Suomennos vai alkuperäinen?

Kyllä suomennos menee edelle. Ne pienet jutut jää ymmäetämättä ellei oli kaksikielinen.

Monia kirjoja ei saa käsiinsä kuin alkukielellä. Jotkut paranevat suomennoksesta, mutta on myös niitä, jotka menettävät mehunsa. Esimerkkinä voisin mainita Carl Hiaasenin, jonka sanaleikit vain eivät käänny suomeksi.

Romaanit, novellit, esseet ja näytelmät eivät menetä mitään olennaista kielestä toiseen käännettäessä. Runous toimiii täydellä voimalllaan vain alkukielisenä, mutta kukapa kaikkia kieliä osaisi... joitakin runoja vain on pakko lukea käännöksinä. Esimerkki koti-Suomesta: Kjell Westöä, Tove Janssonia ja Christer Kihlmania luen mieluummin suomeksi, mutta Edith Södergrania ruotsiksi. Saaritsa ja Kailas ovat toki tehneet kelpo käännöksiä siitä, mutta eivät ne silti enää ole samoja runoja.

Käännöksiä on vain sujuvampi lukea, vaikka osaisikin toista kieltä....yritän välttää sellaista kirjallisuutta jossa kielellä kikkailu on se kirjan idea...

vähemmän ranskankielellä, koska osaan kyseistä kieltä noin viiden lauseen verran. Saksakin on kouluasteella ja venäjästäkin osaan vain aakkoset, joten alkukielistä jää valittavaksi vain ruotsi, englanti ja suomi kuten näyttää olevan noilla aikaisemmillakin kirjoittajilla.

Luen sekaisin mentaliteetilla mitä käteen sattuu. Eniten olen tainnut lukea dekkareita englanniksi. Pohjoismaiset (muut kuin suomalaiset) pyrin lukemaan ruotsinkielellä, siis norjan ja tanskankielisetkin ruotsiksi.

Vahinko, että en osaa espanjaa ja portugalia. Olisi mielenkiintoista lukea noiden kielialueiden kirjoja alkukielellä.

En osaa kuin suomea joten en tiedä, mutta tavallisena lukijana olen ihan tyytyväinen siihen tarontaan mitä on

Luen mieluiten englanniksi ja ruotsiksi, koska siinä oppii samalla kieltä ja jo opittu pysyy paremmin muistissa. Kielitaitoni ei ole mitenkään täydellinen, mutta pystyn silti nauttimaan vieraskielisistä kirjoista, käytinpä apuna sanakirjaa tai en. Saan kyllä suomenkielisistä kirjoista paljon enemmän irti, mutta vierailla kielillä lukiessa huvi ja hyöty yhdistyy paremmin.

Jos teos on tarjolla suomeksi ja englanniksi, luen sen melkeimpä mieluummin englanniksi. Poikkeuksia on, jos huomaan, että kirjailija käyttää vaikeahkoja lauserakenteita, saatan turvautua käännökseen.

Valitettavasti usein käännös on vain paljon huonompi tai kömpelömpi. Monasti huomaa käännöksessä virheen tai mokan, jonka itse tajuaa kääntäjän mokanneen.

Lukisin niin mielelläni ranskalaisia teoksia, niitä kun on aika vähän käännetty suomeksi, saati englanniksi. Mutta kun ranskaa en osaa, ei sitä toistaiseksi pysty lukemaan.

Melko pienellä englanninkielen taidolla voi aloittaa lukemisen, taito karttuu. Eikä alkuvaiheessa ihan kaikkea tarvitse ymmärtää, juonessa pysyy muutenkin. Yleensä.


Englanniksi on hurjat määrät kirjoja, joiden suomennoksista saa vain haaveilla. Siksi englanti.

Muut kielet jäävät aikakauslehti-lukutasolle, joten se siitä...

Olen asunut jo hyvän aikaa ulkomailla, ja kielitaitoni on siksikin vankka. Mikäli kirjan alkukieli on englanti tai ruotsi, en missään tapauksessa lue käännöstä. Muistan räikeimpänä esimerkkinä sisällön muuttumisesta Terry Pratchetin kirjat, joita joskus aikoinaan luin pari käännöksenä. Käännöksiin ei tahtonut edes jaksaa keskittyä!

Luen myös sujuvasti saksaa ja ranskaa. Osasyy siihen että näin on, löytyy juuri lukuarrastuksesta. Se kertonee jotakin käännöksistä, että esimerkiksi ensimmäiset ranskankieliset kirjani olivat Agatha Christietä ranskaksi käännettynä, saksaksi taas luin alkuun Donna Leonia. Käännöksien kieli harvoin yltää samaan rikkauteen ja on siksi "helpompaa".

Kielitaidon parantamisen ja ylläpitämisen lisäksi perimmäisenä syynä alkukielen suosimiseen on se, että silloin sen kirjan saa juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu. Ellei kielitaito riitä, täytyy tietenkin tyytyä käännöksiin, mutta kokeilkaapa joskus lukea kirjoja rinnakkain! Siinä paitsi oppii, havaitsee viimeistään eron hyvän ja huonon käännöksen välillä

Lukeminen kannattaa aina. Ja vieraalla kielellä lukeminen kannattaa tuplaten. Siinä nimittäin oppii. :)

Itse aloin lukemaan kirjoja englanniksi kun sanoista ehkä kaksi kolmannesta. Aloitin toki tutusta kirjasta, joten se kompensoi hieman (eli en tippunut kärryiltä vaikka jossain kohtaa en useampaa lausetta peräkkäin ymmärtänyt). Tosin on myönnettävä että Tom Sawyerin (ei hitto, miten se kirjoitettiin) seikkailut eivät ole sitä helpointa kieltä... :)

Mutta siis kannattaa jos yhtään kieltä ymmärtää. Siitähän sitä oppii ja alkuperäinen on aina parempi kuin käännös.

Suosittelen jopa lukemaan tiettyjä vieraita kieliä mielummin muina käännöksinä kuin suomeksi. Olen esim. Arturo Perez Reverteä lukenut sekä suomeksi että englanniksi ja englanniksi kieli vain toimii paremmin (tiedä sitten johtuuko paremmasta kääntäjästä vai siitä että espanja kääntyy paremmin sukulaiskieleensä).

Ei saa suomalaiset kääntäjät kovin hyvää arvosanaa tällä palstalla. Kirjamessuilla juuri suomalaisia kääntäjiä kehutaan oikein erinomaiseksi. Itse en osaa kieliä, mutta kysyisinkin , että paraneeko J. Hollon suomentama Don Quijote paljon alkuperäisenä.