Valkoisesta orjakaupasta alettiin kirjoittaa runsaasti Amerikassa ja Englannissa 1800-1900 luvun vaihteessa alussa. Sillä tarkoitettiin ilmiötä, jossa nuoria neitsyitä siepattiin, huijattiin (luvattiin työtä tai avioliitto), tai huumattiin ihmiskauppiaiden toimesta ja kuljetettiin seksiorjiksi ulkomaisiin bordelleihin. Uhrit olivat viattomia, puhtaita, vastakohtana pahoille naisille, jotka toimivat prostituoituina omasta tahdostaan. Ulkomaisina maina oli mm. Etelä-Amerikka, Afrikkaan, Arabimaihin ja Kauko-Itään. Jokainen viaton englantilainen tyttö oli vaarassa joutua valkoisen orjakaupan uhriksi. Historioitsijat ovat yksimielisiä siitä, että todellisten uhrien määrä oli olematon, todellisuudessa naiset muuttivat vapaaehtoisesti rahan ja työn perässä. Kyse oli siitä, että naisten siirtolaisuus kasvoi huomattavasti. Valkoisesta orjakaupasta kuitenkin kohistiin lehdistössä paljon ja kansanvälisiä järjestöjäkin perustettiin sitä lopettamaan. Valkoisesta orjakaupasta kasvoi myytti, kulttuurinen myytti, joka upposi etenin keskiluokan edustajiin. Juttuja valkoisesta orjakaupasta levitettiin myös tarkoituksella, kyseessä oli mm. kiistat bordellien laillistamisesta ja prostituoitujen rekisteröinnistä ja terveystarkastuksista, sekä laajemmin yhteiskunnan nopeasta muutoksesta. Amerikassa ”moraalinen paniikki” liittyi edistyksen ajan loppumiseen, ja uuden puritanismin nousuun joka ilmentyi kieltolain säätämisenä.
Amerikassa säädettiin myös laki valkoista orjakauppaa vastaan, joka kielsi ”naisien kuljettamisen maan tai osavaltion rajan yli epämoraaliseen tarkoitukseen.” Esimerkiksi ensimmäinen musta nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Jack Johanson tuomittiin valkoisesta orjakaupasta, kun hän kuljetti tulevan valkoihoisen vaimonsa osavaltiosta toiseen – Johanson herätti voimakasta pahennusta, koska hän seurusteli valkoisten naisten kanssa. Myös Charlie Chaplin sai syytteen valkoisesta orjakapasta naissuhteidensa takia, mutta häntä ei tuomittu, mutta oikeudenkäynti vahingoitti hänen mainettaan pahasti.
http://www.walnet.org/csis/papers/doezema-loose.html
Amerikassa säädettiin myös laki valkoista orjakauppaa vastaan, joka kielsi ”naisien kuljettamisen maan tai osavaltion rajan yli epämoraaliseen tarkoitukseen.” Esimerkiksi ensimmäinen musta nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari Jack Johanson tuomittiin valkoisesta orjakaupasta, kun hän kuljetti tulevan valkoihoisen vaimonsa osavaltiosta toiseen – Johanson herätti voimakasta pahennusta, koska hän seurusteli valkoisten naisten kanssa. Myös Charlie Chaplin sai syytteen valkoisesta orjakapasta naissuhteidensa takia, mutta häntä ei tuomittu, mutta oikeudenkäynti vahingoitti hänen mainettaan pahasti.
http://www.walnet.org/csis/papers/doezema-loose.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
Epäilyksiä herättää se, että jos naistutkija tai feministi on perehtynyt feminismin historiaan tai prostituution asiantuntijana esiintyvä ihminen on perehtynyt prostituution historiaan, niin heidän on ollut pakko tietää, että edellinen paniikki valkoisesta orjakaupasta oli vailla todellisuuspohjaa oleva myytti. Kuitenkin sama ralli alettiin uudestaan nykyisessä ihmiskauppa-hysteriassa. Ilmeisesti tiedettiin, että tästä asiasta saa helpolla kohua aikaan mediassa ja ihmisten mielissä.
eurooppalainen nainen muuttaa munan tai rahan perässä ulkomaille, se on emansipoituneen itsenäisen nykynaisen itsenäinen päätös, jonka mahdollista typeryyttä ei saa mitenkään arvostella.
Mutta kun filippiiniläinen, venäläinen, puolalainen, thaimaalainen nainen muuttaa munan tai rahah perässä Eurooppaan, niin kyseessä onkin harhaanjohdettu tahdoton ihmiskaupan uhri, jota ihan varmasti käytetään täällä törkeästi hyväksi eläimellisten eurooppalaisemiesten toimesta!
Suomessa on jo perustettu pakolaisten vastaanottokeskuksiin palveluita näiden "uhrien" auttamiseksi. Onkohan vielä ensimmäistäkään "uhria" löytynyt? Ai niin olihan kokonaista yksi, se kehitysvammainen eestiläisyttö!
Mielenkiintoinen näkökulma tuo "munan" perässä juokseminen. Jos nainen muuttaa Suomeen Baltiasta, voi lähes varmasti sanoa, että tullaan heittämään "keikkaa" eli siinä tapauksessa ollaan "munan perässä" ja ihan omaa businesta tekemässä.
Sen sijaan kun suomalainen nainen muuttaa minne tahansa paikkaan maapallolla, ei takuulla olla perustamassa "haaraliikettä". Muutto liittynee yhä useammin lyhyempiin tai jopa vuosien työkomennuksiin. Ja jos elämänsä miehen löytää maamme rajojen ulkopuolelta, mitä pirua se meille kuuluu. Kovin feministinen on asenteesi normaliin tähän aikaan kuuluvaan naistenkin liikkuvuuteen.
Mutta sille nyt vaan pitää olla rehellinen, että maksulliset naiset pääsääntöisesti tulevat meille Baltiasta. "Uhreihin" en itsekään usko, että siinä olen kanssasi samaa mieltä.
Kyllä nämä mammat tosiaan ovat täällä täysin oikeustoimikelpoisina ja markkinoista hyvinkin tietoisina.
Skotlannissa jo episkopaalinen piispakin vaatii bordellien laillistamista Ipchwitchin ilotyttlmurhien herättämän keskustelun seurauksena.