jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn käytetyn ajoneuvon ostaja, jonka ei tarvitse maksaa autoveroa eikä autoverosta suoritettavaa veroa sen vuoksi, että ne on maksettu jo silloin, kun ajoneuvo oli vielä uusi. Autoverosta suoritettava vero on siis komission mukaan yhteen ristiriidassa perustamissopimuksen 95 artiklan kanssa, koska sitä ei kanneta jäsenvaltiossa jo rekisteröidyistä käytetyistä autoista, joista autovero on jo maksettu, vaan toisesta jäsenval-tiosta tuoduista käytetyistä autoista.

Yhteenveto

Edellä mainittujen todistelujen perusteella ajoneuvoni käypä arvo ja samalla verotusarvo on veronmääräytymishetkellä kauppakirjan mukainen xxxxx EUR, eikä xxxxx EUR, kuten Tulli väittää.

Vaatimukseni verotusarvosta perustuu todelliseen, toteutuneeseen ja dokumentoituun kauppahintaan ja pidän sitä täytenä totuutena.

Samalla väitän, että minkäänlaisella tullin tekemällä muunlaisella arvonmäärityksellä samanlaista todistusvoimaa ei missään tapauksessa ole.

Vaadin, että verotusta korjataan alla esitetyllä tavalla;

1. Ajoneuvo verotetaan sen kauppakirjaan kirjatun ostohinnan mukaan.
2. Veroprosenttina käytetään 13,06 %:a (pienin tiedossa oleva tullin julkaisema ja samalla toistaiseksi pienin syrjimätön veroprosentti).
3. Arvonlisäveroa tai sen vastinetta ei peritä.

Oikeudenkäyntikulut

Tässä yhteydessä viittaan autoverolain 74§;
Verovelvollisen täytettyä ilmoittamisvelvollisuutensa tulee veroviranomaisen ja verovelvollisen osallistua mahdollisuuksiensa mukaan asian selvittämiseen. Pääasiallisesti sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiasta selvitys.

Tulli ei ole soveltanut auton verotuksessa hyvää hallintotapaa, eikä myöskään ole osallistunut verotuksensa perustelujen tosiasialliseen selvittelyyn.

Tullin epämääräisestä verotuksen perusteluista ja saamieni vastineitten puutteellisuudesta johtuen olen joutunut itsenäisesti selvittämään tätä asiaa usean työpäivän ajan. Arvioni mukaan työaikaa tapauksen selvittelyyn on kulunut omalta osaltani ainakin xx (sama kirjaimin) tuntia. Samoin puhelinkulut ovat muodostuneet huomattavan korkeaksi.
Katson, että kohtuullinen korvaus tapauksen selvittelyyn käytetystä ajasta sivukuluineen on x.xxxx (sama kirjaimin) euroa.

Missä lie , joulukuun päivänä 2006

Kunnioittaen,

Liitteet:
Kopio autoveropäätöksestä
Kopio autoverosta tehdystä palautuspäätöksestä
Kopio auton kauppakirjasta
Muut mahdolliset liitteet

oikeudenmaukaisuudesta ja kohtuullisuudesta, etkä omista rahoitasi, niin anna olla. Taloudellisesti järkevästi käyttäytyvä kansalainen valittaisi.